Strategia, työntekijä, yritys ja valtio

Keskustelimme Alumiinitaivas-nimisen kaverin kanssa strategioista ja peliteoriasta jonkin aika sitten. Keskustelu liittyi erityisesti Naton sotilasstrategioihin ja Baltian puolustukseen.

"Pelin" suhde "strategiaan" on käsittääkseni se, että pelillä pyritään mallintamaan tietynlaista strategista tilannetta hyvin kompaktissa matemaattisessa muodossa. Malli ei koskaan kuvaa todellisuutta yksi-yhteen vaan malli tekee aina yksinkertaistuksia. Toisaalta matemaattisen mallin etu on, että mallista voidaan tehdä eksakteja ennustuksia matematiikan keinoin. Mallit - esimerkiksi pelit - ovat tietysti vain työkaluja todellisuuden hahmottamiseen.

Tänään HS haastattelee strategia-asiantuntijaa, Stanfordin yliopiston johtamisen professoria, Robert Burgelmania.

Mielenkiintoisinta haastattelussa on se mitä Burgelman puhuu työntekijöistä:

"Jokaisen työntekijän pitäisi yksilötasolla olla strategi ja kysyä itseltään 'mitä arvoa luon työssäni yritykselle'. Jos vastaus on, että en tiedä, on syytä päätellä, että jossain vaiheessa työpaikka eliminoidaan."

Työntekijän ja työnantajan suhde on ainakin osittain strateginen: työnantaja hyötyy työntekijästä jollain tavalla ja työntekijä työnantajasta vastaavasti. Työntekijälle on oleellista tietää, kuinka paljon työnantaja hänestä hyötyy, kuinka helppo työnantajan on korvata hänet toisella työntekijällä ja kuinka helppo hänen itsensä on löytää uusi työpaikka. Kun työntekijä tietää - ainakin suunnilleen - nämä seikat hän kykenee päättelemään miten omaa etuaan maksimoiva työnantaja toimii tietyissä tilanteissa ja miten hänen itsensä kannattaa toimia. Työntekijä kykenee näin tekemään startegisia päätöksiä. Pelin pelaamiseksi pitää ymmätää mitä peliä pelataan.

"Työntekijän on silloin [kun hän huomaa että työnantaja ei hänestä hyödy] parempi eliminoida itsensä ja hakea uusi työpaikka, jossa voi tuoda arvoa, kuin pysyä työpaikassa jossa arvoa ei synny."

Jos et tuota työnantajallesi arvoa, on parempi vaihtaa työpaikka itse nousukauden aikana kuin odottaa että taantuman aikana työnantaja irtisanoo sinut.

"Olosuhteet eivät tällöin määrittele sinun elämääsi vaan sinä määrittelet olosuhteet."

Työnantajan etu ei ole sama kuin työntekijän etu. Jos työnantaja esimerkiksi tietää tarvitsevansa sinua vielä jonkin aikaa, hän alkaa luvata irtisanottaville irtisanomisrahaa. Tämä saa työntekijän kuvittelemaan, että ei kannata irtisanoa itseään vaan odottaa, että työntekijä irtisanoo. Tämä on kuitenkin väärä johtopäätös. Irtisanomiset kasautuvat usein taantumaan, jolloin uuden työpaikan saaminen on vaikeaa. Irtisanomisraha ei silloin juuri lämmitä.

Uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-oletuksen mukaan ihminen toimii rationaalisesti omaa utiliteettian maksimoiden. Todellisuudessa näin ei useinkaan ole. Mm. henkinen laiskuus saa ihmisen usein valitsemaan lyhyellä tähtäimellä helpoimman ratkaisun - esimerkiksi jäämään vanhaan työpaikkaan.

Stratgeinen ajattelu ei ole tärkeää vain työntekijöille ja yrityksille. Valtion johdon on oleellista ymmärtää valtion strateginen tilante. Paasikivi tarkoitti juuri tätä sanoessaan

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku

HS:n entinen Moskovan kirjeenvaihtaja Kalle Koponen tarkoitti myös samaa:

"Yksi ilmeinen johtopäätös tapahtumista on se, että monella taholla ei ole osattu analysoida Venäjän aikeita oikein. Tämä on hälyttävä johtopäätös. On terveydelle vaarallista tehdä virhearvioita Venäjän aikeista. Toiveajattelu ei ole hyvä työkalu politiikan ennakointiin."

Suomelle on oleellista ymmärtää Venäjän päämäärät, prioriteetit, Venäjän todellinen vahvuus ja sen kiinnostus naapurimaidensa suhteen. Tällöin ja vain tällöin Suomen johto kykenee tekemään strategisia päätöksiä Suomen omasta linjasta - esimerkiksi Nato-jäsenyydestä.



HS:n artikkeli jatkuu:

Rajut irtisanomiset vaikeina aikoina kertovat Burgelmanin mukaan siitä, että yrityksen johto ei ole hoitanut asioitaan kunnolla hyvinä aikoina. Strategiaa ei kannata ruveta ajattelemaan vasta siinä vaiheessa, kun talouden suunta on kääntynyt.

"Se on myöhäinen, joskus ihan liian myöhäinen vaihe."

Vaikeina aikoina parhaiten pärjäävät sellaiset yritykset, jotka ovat hallinneet riippuvuudet parhaiten. Tällaiset yritykset eivät laskusuhdanteen aikana joudu tekemään kovia saneerauksia.

Vastaavasti Suomen ulkopoliittiselle johdolle voisi sanoa:

Rajut muutokset ulkopoliittiseen linjaan vaikeina aikoina kertovat siitä, että valtion johto ei ole hoitanut asioitaan kunnolla hyvinä aikoina. Strategiaa ei kannata ruveta ajattelemaan vasta siinä vaiheessa, kun Venäjän suunta on kääntynyt.

"Se on myöhäinen, joskus ihan liian myöhäinen vaihe."

Vaikeina aikoina parhaiten pärjäävät sellaiset valtiot, jotka ovat hallinneet riippuvuudet parhaiten.

Eli suomennettuna:

Stubb hötkyilee, kun Halonen ja kumppanit ovat hoitaneet ulkopolitiikan huonosti.