maanantai 22. syyskuuta 2008

Pataanit - aika veijareita

Olen puhunut usein suomalaisten negatiivisuudesta ja siitä millainen voimavara negatiivisuus parhaimmillaan voi olla.

Suomalaisia monin verroin negatiivisempi väki on Pataanien vuoristolaisheimo. Pataanien perinteinen käsitys on, että pataani ei voi ystävystyä toisen pataanin kanssa. Pataani voi joskus saada ystävän, mutta sen on oltava ulkomaalainen. (Lähde väitteelle: Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias Katso myös wikipedian artikkeli pataanien kunnian kulttuurista Pashtunwalista.)

Pataanien yhteisöllisyys ei siis ilmeisestikään perustu luottamukseen vaan jollain tavalla yhteisöllisyys on muurattu negatiivisuuden laastilla. Pataani-yhteisöt ovat negatiivsuudestaan huolimatta - tai todennäköisesti sen takia - tietyin mittapuin maailman vahvimpia yhteisöjä.

Pataanit ovat ajaneet maasta Aleksanteri Suuren, Tshingis-kaanin, Brittiläisen imperiumin ja Neuvostoliiton Afghanistaniin lähettämät maahantunkeutujat. Kun luin tänään HS:stä Olli Kivisen yliötä, vahvistui käsitykseni siitä että pataanit tekevät sen taas. Naton taistelutahto heikkenee: Ranskassa enemmistö vaatii joukkojen vetämistä Afghanistanista, koska kymmenen ranskalaista sotilasta on kaatunut.

Koska pataanien yhteisöllisyys ei perustu luottamukseen, ystävyyteen ja naapurien auttamiseen vaan ilmeisesti silkkaan negatiivisuuten, pataanit eivät "vapauden" saavutettuaan ala rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, neuvolajärjestelmää ja kirjastoja. Päinvastoin. Heidän ihanneyhteiskunnassaan naiset eivät pääse edes yksityislääkärille tai yksityiskouluun. Kansallismuseoita ei tarvita vaan
kulttuurimuistomerkit räjäytetään. Kirjastoja ei tarvita vaan kirjat poltetaan.

Aika veijareita. Heistä ei voi olla pitämättä ainakin pikkuisen.
Lähetä kommentti