Miesten ja naisten persoonallisuuserot kasvussa

Kun ihmisten vapaus lisääntyy, he eivät ole enää pakotettuja yhteiskunnan heiltä edellyttämiin rooleihin. Tällöin perinteisen käsityksen mukaan mm. naisten ja miesten väliset erot vähenevät. Mies voi olla pehmeä, hoitava ja vähemmän kilpailuhenkinen.

New York Timesin referoima tutkimus väittää päinvastaista. Kun vapaus lisääntyy, persoonallisuustyyppierot kasvavat.

To test these hypotheses, a series of research teams have repeatedly analyzed personality tests taken by men and women in more than 60 countries around the world. For evolutionary psychologists, the bad news is that the size of the gender gap in personality varies among cultures.

For social-role psychologists, the bad news is that the variation is going in the wrong direction. It looks as if personality differences between men and women are smaller in traditional cultures like India’s or Zimbabwe’s than in the Netherlands or the United States. A husband and a stay-at-home wife in a patriarchal Botswanan clan seem to be more alike than a working couple in Denmark or France. The more Venus and Mars have equal rights and similar jobs, the more their personalities seem to diverge.

Toisin sanoen mitä vapaampi yhteiskunta on, sitä vähemmän ympäristö vaikuttaa ihmisten persoonallisuuteen ja sitä enemmän perimä (mm. sukupuoli). Naisten ja miesten väliset persoonallisuuserot kasvavat.

Tämähän on oikeastaan pelkästään loogista. Jo aiemminhan on todettu se, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä vähemmän ympäristö vaikuttaa ihmisen kohtaloon ja sitä enemmän perimä. Sata vuotta sitten useimmissa maissa vanhempien yhteiskunnallinen asema määräsi mihin kouluun lapsi pääsi ja mihin ammattiin hän aikuisena joutui. Lahjakkuuden (äo:n) ja yhteiskunnallisen aseman korrelaatio oli alhainen. Säätykierron voimistuessa lähes kaikki älykkäät alempien sosiaaliluokkien lapset nousivat keskiluokkaan.

(Kts. esimerkiksi Murrayn ja Herrnsteinin Bell Curve: Intelligence and Class Structure in American Life tai aikaisempi postaukseni aiheesta.)

NYT:n referoima tutkimus antaa viitettä siitä, että maatalousyhteiskunta muokkasi nimenomaan miesten persoonallisuutta tiukoilla säännöillään. Kun säännöt kevenevät, mies vapautuu olemaan oma itsensä. Mies on perinteisessä maatalousyhteiskunnassa ahdistuneempi ja vähemmän kilpailuhenkinen kuin modernissa yhteiskunnassa.

Moderni yhteiskunta on tutkimuksen tekijöiden mukaan eräänlainen askel kohti metsästäjä-keräilijä-elämää pois ahdistavasta maatalousyhteiskunnasta:

"“In some ways modern progressive cultures are returning us psychologically to our hunter-gatherer roots,” he argues. “That means high sociopolitical gender equality over all, but with men and women expressing predisposed interests in different domains. Removing the stresses of traditional agricultural societies could allow men’s, and to a lesser extent women’s, more ‘natural’ personality traits to emerge.”

[In agriculturally based economies] monopolization of power and resources by a few men was ‘unnatural’ in many ways,” Dr. Schmitt says, alluding to evidence that hunter-gatherers were relatively egalitarian.

Olen miettinyt sitä, mitenkä paljon itseasiassa moderni maailma muistuttaa metsästäjä-keräilijöiden yhteisöllistä elämää.

1. Yhteiskunta sirpaloituu hyvässä ja pahassa pieniin yhteisöihin - etnisiin ryhmiin, uskontokuntiin ja jengeihin - joitten sisällä kyllä tehdään yhteistyötä, mutta jotka kilpailevat keskenään.

2. Keskenään kilpailevat pienyritykset muistuttavat keräilijä-metsästäjä-yhteisöjä:

Yhteistyö firman sisällä on voimakasta. Kilpailu firmojen välillä kovaa. Ne firmat voittavat, joissa kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja joissa toimitusjohtaja kykenee motivoimaan työntekijänsä. Toimitusjohtaja ei voi tällaisessa yrityksessä "pomottaa" työntekijöitään, vaan hänen auktoriteettinsa perustuu ensi sijassa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Kilpailu yritysten välillä on eräänlaista kulttuurista ryhmävalintaa: Väärät käytännöt johtavat yhteisön (yrityksen) tuhoon, jolloin väärät käytännöt ("meemit") häviävät. Tai ainakin muut yritykset imitoivat menestyvien yritysten käytäntöjä, jolloin tehottomat käytännöt taas häviävät.

Kansankokonaisuus kirjoitti yritysten yhteisöllisyydestä perusteellisemmin jo kaksi vuotta sitten.