tiistai 30. joulukuuta 2008

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 2

Sosiologi Henry Laasanen vastasi tänään "tutkija" Helena Oikarinen-Jabaille, joka muutama päivä sitten "selitti" valkoisten miesten mustia kohtaan tuntemaa vihaa pseudofreudilaisella "teorialla":

Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan.

Lynkkauksiin liittyi usein seksuaalista väkivaltaa ja uhrien kastroimista. Tämän on tulkittu viittaavan rasismin ja seksismin toisiinsa kietoutumiseen. Omat, alas painetut viettivoimat on helpompi sijoittaa toisenlaiseksi tulkittuun kehoon.


Kopioin Laasasen vastauksen HS:stä:

Helena Oikarinen-Jabai kirjoitti Vieraskynässä (HS 14. 12.) mustia miehiä ja heidän seksuaalisuuttaan kohtaan tunnetusta irrationaalisesta pelosta.

Markkinanäkökulmasta katsottuna ulkomaalaisten miesten vastustuksella on kuitenkin rationaalinen perusta. Ulkomaalaiset miehet edustavat suomalaisille miehille epätoivottua kilpailua. He ovat usein maskuliinisempia ja seksikkäämpiä kuin feminisoidut suomalaiset miehet.

Mitä useampia suomalaisia naisia ulkomaalaiset miehet sitouttavat suhteisiin, sitä pienemmästä jäljelle jäävien naisten määrästä suomalaiset miehet joutuvat kamppailemaan. Se nostaa suomalaisten miesten naissuhteiden hankinnan kustannuksia ja osa jää väistämättä ilman.

Samankaltainen ilmiö tapahtui ennen vanhaan suomalaisissa kylissä, jonne tukkijätkät saapuivat.

Tukkijätkät aiheuttivat kylässä markkinahäiriön, jossa oman kylän miehille ei enää riittänyt naisia. Sen takia oman kylän pojat usein vihasivat tukkijätkiä.

Suomalaisilla naisilla voidaan havaita vastaava ulkomaalaisten naisten pelko. Thaimaalaisen naisen astuminen kuvioihin "eksoottisen seksuaalisena ja kodinhoidolle omistautuneena" stereotyyppinä horjuttaa suomalaisen naisen asemaa.

Jos Suomeen todellakin tulisi runsaasti "seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti palvelualttiita" vaimoja ulkomailta, suomalaisten vaimoksi haluavien naisten olisi pakko vastata kilpailuun tarjoamalla miehille samanlaisia etuja. Kukapa suomalainen nainen sitä haluaisi?

Ulkomaalaisten miesten ja naisten vastustuksella on vankka rationaalinen markkinaperusta. Vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat yleensä tervetulleita, mutta oman sukupuolen edustajien tulo pyritään estämään leimaamalla heidät negatiivisia stereotyyppejä käyttäen.


Olen Laasasen kanssa pitkälti samaa mieltä. Laasasen tekstiä tukee myös psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three - sekä Steve Sailerin tekemä havainto, että rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy tähän lienee se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Psykologi Philip Rushtonin teorian (Rule of three) mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, aggressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P


Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.

Suomalaisen kansankokonaisuuden etu on eittämättä se, että maahanmuutto Suomeen tulee pikemmin Itä-Aasiasta kuin Afrikasta. Miesten etu on siis suht yhteneväinen kansankokonaisuuden edun kanssa ja naisten etu ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa. On luultavaa, että naisten aseman vahvistuminen politiikassa on tässä suhteessa ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa.

Katso myös postaus Bell Curve ja maahanmuuton vaikutus kansalliseen äo:hon.

Katso myös ihmissuhdeblogin postaus aiheesta.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Ett vänligt råd för SFP

SFP:s immigrationsministers agerande när det gäller den nya utlänningslagen riskerar hela SFP:s rykte bland den finska befolkninen.

Som en vän av den finlandssvenska Ankdammen ger jag det vänliga rådet, att SFP borde så fort som möjligt byta minister.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Äärimuslimit muodostamassa verkostojaan Facebookiin

Äärimuslimit ovat siis muodostamassa verkostojaan Facebookiin.

Facebookin ongelma on, että se perustuu vanhentuneeseen triversilaiseen käsitykseen ihmisten yhteistyöstä. Ihmisten välisen yhteistyön uskottiin kauan perustuvan ensi sijassa vastavuoroisuuden periaatteelle.

Todellisuudessa vastavuoroisuus on vain yksi ihmisten yhteistyön rakennuspalikka. Muita ovat mm. yhteisöstä ulossulkeminen ja yhteisöllinen rankaisu yleensä, sekä jako ulkoryhmään ja sisäryhmään.

Facebook saattaisi toimisia paremmin jos siihen käsitteen ystävä lisäksi lisättäisiin vaikkapa käsitteet luottamus, vihollinen, petturi, raja ja ulkoryhmä.

Rajattoman maailman ajatus syntyy ajoittain ihmiskunnan historiassa. Ajatus on ehkä jonkun mielestä kaunis mutta ainakin se on äärimmäisen vaarallinen.

Katso postaukseni ihmisten yhteistyöstä ja yhteistyöstä yrityksen sisällä.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Meneekö eettisen kuluttajan luottamus Appleen ?

Yksityiset yritykset ovat joskus aidosti moralistisia yhteisöjä ja eettisiä toimijoita, mutta usein eettisyys on puhdasta teeskentelyä ja brändin luomista.

Wal-Martin brändiin ei ole kuulunut eettisyys vaan pikemmin halpuus hinnalla millä hyvänsä. Palkkoja ja työehtoja on poljettu jne.

Valistuneet kuluttajat ovat kiertäneet Wal-Martin kaukaa. Toisaalta Wal-Mart on hyötynyt talouslamasta kun elitismi on väistynyt hintatietoisuuden tieltä.

Applen, jolla on eittämättä ollut varsin elitistinen brändi, ollaan ehkä elitistisyyden takia mielletty myös eettiseksi brändiksi.

Applen brändi saattaa kärsiä kun iPhonea aletaan nyt myymään Wal-Martin kautta.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Akvaarioyhteiskunta

Yksityisyys kapenee ja olemme siirrymässä akvaarioyhteiskuntaan. Isoveljen sijasta jokuveli valvoo.

Tulevaisuudessa elämämme on samantyyppistä kuin akvaariokalojen, sanoo tutkija Mika Mannermaa. Aina joku saattaa tietää, mitä olemme parhaillaan tekemässä. Tästä ”jokuveljen” valvonnasta voi kuitenkin seurata paljon hyvää.

...

Salailusta tulee entistä vaikeampaa ja yksityisyydestä ylellisyyttä. Mannermaan mukaan läpinäkyvyyden lisääntymisessä on paljon hyviä puolia. Jos kansalaiset elävät akvaariossa, niin elävät myös vallanpitäjät ja talouden toimijat.

...

Mannermaan ”jokuveli” ei ole sellainen diktaattori kuin George Orwellin ”isoveli”, vaan ”joukko mukavia heppuja”. Se ei ole yksittäinen toimija, vaan julkiset toimijat, yritykset ja kansalaiset yhdessä.

Mannermaan mielestä jokuveljessä on paljon samaa kuin Adam Smithin markkinoita ohjaavassa näkymättömässä kädessä, mutta jokuveli kattaa markkinoiden lisäksi koko yhteiskunnan.

Jokuveli valvoo, tietää eikä koskaan unohda. Pahimmassa tapauksessa jokuveli voi muuttua isoveljeksi.


Akvaarioyhteiskunta ei tietenkään ole absoluttisen hyvä eikä absoulluuttisen paha. Mukavan hepun sijasta (ainakin aluksi) tarkkailija voi olla pahanhajuinen ja pahantahtoinen tirkistelijä. Mutta kun tirkistelijä ja rienaaja joutuu akvaarioyhteiskunnassa helposti vastatirkistelyn ja vastarienauksen kohteeksi, ihmiset tulevat varovaisemmiksi ensimmäisen-kiven-heittäjiksi.

Ihmisten yhteistyö perustuu pitkälti maineeseen, luottamukseen, vertaisvalvontaan ja yhteisölliseen rangaistukseen. Akvaarioyhteiskunta saattaa parhaassa tapauksessa edistää ihmisten välistä yhteistyötä.

On vain hyvä, että jokuveli ei koskaan unohda mitään. Ihmisten pitää voida aloittaa puhtaalta pödältä, mutta akvaarioyhteiskunnassa puhtaalta pöydältä aloittaminen ei voi perustua pahojen tekojen piilotteluun vaan pikemmin anteeksiantamukseen.

Riski tietysti on, että jokuveli-yhteiskunta muuttuu isoveli-yhteiskunnaksi. Mutta sitäkään riskiä ei kannata vainoharhaisesti liioitella.

Suomalainen yhteiskunta on osoittanut taas voimansa kun perussuomalaiset saivat vaalivoiton. Vaikka tietyt piirit haluavat kieltää eri mieltä olemisen ja osoittaa eri mieltä olevat absoluuttisen pahoiksi, akvaarioyhteiskunta iskee helposti ensimmäisen-kiven-heittäjien omaan nilkkaan.

torstai 4. joulukuuta 2008

Instituutiot muuttuvat - osa 2

Edellistä edellisessä postauksessani puhuin siitä miten instituutiot muuttuvat. Puhuin erityisesti punktualismista - siitä miten instituutioiden muutokset tapahtuvat niin että tilanne on ensin kauan vakaa ja sitten muutos tapahtuu nopeasti:



Reinoshopin versio punktualismista on tämännäköinen:

maanantai 1. joulukuuta 2008

Tee ekoteko: vastusta maahanmuuttoa

Tänään HS kertoo, että lapsettomuus on ekoteko, koska eurooppalaisten ekologinen jalanjälki on niin suuri.

Toinen yhtä hyvä ekoteko jää HS:ltä mainitsematta: maahanmuuton vastustaminen. Ihmisen ekologinen jalanjälki nimittäin moninkertaistuu jos ihminen päästetään muuttamaan vaikkapa Afrikasta Eurooppaan. Kansallismieliselle luonnon ystävälle maahanmuuton vastustaminen on parasta ympäristönsuojelua.

Monet ympäristönsuojelijaksi itseään kutsuvat hyväksyvät kyllä HS:n ehdotuksen lapsettomuudesta ekotekona, mutta eivät maahanmuuton vastustamista. Tämä kuulostaa loogisesti ajateltuna aika ristiriitaiselta - jopa epärehelliseltä.

Toisaalta koska esimerkiksi vihreät ovat yleensä naisia, heidän logiikkansa menee pikemmin niin, että kannatetaan kaikkia hyvältä kuullostavia asioita. Looginen perustelu etsitään vasta jälkeenpäin. Ihanalta kuullostavan asiantilan keksiminen laukaisee naisen aivoissa loogisen selityksen etsimisen.

Sen sijaan, että etsittäisiin tehokkaita keinoja jonkun asiantilan saavuttamiseksi, etsitään päämääriä ihaniksi mielletyille keinoille!

Loogisena itseään pitävä mies ajattelee siis, että päämääränä P on ekologisen jalan jäljen vähentäminen ja pitää etsiä keinoja K päämäärän saavuttamiseksi:

Etsi K, niin että P saavutetaan

Nainen taas ajattelee että keino K kuullostaa ihanalta ja sille pitää sitten keksiä päämäärä P:

Etsi P niin että keino K tukee P:n saavuttamista

Koska humanitäärisen maahanmuuton vastustaminen ei kuullosta ihanalta keinolta K, naisen aivoissa ei tietenkään laukea loogisen selityksen etsiminen humanitäärisen maahanmuuton rajoittamiselle. Ajatus, että maahanmuuton rajoittaminen olisi ekoteko kuullostaa naisesta oudolta ja moraalittomalta.

Huomatkaa, etten väitä että naisen logiikka on väärä. Siinä on omat hyvät puolensa. Naisen logiikan etu lienee siinä, että moraalisesti ongelmallisia keinoja ei lähdetä niin helposti käyttämään kuin jos mies yksin tekee päätöksen. Mutta kun Suomessa naisten ja naismaisten miesten merkitys politiikassa on hyvin korostunut, tällainen ajattelu ylikorostuu ja johtaa ongelmiin.

Naisen logiikka on samantyyppinen asia kuin uskonto - ensi näkemältä se kuullostaa täysin hylättävältä älyttömyyydeltä, mutta kun asiaan perehtyy huomaa että uskonnossa on etuja. Esimerkiksi mormonien kuolleisuus on oleellisesti alhaisempi kuin sekulaarien amerikkalaisten. Uskonto myös lisää yhteisön jäsenten välistä luottamusta sitä enemmän mitä rankempia rituaaleja uskontoon kuuluu.

Instituutiot muuttuvat

Instituutiolla tarkoitetaan tietynlaista ihmisyhteisön vallitsevaa käytäntöä.

Instituutio voi olla asevelvollisuuteen perustuva armeija vastakohtana palkka-armeija, valtiokirkkojärjestelmä vastakohtana täysin sekulaari valtio. Instituutio voi olla yhteisomistus vastakohtana yksityisomistus, kansallisvaltio vastakohtana monikulttuurivaltio. Metsästäjäkeräilijäyhteisössä tyypillisiä instituutioita ovat ruuan jako ja yksiavioisuus.

Samuel Bowlesin Microeconomics kirja kuvaa toiveita herättävästi erään hyvin pitkäikäisen ja vastenmielisen instituution nopeaa murenemista Senegalissa. Naisten ympärileikkauksen.

Naisten ympärileikkausta ei odotuksista huolimatta oltu koulutuksen leviämisen ja modernisoinnin kautta saatu Senegalissa loppumaan - saati sitten muissa heikommin edistyvissä Afrikan maissa.

Mutta vuonna 1997 pienessä Bambara-heimon kylässä nimeltään Malicounda pidettiin paikallisen kansalaisjärjestön aloitteesta kokous, jossa kolmentoista kylän naiset, joilla oli samanikäisiä tyttäriä, päätti kertaheitolla luopua ympärileikkauksesta.

Pian lähellä sijaitsevan Faluni-heimon kahdeksantoista kylää seurasi esimerkkiä. Päätökset levisivät kylästä kylään ja pian Senegalin hallitus kielsi ympärileikkaukset.

Instituutio mureni alhaalta ylöspäin. Oleellista oli ilmeisesti, että tietyn paikallisen yhteisön kaikki tytöt jätettiin ympärileikkaamatta. Jos vain yksittäiset naiset olisivat päättäneet että heidän tyttäriään ei ympärileikata, tytär olisi todennäköisimmin menettänyt mahdollisuutensa avioliittomarkkinoilla. Tarvittiin yhteistoimintaa.

Jos hallitus taas olisi päättänyt ilman paikallista sitoutumista kieltää ympärileikkauksen, ympärileikkaukset olisivat todennäköisesti jatkuneet koska Senegalin hallituksella tuskin olisi ollut tehokkaita keinoja valvoa kieltoa. Valvonta hoituu tässä tapauksessa tehokkaimmin paikallisesti ja paikallisin voimin. Jokaisella naisella on suuri insentiivi valvoa muitten naisten sitoutumista yhdessä sovittuun sääntöön.

Instituutioitten muutosta on viime aikoina tutkittu paljon - olen lukenut lähinnä Peyton Youngin ja Samuel Bowlesin tutkimuksia aiheesta. Mielenkiintoista instituutioiden muutoksessa on, että instituutiot säilyvät usein hyvin kauan vakaina. Sitten instituutio muuttuu nopeasti.

Evoluutionbiologit väittelevät usein siitä, missä määrin evolutiivinen muutos on tapahtunut suht tasaisisesti vai hyppäyksittäin:



Ensimmäsessä kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan gradualismiksi. Toisessa kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan taas punktualismiksi.

Biologisen evoluution osalta minulla ei ole asiaan mielipidettä. Sen sijaan instituutioiden ja muitten ihmisten luomusten muutos tapahtuu eittämättä varsin usein punktualistisesti. DDR:n ja Neuvostoliiton murtuminen, apartheidin murtuminen ja edellä mainittu ympärileikkausten loppuminen Senegalissa ovat esimerkkejä punktualismista. Muutos on toki kytenyt kauan ihmisten mielissä, mutta mitään ei ole ulkoisesti tapahtunut.

DDR:ssä muutamat sadat opposition edustajat kokoontuivat kauan kirkkojen suojissa ja keskustelivat muutoksesta. Mutta sitten yhtäkkiä kadulla olikin satojatuhansia ihmisiä. Muuri murtui ja DDR:ää ei enää ollut.

Tässä vaiheessa ihmiselle varmaan eittämättä tulee mieleen monikulttuuri-instituutio. Se minkälaisen muodon tuon instituution mahdollinen murtuminen saa tulee olemaan mieleniintoista nähdä. Yhtäläisyyksiä DDR:n tai Senegalin tapahtumiin ei tarvitse kaukaa hakea. Kaikissa muutoksissa hyvin pieni vähemmistö saa muutoksen alkuun. Jotkut ihmiset ottavat riskin, toimivat vastoin lyhyen tähtimen etuaan ja haastavat olemassaolevan instituution. Aluksi tuntuu, että tilanne on toivoton. Vallitsevat instituutiot ovat liian vahvoja.

Mutta siten lumipallo lähtee liikkeelle eikä muutosta enää voi estää.

Lähde: