sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Ihmisen kyky tehdä yhteistyötä

Evolutioteoria on vahvasti tulossa taloustieteeseen, uskontotieteeseen ja kulttuuriantropologiaan. Valitettavasti tuntuu siltä, että tämä ei johda biologian ja yhteiskuntatieteiden konsilienssiin. Pikemmin päinvastoin.

Erimielisyys ihmisen erityisluonteesta biologien ja yhteiskuntatieteilijöiden välillä on muuttunut toisenlaiseksi, mutta ei osoita vähenemisen merkkejä. Lainaan muutamaa alansa johtavaa tutkijaa.

1. Biologi ei näe suurta eroa ihmisen ja muiden eläinlajien välillä mitä tulee kykyyn tehdä yhteistyötä:

"Kuten olemme todenneet, luonnonvalinta pääsääntöisesti varustaa yksilöt toimimaan oman etunsa parhaaksi silloinkin, kun populaation tai lajin etu vaatisi muuta. ..Tässä mielessä emme - valitettavasti - poikkea millään tavalla lajien suuresta kirjosta.", H. Kokko ja K. Bargum: Kutistuva turska.

Tässä suhteessa biologin käsitys ihmisestä muistuttaa tosin taloustieteessä jo osin kuopattua Homo Economicus metafooraa.

2. Kulttuuriantropologi näkee taas suuren periaatteellisen eron ihmisen ja muiden eläinlajien välillä mitä tulee kykyyn tehdä yhteistyötä:

Human societies are extraordinarily cooperative compared to those of most other animals. In the vast majority of species, individuals live solitary lives, meeting to only to mate and, sometimes, raise their young.

...we have an evolutionary puzzle. Doubtless, the societies of our Plio-Pleistocene hominin ancestors were much like those of other primates, small, without much division of labor or cooperation. Sometime over the last five million years ago, important changes occurred in human psychology that gave rise to larger more cooperative societies.

Given the magnitude and complexity of the changes, they were probably the product of natural selection. However, the standard theory of the evolution of social behavior is consistent with Hobbes, not observed human behavior. Apes fit the bill, not humans. Something makes our species different, and in this essay we argue that something is cultural adaptation. Over the last million years or so, humans evolved the ability to learn from other humans, creating the possibility of cumulative, non-genetic evolution. These capacities were strongly beneficial in the chaotic climates of the Pleistocene, allowing humans to culturally evolve highly refined adaptations to rapidly varying environments. However, cultural adaptation also vastly increased heritable variation among groups, and this gave rise to the evolution of group beneficial cultural norms and values. Then, in such culturally evolved cooperative social environments, genetic evolution new, more pro-social motives.
, Culture and the Evolution of the Human Social Instincts, R. Boyd, P.J. Richerson

Yhteiskuntatieteistä ei tullut biologiaa kuten itsekin aiemmin uskoin ja niin kuin pieni yhteiskuntatieteilijöiden vähemmistö uskoo. (Kts. Kanazawa, Satoshi. 2004. "Social Sciences Are Branches of Biology." Socio-Economic Review. 2: 371-390.)
Lähetä kommentti