Naton sitoutuminen Baltian puolustukseen

Kirjoitin viimeistä edellisessä postauksessani siitä, että Naton on sitouduttava puolustamaan kaikkia jäsenmaitaan - myös Baltian maita. Sitoutumisen on oltava niin vakuuttavaa, että Venäjä tietää, että "rauhanturvaajien" lähettäminen Narvaan "turvaamaan" Venäjän kansalaisten henkeä etnisen konfliktin sattuessa johtaa Naton vastahyökkäykseen.

HS:n mukaan Yhdysvaltain uusi Nato-lähettiläs Kurt Volker toteaakin, että Naton valmiutta puolustaa Baltian maita on parannettava Georgian tapahtumien takia. Nato on Volkerin mukaan täysin sitoutunut puolustamaan Baltiaa. Naton viides artikla edellyttää Volkerin mukaan että kaikki Nato-maat puolustavat hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa maata.

Virolaisen sotilasasiantuntijan Leo Kunnaksen mukaan Natolla ei ole kuitenkaan lainkaan puolustusuunnitelmaa Baltian maille, koska Nato on pitänyt Venäjää kumppaninaan. Kestäisikin Kunnaksen mukaan jopa 30 vuorokautta saada riittävä määrä Nato-joukkoja paikalle, jos Venäjä hyökkäisi.

Natolla on Puolalle jo operatiivinen suunnitelma ja Viron presidentti Toomas Ilves vaatii vastaavan suunnitelman tekoa myös Baltian maille. Naton viidettä artiklaa pitää Ilveksen mukaan konkretisoida sotilaallisen tuen osalta.

(Lähde: HS 4.8.2008, "USA haluaa vahvistaa Baltian maiden puolustusta Venäjän varalta")

Varsinaisesta asiasta hiukan sivuun voinee todeta, että presidentti Ilves pyrkii aktiivisesti takaamaan oman maansa turvallisuuden, mutta on myös aktiivinen kansainvälinen toimija. Hän on seisonut mm. Georgian rinnalla. Ilves on toimillaan osoittanut olevansa eurooppalainen valtiomies, eikä vapiseva fasismin myötäilijä kuten oma presidenttimme.

Eesti Päevaleht kritisoi EU:n heikkoa reagointia Venäjää kohtaan ja totesi että EU:n politiikka Venäjää kohtaan muistuttaa sitä sovittelupolitiikkaa, jolla Eurooppa 30-luvulla yritti rauhoittaa Saksaa. (Esimerkkinä 30-luvun sovittelupolitiikasta oli Tsekkoslovakian sudettisaksalaisalueiden luovutus Saksalle Muenchenin sopimuksella.)

Suomen vasemmiston suhde venäläisiin fasisteihin on ainakin peilikuva suomalaisen oikeiston suhtautumisesta natseihin 30-luvulla. Ymmärtävä ja hiukan ihaileva. Halonen toki tuomitsi venäläisen imperialismin Georgian tapauksessa, mutta piti taitavasti huolta siitä, että teki sen viimeisenä ja hyvin vaisusti.