sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Ihmisen kyky tehdä yhteistyötä

Evolutioteoria on vahvasti tulossa taloustieteeseen, uskontotieteeseen ja kulttuuriantropologiaan. Valitettavasti tuntuu siltä, että tämä ei johda biologian ja yhteiskuntatieteiden konsilienssiin. Pikemmin päinvastoin.

Erimielisyys ihmisen erityisluonteesta biologien ja yhteiskuntatieteilijöiden välillä on muuttunut toisenlaiseksi, mutta ei osoita vähenemisen merkkejä. Lainaan muutamaa alansa johtavaa tutkijaa.

1. Biologi ei näe suurta eroa ihmisen ja muiden eläinlajien välillä mitä tulee kykyyn tehdä yhteistyötä:

"Kuten olemme todenneet, luonnonvalinta pääsääntöisesti varustaa yksilöt toimimaan oman etunsa parhaaksi silloinkin, kun populaation tai lajin etu vaatisi muuta. ..Tässä mielessä emme - valitettavasti - poikkea millään tavalla lajien suuresta kirjosta.", H. Kokko ja K. Bargum: Kutistuva turska.

Tässä suhteessa biologin käsitys ihmisestä muistuttaa tosin taloustieteessä jo osin kuopattua Homo Economicus metafooraa.

2. Kulttuuriantropologi näkee taas suuren periaatteellisen eron ihmisen ja muiden eläinlajien välillä mitä tulee kykyyn tehdä yhteistyötä:

Human societies are extraordinarily cooperative compared to those of most other animals. In the vast majority of species, individuals live solitary lives, meeting to only to mate and, sometimes, raise their young.

...we have an evolutionary puzzle. Doubtless, the societies of our Plio-Pleistocene hominin ancestors were much like those of other primates, small, without much division of labor or cooperation. Sometime over the last five million years ago, important changes occurred in human psychology that gave rise to larger more cooperative societies.

Given the magnitude and complexity of the changes, they were probably the product of natural selection. However, the standard theory of the evolution of social behavior is consistent with Hobbes, not observed human behavior. Apes fit the bill, not humans. Something makes our species different, and in this essay we argue that something is cultural adaptation. Over the last million years or so, humans evolved the ability to learn from other humans, creating the possibility of cumulative, non-genetic evolution. These capacities were strongly beneficial in the chaotic climates of the Pleistocene, allowing humans to culturally evolve highly refined adaptations to rapidly varying environments. However, cultural adaptation also vastly increased heritable variation among groups, and this gave rise to the evolution of group beneficial cultural norms and values. Then, in such culturally evolved cooperative social environments, genetic evolution new, more pro-social motives.
, Culture and the Evolution of the Human Social Instincts, R. Boyd, P.J. Richerson

Yhteiskuntatieteistä ei tullut biologiaa kuten itsekin aiemmin uskoin ja niin kuin pieni yhteiskuntatieteilijöiden vähemmistö uskoo. (Kts. Kanazawa, Satoshi. 2004. "Social Sciences Are Branches of Biology." Socio-Economic Review. 2: 371-390.)

lauantai 27. syyskuuta 2008

Suomalaisten negatiivisuudesta - osa 2

Ruukinmatruuna kirjoittaa suomalaisten perinteisestä negatiivisuudesta ja väkivaltaisuudesta Kauhajoen tapahtumien taustaa vastaan.

Kirjoitus on todella hyvä, vaikken kaikkea toki allekirjoitakaan. Ruukinmatruuna spekuloi sillä voidaanko suomalaista kulttuuria muuttaa vähemmän negatiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Ruukinmatruuna toteaa, ettei se ole mahdollista vaan väkivaltaisuus pitää hyväksyä ja siihen pitää sopeutua:

Ratkaisu ei ... ole suomalaisen kulttuurin muuttaminen. Emme yksinkertaisesti kykene siihen. Suomalainen kulttuuri on vuosituhantinen sopeuma - sekä biologisen evoluution että kulttuurievoluution osalta - niihin brutaaleihin oloihin, jotka vallitsevat 60. ja 70. leveysasteen sekä länsimaisen että itämaisen kulttuurin välissä.

Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että suomalaisten väkivaltaisuus muodostaa paljon paremman puskurin Euroopan islamisaatiota vastaan kuin keskieurooppalaisten sosiaalisempi kulttuuri. Jos suomalaista kulttuuria aletaan väkisin muuttamaan, tulos on katastrofi. Ilman väkivaltaisuuttamme emme yksinkertaisesti kykene vastaamaan niihin haasteisiin, minkä evoluutio meille asettaa.


Mikä on ratkaisu? Ehkäpä mitään ratkaisua ei ole, vaan meidän on vain opittava sietämään tällaisia pimahduksia ja otettava ne hintana siitä, että saamme elää vapaassa mutta äärimmäisen väkivaltaisessa maassa. Ehkä ratkaisu on vain se, että me opettelemme tulemaan toimeen väkivaltaisuutemme kanssa...

Itse uskon tosin, että perinteisen ahdistavan suomalaisen uskonnollisuuden vahvistaminen voi ratkaista jotain. Perusongelmaa se ei ratkaise.

Suomalaisen yhteiskunnan nykyongelma on minusta se, että kun perinteiseen negatiivisuuteen ja väkivaltaisuuteen on nyt lisätty tapainturmelus, sallivuus ja hedonismi, väkivalta ja negatiivisuus ovat karanneet käsistä.

"Kansainvälistyminen" on Suomessa toteutunut lähinnä niin, että jotkut suomalaiset alkavat suhtautua negatiivisesti suomalaisuuteen. Negatiivisuus on saanut vain uuden muodon. Negatiivisuus ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt.

Ns. suvaitsevaisuus ulkomaalaisia kohtaan on sekin lähinnä vain negatiivisuutta suomalaisuutta kohtaan. Suvaitsevaisuus on saanut täysin destruktiivisia muotoja. Kannatetaan esimerkiksi täysin vapaata liikkumista, mikä käytännössä merkitsee samaa kuin dysgeenisen maahanmuuton ja/tai islamisaation kannattaminen.

Suomalaisten negatiivisuus ja väkivaltaisuus on sekä rasite että voimavara. Se pitää tunnistaa ja se pitää hyväksyä. Kaikkea ei tarvitse säilyttää, mutta muutoskin onnistuu parhaiten kun nykytilan hyväksyy.

Rakastetaan Suomea !

perjantai 26. syyskuuta 2008

Psykologisoinnin harha ja Internetin osasyyllisyys

Tiede-lehden toimittaja Marko Hamilo ei usko psykologisointiin Kauhajoen tapauksessa vaan pikemmin yhteisölliseen selitykseen:

Miksi Jokelan tragedia toistui Kauhajoella? Tätä kysymystä pohtii tai on pohtivinaan koko Suomi poliittista eliittiä ja lehdistöä myöten. Kirjoitin “on pohtivinaan”, koska ainakin lehdistön miksi-kysymykset, kuten päätoimittaja Reetta Meriläisen huokailut tänään Hesarissa, tuntuvat retorisilta. Ei edes haluta ottaa selvää. ...

[T]ervekin ihminen ikävä kyllä pystyy väkivaltaan, jos hänen uskomusjärjestelmänsä siihen kannustaa. Milgramin kuuluisassa kokeessa täysin normaalit koehenkilöt olivat valmiita antamaan ihmisille hengenvaarallisia sähköiskuja. Terrorismitutkimuksessa on käynyt ilmi, etteivät esimerkiksi palestiinalaiset tai pohjoisirlantilaiset terroristit olleet rekrytointivaiheessaan psykologiselta profiililtaan mitenkään muista poikkeavia. Radikaalissa seurassa ihmiset kuitenkin radikalisoivat toinen toisiaan.

Tässä internetilläkin voi olla vaikutuksensa
- Kauhajoen kokoisesta kylästä ei ehkä löydy seuraa väkivaltaa ihannoivalle ihmisvihaajalle, mutta internetistä löytyy. Ongelmana ei tässäkään kuitenkaan ole yksinäisyys - kuten sosiaaliymmäertäjien armeija tuntuu olettavan - vaan väärä seura. Muistettakoon, että suurimman osan henkirikoksista tekee edelleen ns. reaalimaailman rikolliseen alakulttuuriin sosiaalistunut tekijä.

Päätin juttuni yhdysvaltalaistutkijoiden johtopäätökseen: tekijä, joka koulusurmaajia yhdistää, on suunnitelmallisuus ja se, että he kertovat aikeistaan jollekulle etukäteen tai esimakua tulevasta näkee esimerkiksi netistä. Tutkijat ehdottivat, että kynnys ilmoittaa ikätoverin hulluista suunnitelmista viranomaisille tulisi olla oppilaitoksissa matala.

Matti Saari jätti aikeistaan jälkiä verkkoon. Joku vastuuntuntoinen nuori varoitti viranomaisia. Silti: kymmenen kuolonuhria.


Lähteet:

- Tiedelehden blogi: http://www.tiede.fi/blog/?p=306

- Tiedelehden arkisto: http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1027&vl=2008

torstai 25. syyskuuta 2008

Internet-valvontaa tarvitaan

Kolme Internet-asiantuntijaa toteaa tänään HS:ssä:

"Ei vika ole verkossa vaan niissä ihmisissä, jotka eivät ymmärrä verkon merkitystä nuorille. Miksi kukaan ei kysy esimerkiksi tosi-tv:n roolista? Tässä on kyse laajemmasta medianäkyvyyden tavoittelusta." (Mikko Salasuo, dosentti, Nuorisotutkimusverkosto)

"Sukupolvien välillä on digitaalinen kuilu, jonka yli moni ei ole edes kiinnostunut katsomaan. Jos lähdetään kontrollin ja valvonnan tielle, kuilu vain levenee.", (Frans Mäyrä, digitaalisen kulttuurin professori, Tampereen yliopisto)

"Verkon sijaan pitäisi keskittyä huomattavasti suurempiin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten mielenterveystyöhön.", (KooPee Hiltunen, asiamies, Suomen Pelinkehittäjät ry)

Esitetyt mielipiteet ovat toki muodikkaita ja myyviä, mutta todellisuuden kanssa niillä on vähän tekemistä. Mielipiteet muistuttavat niitä 60-lukulaisia argumentaatioita, joilla pornon vapautta perusteltiin, tai niitä argumentaatioita joilla alkoholin myynnin vapauttamista perusteltiin: Kun kontrolli lopetetaan, ihmiset muuttuvat vastuuntuntoisiksi.

Väite on ristiriidassa tieteellisen ihmiskuvan kanssa: ihmisten välinen yhteistoiminta perustuu oleelliselta osin kontrolliin.

Kirjoitin aiemmassa postauksessa:

Ihmisyhteisö ei toimi ilman kontrollia (regulation). Pienissä yhteisöissä kontrolli perustuu vertaisvalvontaan joka on ihmisluontoon koodattu tapa hoitaa kontrolli. Vertaisvalvonta ei kuitenkaan riitä suurille yhteisöille vaan suurten yhteisöjen on keksittävä institituutiot, johon kontrollointi perustuu. Tai itse asiassa monta instituutiota. ..., poliisi, armeija, perustuslaki tms.

Internet-valvontaa tarvitaan - on syytä seurata terrorismia ja koulumurhia ihailevia tai jopa terrorismiin ja koulumurhiin yllyttäviä sivustoja ja Internet-yhteisöjä.

Tutkija Mika Aaltola romuttaa varsinkin Koo Pee Hiltusen ajatuksen että mielenterveystyö olisi vastaus:

"Koulusurmat on nähtävä yhtenä polittisen väkivallan muotona, jotta niitä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti. Samalla todellisia uhkia ja väkivallan taustalla olevia tekijöitä voidaan tunnistaa.

Ideologisesti motivoituneen poliittisen väkivallan muodot ovat muuttumassa maailman verkostoituessa. Uudenlaiset väkivallan muodot, niihin liittyvä uusimuotoinen ideologisuus ja antisivilisaatioliikkeet ovat pesiytyneet jo Suomeenkin eivätkä esimerkiksi kouluterveydenhuollon kaltaiset toimet pysty taltuttamaan niitä.

Todennäköisyys, että Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset teot toistuvat, kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän niitä on."


Outoa tällä hetkellä Suomessa harjoitettavassa Internet-valvonnassa on minusta se, että valvonta keskittyy vaarallisten murhia ihannoivien yhteisöjen valvonnan sijasta kansan etua ajavien tosinajattelijoiden kuten Mikko Ellilän kirjoitusten seurantaan. Väestön laatua ajavat ihmiset eivät ole mikään riski katujen turvallisuudella vaan ainoastaan vallanpitäjille.

Ellilän, Halla-ahon yms. seurantaan käytetyt varat ovat poissa murhaajien seurantaan käytetyistä rahoista. Valtiovalta on jakanut resurssit niin, että ihmisten turvallisuutta uhkaavien ryhmien valvontaan ei ole hellinnyt resursseja.

Seuraukset ovat tiedossa.

Lisäys - lukekaapa Ellilän postaus aiheesta.

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Koulusurmat sittenkin yhteisöllistä väkivaltaa ?

Eilisessä postauksessani hain syytä Kauhajoen tapahtumiin kasvavasta yksilökeskeisyydestä, narsismista ja syrjäytymisestä:

"Ihmisviha on minun mielestäni osittain seurausta äärimmäisestä yksilökeskeisyydestä."

Havaitsin tosin liitynnän itsemurhapommittajiin ja yhteisölliseen väkivaltaan:

"Kuvaavaa on, että kun Baghdadissa yhteisöjen jäsenet murhaavat toisten yhteisöjen jäseniä ja viha perustuu ulkoryhmän demonisointiin, suomalainen narsisti tappaa kenet tahansa ihmiskunnan jäsenen. Hänen vihansa on vihaa koko ihmiskuntaa vastaan. Äärimmäinen yhteisöllisyys, johon liittyy ulkoryhmän demonisointi, on paha asia, mutta niin on myös äärimmäinen yksilökeskeisyys."

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että liityntä yhteisölliseen väkivaltaan on vahvempi kuin ounastelin. Koulumurhat ovat yhteisöllistä väkivaltaa siinä missä islamistinen terrorismi. Lainaan tämän päivän HS:ään kirjoittanutta ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Mika Aaltolaa. Painotukset ovat omiani.

"Myyrmannin pommi-iskun ja koulusurmien kaltaisia tekoja tehdään yhteisön terrorisoimiseksi. Ne täyttävät itsemurhaterrorismin tavanomaiset tunnusmerkit, jotka ovat rasismiin viittaava motiivi, yhteys laajempaan ideologisesti virittyneeseen verkostoon (tässä tapauksessa pääosin internetin välityksellä), tekijän ikä ja sukupuoli sekä tekotapa ja -paikka.

Samoin kuin itsemurhapommittaja, myös Myyrmannin iskun ja koulusurmien tekijät kohoavat omissa piireissään sankarin rooliin
. Sitä kirkastavat vielä kollektiivisen surun riitit, joita "tavalliset" ihmiset – yhteisöön kuuluvat – panevat toimeen korostaakseen yhteisöllisyyttään.

Näin ollen Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tekijöitä ei tule tarkastella stereotyyppisesti. He eivät olleet niin syrjäytyneitä kuin väitetään. Heidän taustansa oli melko keskiluokkainen."

Syrjäytymiselläkin tai pikemmin ulkopuolisuudella on oma merkityksensä:

"Merkille pantavaa sen sijaan on, että heidän profiiliaan sävytti ulkopuolisuus, ylemmyys ja vihamielisyys valtakulttuuria kohtaan.

Kaikki kolme toteuttivat mielestään missiota, jonka tarkoituksena oli puhdistaa ympäristöä heidän negatiivisina pitämistään aineksista. He kommunikoivat varsin vilkaasti samanmielisten kanssa. Heidät tunnistaa tietyn marginaalisen yhteisön omaksumista arvoista ja ihanteista."

Konformistisen imitoinnin merkitys on suuri. Samoin oleellista on korkean statuksen yksilöiden imitointi. Koulusurmaajista tehdään sankareita, jotka saavat korkean statuksen ja joita sitten imtioidaan. Tässä lähestytään siis kulttuurievoluution havaintoja:

"Poliittisen väkivallan leviämisen dynamiikkaa on tutkittu paljon. Tuloksena on käsitys ihmisestä imitoivana olentona: väkivalta tarttuu emotionaalisen intensiteetin ja voimakkaiden tunnekokemusten kautta. Tunteet välittyvät tavallista herkemmin tietyille yksilöille ja ryhmille, jotka saavat voimantuntoa kuvitellessaan ja toteuttaessaan näyttäviä väkivaltaisia tekoja.

Koulusurmat ovat nimenomaan tekoja, jotka on suunniteltu leviäviksi ja kopioitaviksi. Uudet koulusurmaajat levittävät tekoonsa liittyvää aineistoa internetissä ja täydentävät olemassa olevaa käsitystä teon symbolisesta merkityksestä. Itsemurhaterroristien tavoin koulusurmaajat jättävät usein jälkeensä "testamentin".

Internetin verkostot tarjoavat kokoontumispaikkoja, joissa tekoja voi ihannoida avoimesti. Niitä puidaan, analysoidaan ja arvioidaan. Tekijät saavat osakseen kunnioitusta."

Yhteisöllsiyyden merkitys on suuri:

"Näin syntyy valtioiden rajat ylittävä yhteisö, joka kehittää tekoihin liittyvää taustamateriaalia, synnyttää odotusarvoja ja luo teoille oikeutusta."

Ideologioiden merkitys voi sen sijaan olla olematon:

"Koulusurmat voivat levitä ilman, että tekijät omaksuvat mitään taustaidelogiaa. Teot voivat olla vain imitoivia, teknisiä suorituksia. Silti koulusurmien taustalla on ideologista oppimista ja orastavaa yhteisöllistä tietoisuutta."

Oleellinen havainto on myös hierarkiaefekti:

"Merkityksellinen tutkimushavainto liittyy niin sanottuun hierarkiaefektiin. Väkivalta näyttää leviävän oman poliittisen maantieteensä mukaan: keskeisiltä alueilta syrjäisimpiin paikkoihin. Väkivaltaiset mellakat keskeisissä kaupungeissa leviävät marginaalisemmille alueille mutta eivät päinvastoin. Samoin kansainvälisen tason väkivalta luo matkijoita reunamailla.

Tästä näkökulmasta katsoen Yhdysvalloista peräisin oleva koulusurmaepidemia heijastui Jokelaan ja edelleen Kauhajoelle."

Johtopäätös on selvä - koulusurmia pitää torjua samoin menetelmin kuin muutakin terrorismia - ei psykologisoimalla asiaa:

"Koulusurmat on nähtävä yhtenä polittisen väkivallan muotona, jotta niitä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti. Samalla todellisia uhkia ja väkivallan taustalla olevia tekijöitä voidaan tunnistaa.

Ideologisesti motivoituneen poliittisen väkivallan muodot ovat muuttumassa maailman verkostoituessa. Uudenlaiset väkivallan muodot, niihin liittyvä uusimuotoinen ideologisuus ja antisivilisaatioliikkeet ovat pesiytyneet jo Suomeenkin eivätkä esimerkiksi kouluterveydenhuollon kaltaiset toimet pysty taltuttamaan niitä.

Todennäköisyys, että Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset teot toistuvat, kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän niitä on.

Tekoihin voisi puuttua käsittelemällä niitä terrori- ja rikollisjärjestöjen toimintana. Tällöin tekojen avustaminen ja tiivis yhteys "taustajärjestöön" voitaisiin kriminalisoida.

Viranomaisten olisi syytä ainakin tarkkailla kasvavaa liikehdintää erityisesti internetissä nykyteknologian sallimilla keinoilla. Terrorismin ja rikollisjärjestöjen vastaiseen toimintaan on käytettävissä paljon resursseja. Nyt niitä tulisi kohdentaa uudella tavalla."

Aaltolan havainto, että koulusurmaajien tausta on usein keskiluokkainen, eikä pelkkä syrjäytyminen selitä koulusurmia, linkkautuu mainiosti siihen havaintoon, jonka uskonnollisen terrorismin tutkija Scott Atran tekee palestiinalaisterrorismista: Palestiinalaisterroristi on koulutettu ja oman yhteisönsä arvostettu jäsen.

Koulusurmaajakin on oman yhteisönsä arvostettu jäsen - yhteisö ei tässä tapauksessa ole palestiinalainen kylä vaan joukko verkossa toisiinsa tutustuneita nuoria ylimielisiä ihmisiä.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Kauhajoki

Esitän osanottoni Kauhajoen uhrien omaisille. Tuskanne on varmasti kauhea.

Muille sanoisin muutaman hajanaisen ajatuksen:

Ihmisviha on minun mielestäni osittain seurausta äärimmäisestä yksilökeskeisyydestä. Kuvaavaa on, että kun Baghdadissa yhteisöjen jäsenet murhaavat toisten yhteisöjen jäseniä ja viha perustuu ulkoryhmän demonisointiin, suomalainen narsisti tappaa kenet tahansa ihmiskunnan jäsenen. Hänen vihansa on vihaa koko ihmiskuntaa vastaan. Äärimmäinen yhteisöllisyys, johon liittyy ulkoryhmän demonisointi, on paha asia, mutta niin on myös äärimmäinen yksilökeskeisyys.

Kävelen kadulla. Melkein kukaan ei hymyile. Mutta se ei johdu Kauhajoen tapahtumista, vaan ihmisten yleisestä negatiivisuudesta. Ihmisvihan vastustaminen lähtee siitä, että yritetään olla päästämättä negatiivisuutta omiin sydämiimme, ja lisäksi välitetään muista. Sanoin edellisessä postauksessa että negatiivisuus on myös voimavara. Mutta se on sitä vain tiettyyn rajaan asti. Poliisia ja poliitikkoja saa toki kritisoida, mutta jos kritiikki on pelkkää negatiiivisuuden ilmausta - negatiivista säteilyä - niin kritiikillä ei ole mitään arvoa.

Jos jokainen nyt lupaa huolehtia enemmän lähimmäisistään ja vähemmän pyöriä oman napansa ympärillä niin se on hyvä. Jos jokainen miettii sitä, mitä itse voi tehdä eikä syyttele vain poliisia tai yleensä muita, niin sekin on hyvä. Maahanmuuttajistakin voi oppia - esimerkiksi yhteisöllisyyttä ja positiivisuutta.

Jos iltapäivälehtien, fitness-lehtien yms. toimittajat miettivät myös sitä mitä he voivat ihmisinä tehdä narsismin leviämisen hidastamiseksi niin sekin on hyvä.

maanantai 22. syyskuuta 2008

Pataanit - aika veijareita

Olen puhunut usein suomalaisten negatiivisuudesta ja siitä millainen voimavara negatiivisuus parhaimmillaan voi olla.

Suomalaisia monin verroin negatiivisempi väki on Pataanien vuoristolaisheimo. Pataanien perinteinen käsitys on, että pataani ei voi ystävystyä toisen pataanin kanssa. Pataani voi joskus saada ystävän, mutta sen on oltava ulkomaalainen. (Lähde väitteelle: Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias Katso myös wikipedian artikkeli pataanien kunnian kulttuurista Pashtunwalista.)

Pataanien yhteisöllisyys ei siis ilmeisestikään perustu luottamukseen vaan jollain tavalla yhteisöllisyys on muurattu negatiivisuuden laastilla. Pataani-yhteisöt ovat negatiivsuudestaan huolimatta - tai todennäköisesti sen takia - tietyin mittapuin maailman vahvimpia yhteisöjä.

Pataanit ovat ajaneet maasta Aleksanteri Suuren, Tshingis-kaanin, Brittiläisen imperiumin ja Neuvostoliiton Afghanistaniin lähettämät maahantunkeutujat. Kun luin tänään HS:stä Olli Kivisen yliötä, vahvistui käsitykseni siitä että pataanit tekevät sen taas. Naton taistelutahto heikkenee: Ranskassa enemmistö vaatii joukkojen vetämistä Afghanistanista, koska kymmenen ranskalaista sotilasta on kaatunut.

Koska pataanien yhteisöllisyys ei perustu luottamukseen, ystävyyteen ja naapurien auttamiseen vaan ilmeisesti silkkaan negatiivisuuten, pataanit eivät "vapauden" saavutettuaan ala rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, neuvolajärjestelmää ja kirjastoja. Päinvastoin. Heidän ihanneyhteiskunnassaan naiset eivät pääse edes yksityislääkärille tai yksityiskouluun. Kansallismuseoita ei tarvita vaan
kulttuurimuistomerkit räjäytetään. Kirjastoja ei tarvita vaan kirjat poltetaan.

Aika veijareita. Heistä ei voi olla pitämättä ainakin pikkuisen.

sunnuntai 21. syyskuuta 2008

Talouden näkymätön käsi on kuollut ?

Ekologi DS Wilson toivoo, että taantuma saadaan hanskaan.

Mutta erityisesti hän toivoo että ihmiset ymmärtäisivät, että Adam Smithin lanseeraama käsite Talouden Näkymätön Käsi on kuollut:

Ihmisyhteisö ei toimi ilman kontrollia (regulation).

Pienissä yhteisöissä kontrolli perustuu vertaisvalvontaan joka on ihmisluontoon koodattu tapa hoitaa kontrolli. Vertaisvalvonta ei kuitenkaan riitä suurille yhteisöille vaan suurten yhteisöjen on keksittävä institituutiot, johon kontrollointi perustuu. Tai itse asiassa monta instituutiota. Pankkivalvonta, kilpailunedistämislainsäädäntö, poliisi, armeija, perustuslaki tms.

Itse en sanoisi, että Talouden Näkymätön Käsi on kuollut. Mutta sen hegemonia ainoana oikeana metafoorana on kuollut.

lauantai 20. syyskuuta 2008

Aiheuttiko monikultturismi talouskriisin ?

Steve Sailer väitti kesäkuussa että monikultturismi aiheutti pankkikriisin. Samaa Sailer oli ounastellut jo elokuussa 2007. Kansankokonaisuus käsitteli aihetta silloin tässä ja tässä.

Taustaa

Kansankokonaisuus totesi elokuussa 2007 mm.:

"Pankkikriisin poikanen johtuu Steve Sailerin mukaan ainakin osaksi siitä että USA:ssa on 90-luvun alusta asti ollut vahva ajatus siitä että mustilla ja latinoilla on samanlainen oikeus omitusasumiseen kuin valkoisilla.

Koska valkoiset omistavat 70 %:sti oman asuntonsa ja mustista asuntonsa omistaa vain 50 %, tässä on ... eräänlainen ongelma. Joten päätettiin synnyttää osin valtion tuella ja poliittisella painostuksella pankkeja/rahastoja ongelman ratkaisemiseksi...

[Esimerkiksi taloustieteilijä Samuel Bowlesin] mukaan lähiö, jossa omistusasuntojen osuus on korkea, on yhteisönä toimivampi (has a higher collective efficacy) kuin lähiö jossa on alhainen omistusasuntojen osuus. Yhteisöllinen toimivuus merkitsee käytännössä korkeaa lainkuuliaisuutta ja korkeaa luottamuksen tasoa. Lain rikkomuksiin ja epäsosiaaliseen käyttäytymiseen puututaan helpommin. Poliisin kanssa tehdän helpommin yhteistyötä. Vanhemmat osallistuvat aktiivisemmin koulujen vanhempaintoimikuntiin....

Bowles väittää, että omistusasuminen on jopa merkittävämpi lähiön yhteisöllistä toimivuutta parantava tekijä kuin etninen homogeenisuus.

Robert Sampson, Steven Raudenbush ja Felton Earls ovat tutkineet Chicagon lähiöitä ja todenneet selvän positiivisen korrelaation yhteisön toimivuuden ja omistusasumisen välillä.

Koska omistusasumisen ja yhteisöllisyyden positiivinen korrelaatio tiedettiin, USA:ssa asetettiin päämääräksi nostaa omistusasumista ongelmavähemmistöjen keskuudessa - erityisesti siis mustien omistusasumista. Hanketta tuettiin monin tavoin kuten Steve Sailer kertoo. Ajatus oli kaunis ja ehdottomasti kannatettava. Toteutus epäonnistui ainakin osittain.

Ongelmaksi muodostui mustien kyvyttömyys hoitaa lainakuluja - siis maksaa korkoja ja hoitaa lyhennyksiä."

USA:n presidentti George Bush ajoi itsekin hanketta osin valtion tuen turvin. Lainoja tarjottiin mustille ja latinoille kevyemmin kriteerein kuin valkoisille. Sinänsä hyväksyttävä päämäärä oli, että mahdollisimman moni amerikkalainen omistaisi itse asuntonsa ja saataisiin näin sitoutettua osaksi yhteiskuntaa.

Jo niin varhain kuin Los Angelesin 1968 rotumellakoiden jälkeen mustien omistusasumista alettiin tukea. Ajatus oli hyvä:

if they own it they won’t burn it

George Bush sanoi vuonna 2004:

"[I]f you own something, you have a vital stake in the future of our country. The more ownership there is in America, the more vitality there is in America, and the more people have a vital stake in the future of this country. ...

To build an ownership society, we’ll help even more Americans to buy homes. Some families are more than able to pay a mortgage but just don’t have the savings to put money down."

Sivumennen sanoen - myös Suomessa 50-luvun lopulla päätettiin alkaa tukea omistusasumista. Yleislakon jälkeisessä todellisuus ajatus oli:

Jos he omistavat asuntonsa, he eivät tee vallankumousta.

Samoin Iso Britanniassa vuokra-asuntoja myytiin vuokralaisille omistusasunnoiksi. Margareth Thatcherin ajatus oli ilmeisesti:

Jos he omistavat asuntonsa, he äänestävät konservatiiveja.

Affirmative Action asuntolainapäätöksissä

Usassa alettiin harjoittaa Affirmative Action poltiikkaa myös asuntolainapäätöksissä, kuten aiemmin koulujen pääsykokeissa ja työhönotossa. Käytännössä FED:in määräykset ja lainsäädäntö (CRA-laki) pakottivat pankit antamaan kevyemmin kriteerein lainoja mustille ja latinoille. Kovat faktat ovat seuraavat:

Kun valkoisille annetuista lainoista 20% on ns. huonoja lainoja - lainoja jotka on annettu ihmisille joita yleisesti voidaan pitää maksukyvyttöminä - mustien osalta prosentti on melkein 50.

Johtopäätös

On selvää että Affirmative Action asuntolainojen jaossa on osasyy talouskriisiin. En usko että se on pääsyy. Pääsyy on se markkinahäiriö - tekisi mieli sanoa kapitalismin jo pysyväksi muodostunut häiriö - että lainoja annetaan ihmisille joilla ei ole kykyä maksaa lainoja takaisin. Seurauksena on inhimillinen kärsimys - erityisesti siis mustille aiheutettu kärsimys mutta myös köyhille valkoisille aiheutettu kärsimys - ja toisaalta taloudelliset tappiot pankeille. Hyötyjinä ovat erilaiset kvarttaalitalouden tulospalkatut toimijat.

Kapitalismin nykyisen häiriön perussyy on lyhytjänteisyys. Ollaan kiinnostuneita vain lyhyen tähtäimen voitoista ja tappioista. Markkinamies tuntuu joskus olevan asuntomarkkinoilla yhtä rakentava toimija kuin pyromaani ja talonvaltaaja.

Markkinamiehet ja monikultturistit taas löytäneet toisensa

Sen johtopäätöksen voi ilman muuta ainakin tehdä, että, kuten maahamuuttokysymyksessä, myös asuntolainapelissä markkinamies ja monikultturisti ovat löytäneet toisensa. Yhdessä markkinamies ja monikutturisti ovat olleet luomassa tilannetta, jossa maksukyvyttömät köyhät ovat menettäneet koko omaisuutensa.

Kuvio on muutenkin hyvin samanlainen kuin maahanmuuton tapaukseessa: Markkinamies pyrkii saamaan lyhyentähtäimen taloudellista etua - maahanmuuton tapauksessa alentuneista työvoimakustannuksista ja asuntomarkkinoiden tapauksessa lyhyen tähtäimen lainatuloista. Monikutturisti pyrkii ajamaan maahanmuuttajien ja ongelmavähemmistöjen etua.

Haitta syntyy molemmissa tapauksissa pitkällä tähtäimellä ja maksaja on kansa. Helsingin Sanomien mukaan pelkästään USA:han perustettavan roskapankin hinta on 700 miljardia dollaria. Tämän liäsksi sadat tuhannet ovat menettäneet kotinsa. Mm. 450 000 asukkaan Clevelandissä on pakkolunastettu 23000 asuntoa.

Konservatiivisuus ja liberalismi - kaksi kilpailevaa lajia

Pari amerikkalaista tutkijaa - ekologi ja psykologi - tuntuvat samaan aikaan tehneen sen johtopäätöksen että USA:ssa käyty kulttuuritaistelu konservatiivien ja liberaalien kesken on ajautunut hedelmättömään vaiheeseen. Linkkasin näihin papereihin aiemmin.

Toisen kirjoittajan - ekologi DS Wilsonin mukaan - AMERIKKALAISTA liberalismia ja konservatiivisuutta on turha tarkastella pelkästään kahtena kilpailevana aatteena, vaan pikemmin kahtena lajina, jotka täyttävät eri ekologisen lokeron:

Amerikkalainen yhteiskunta voi paremmin, jos kumpaakaan lajia ei tapeta sukupuuttoon tai kastroida esimerkiksi vesittämällä kuten Ruukinmatruuna uskonnon osalta on vaatinut.

Yhteiskunnan säilymisen kannalta riittävää väestönkasvua ei voida käytännössä ylläpitää ilman uskonnollisia konservatiiveja. Vääjäämättä liberaalien syntyvyys on nimittäin modernissa yhteiskunnassa liian alhainen.

Liberalismin moraali - kaikki on sallittua kunhan se ei loukkaa muita - johtaa käytännössä hedonismin eli ajatukseen että elämme vain kerran joten nauttikaamme elämästä. Liberalismiin liittyvä individualismi johtaa käytännössä ihmisten eristymiseen (atomisoitumiseen). Hedonismi ei johda ihmisen onnellisuuden lisääntymiseen vaan sen laskemiseen: USA:ssa uskonnollinen konservatiivi on keskimäärin onellisempi kuin liberaali.

( Sosiaalipsykologi Jukka Tontti kuvasi tänään HS:ssä masennusta ja sen liityntää individualismiin näin: Depressio on erottamaton osa yksilökeskeisen elämänmallimme kokonaispakettia. Masennus kulkee viihteellistyneen elämän, kulutuksen, menestyksen paineen ja kevyen onnellisuuden tavoittelun käsipuolessa. ... Yksikään yli 70 haastateltavasta ei maininnut hengellisyyteen tai "korkeampaan voimaan" viittaavaa jaksamisreseptiä, hän huomauttaa. Huomio on egossa, ja reseptit keskittyvät sen vahvistamiseen. )

Toisaalta liberaaleja tarvitaan varmasti Amerikassa myös. Ilman liberaaleja kreationismi olisi korvannut evoluutioteorian kouluopetuksessa ajat sitten ja monta muuta älyttömyyttä olisi todennäköisesti ajettu läpi. Liberalismilla on Amerikassa ollut merkittävä rooli etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen aseman parantamisessa ja tieteellisen maailmankuvan edistämisessä.

Ongelma ekologisessa näkökulmassa on se, että miten taataan että sopiva tasapaino liberaalien ja konservatiivien välillä säilyy. Luonnossa esimerkiksi saalistajan ja saaliseläimen ekologinen tasapaino säilyy, kun saaliseläinten määrän kasvu johtaa saalistajien määrän kasvuun, mikä taas johtaa saaliseläinten kannan laskuun. Konservatiivien ja liberaalien välisen tasapainon säilyttämiseen ei ole ilmeisesti vastaavaa automaattia.

Se, että konservatiivien syntyvyys on korkeampi kuin liberaalien ei automaattisesti johda konservatiivien määrän kasvuun liberaalien kustannuksella: Liberaaleja tulee lisää, kun osa konservatiiveista kokee yhteisönsä normit liian raskaina, tai yhteisönsä uskomukset liian irrationaalisina, ja muuttuu liberaaliksi.

Mutta aina on olemassa riski että toinen lajeista nujertaa toisen ja yhteiskunta kärsii. Ehkä olisikin parempi että yhdistettäisiin konservatiivin ja liberaalin hyvät puolet. Tämä ei periaatteessa ole mahdotonta, vaikka jokainen muulin omistaja tietää lähtestymistavan ongelmalliseksi.

Mikä on ekologisen ajattelun johtopäätös ? Pitäisikö uskovaisten konservatiivien alkaa ajatella, että liberaalit eivät olekaan niin pahoja ja joudu helvettiin. Tai pitäisikö liberaalien (vapaa-ajattelijoiden) lopettaa ajattelemasta että uskonto on kaikissa muodoissaan paha asia ja ristiriidassa ainoan oikean eli tieteellisen maailmankuvan kanssa.

Ei pitäisi eikä oikeastaan edes saisi: Koko uskonnollinen konservatiivisuus perustuu ajatukselle, että poikkeaminen konservatiivisen yhteisön omista normeista on perkeleestä, joten uskonnollista konservatiivisuutta ei ole olemassa ilman liberaalien tms. demonisointia. Vastaavasti vapaa-ajattelua ei olisi olemassakaan ilman uskonnon demonisointia. Ei kauriskaan ajattele että sudella on funktionsa kauriitten kannan rajoittajana ja siksi suden olemassaololla on arvonsa. Kauris kokee suden vihollisena. Uskonnollinen konservatiivi demonisoi liberaalia ja yleensä myös päinvastoin.

Ekologisen ajattelun tarkoituksena ei ole vesittää idelogisia ristiriitoja, mutta toki ottaa hetkeksi etäisyyttä kiistoihin. Wilsonin ekologinen lähestymistapaa pitäisikin yrittää soveltaa myös Euroopan tilanteseen.

Ekologinen ajattelu - ekologisen tasapainon hakeminen ideologioiden välillä - on erikoistapaus siitä ajatuksesta että maailma ei ole mustavalkoinen. Jokaisella meillä olkoon oma maailmankuvamme, mutta jokaisen velvollisuus on havaita oman maailmankuvansa sudenkuopat.

1. Yhteisöllisyys - perustukoon se sitten uskontoon, paikallisuuteen tai kansallismielisyyteen - edistää luottamusta ja parantaa yhteistyötä sisäryhmän sisällä, mutta sudenkuoppana on aina riski että ulkoryhmää aletaan demonisoida.

Ääriesimerkkinä demonisoinnin seurauksista ovat kansanmurhat.

2. Individualismi painottaa yksilön ihmisoikeuksien ja innovatiivisuuden tärkeyttä, mutta individualismin - jota esimerkiksi uskonnollisuus ei pehmennä kuten Alexis de Tocqueville edellytti - sudenkuoppa on hedonismi ja yhteiskunnan atomisoituminen.

3. Maahanmuuton edistäminen ja monikultturismi pyrkii edistämään innovaatioiden liikkumista ja ennakkolulottomuutta muita kulttuureita ja rotuja kohtaan. Sudenkuoppana on riski, että maahanmuuttajien mukana tulee maahan terroristeja, rikollisia tai ihmisiä joiden arvot ovat voimakkaassa ristiriidassa meidän arvojemme kanssa.

Maahanmuutto voi olla myös dysgeenista eli väestön laatua alentavaa - tätä ei uskalleta tunnustaa koska tiettyjen erojen tunnustaminen on demonisoitu.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Kansankokonaisuuden eheyttäjiä: AKS ja Elmo Kaila


Elmo Kaila - AKS:n maineikas johtaja - ymmärsi kansankokonaisuuden eheyttämisen arvon.

Wikipedia kirjoittaa:

Talvella 1919–1920 Kaila alkoi hahmotella uutta toimintaohjelmaa jonka tarkoituksena oli suomalaisten yhdistäminen taisteluun Venäjää ja venäläisyyttä vastaan. Tähän ohjelmaan liittyi myös aiemmin Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleiden tsaarinupseereiden korvaaminen jääkäritaustaisilla upseereilla Suomen armeijassa. Kailan mielestä sota Suomen ja Venäjän välillä oli tulevaisuudessa väistämätön ja sitä ennen piti kansa eheyttää ja puolustusvoimat vahvistaa ja hankkia niille kansan tuki. Kaila vastusti siksi suojeluskunnissa esiintyvää sosiaalidemokraattien vastaista oikeistosuuntausta ja halusi koota myös työväestöön kuuluvat suomalaiset suojeluskuntien riveihin. Kaila ryhtyikin mielipidemuokkaukseen asiamiesverkkonsa kautta, lisäksi hän vaikutti rivimiesten mielipiteisiin ensin Suojeluskuntalaisen Lehden päätoimittajana 1919–1923 ja sitten Sanan ja Miekan päätoimittajana 1924–1926. Kaila lähestyi poliittisesti myös aiempaa monarkiataistelun aikaista vastustajaansa Maalaisliittoa ja sen johtajaa Santeri Alkiota, samalla tämä uusi ohjelma johti Kailan pesäeroon entisestä tsaarin kenraalista Mannerheimista.

Kaila oli siis ensimmäisiä suuria kansankokonaisuuden eheyttäjiä.

Suomi oli 1918 jakautunut punaisiin ja valkoisiin. Koston henki oli 20-luvulla Suomessa suuri. Eheyttäminen ei ollut muodikasta, mutta eräät muutkin Kailan lisäksi pyrkivät kaikin keinoin eheyttämiseen.

En ole historian asiantuntija mutta tiedän mainita ainakin torpparilain arkkitehdin Kyösti Kallion ja sosiaalidemokraatit Väinö Tanner ja Miina Sillanpää. Sosialidemokraattisessa naisliikkeessä eheyttämiseen suhtauduttiin kaikkein kielteisimmin - olihan moni työläisnainen leski tai Venäjälle paenneen punakaartilaisen tuleva leski. Sillanpää on siksi ehdottamasti syytä mainita suurena suomalaisena eheyttäjänä. Kansankokonaisuuden eheyttäminen sai todella laajat puitteet talvisodan kynnyksellä. Sosialidemokraattiset ay-miehet kiersivät tehtaissa ja puhuivat eheyden puolesta.

Vaikka tällä hetkellä kansankokonaisuuden eheydestä puhumnen ei ole kovin muodikasta, eheyttämisen aikakin voi taas tulla.

Charles Darwin on sanonut: "Samalla teknologisella tasolla olevien ihmisyhteisöjen kilpailu päättyy yleensä sen yhteisön voittoon, jonka jäsenet kykenevät ainakin jossain määrin uhrautumaan ryhmänsä hyväksi."

Eräs nykytilastotieteen uranuurtajista, eugeenikko ja kansallismielinen sosialisti Karl Pearson on sanonut: "Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä."

Isossa Britanniassa Pearsonin ennuste on ehkä toteutumassa siinä muodossa, että hajanainen Britannian kansa on vaarassa joutua islamilaisen vyörytyksen kohteeksi. Sympatiani eivät ole millään lailla brittien puolella.

maanantai 15. syyskuuta 2008

Uskonnon voima

Ihminen, joka tietää että on olemassa jotakin hänen itsensä yläpuolella, on onnellisempi ja vahvempi kuin ihminen, joka tietää olevansa kaiken mitta. Ihmisyhteisö, joka muodostuu ihmisistä, jotka tietävät että on olemassa jotain heidän itsensä yläpuolella, on vahvempi kuin ihmisryhmä, jonka jäsenet tietävät olevansa kaiken mitta. Uskonto motivoi ihmisiä tietynasteiseen uhrautumiseen perheensä, kansansa ja isänmaansa hyväksi.



Uskonto mahdollistaa tehokkaan yhteistyön ihmisten kesken, sanoo uskontotieteilijä Scott Atran. Samalla teknologisella tasolla olevien ihmisyhteisöjen kilpailu päättyy yleensä sen yhteisön voittoon, jonka jäsenet kykenevät ainakin jossain määrin uhrautumaan ryhmänsä hyväksi, sanoo Charles Darwin.

Uskonto tai patriotismi ei alista automaattisesti ihmistä kollektiiville, vaikka jotkut uskonnot näin tietysti tekevätkin. Uskonnollisuus sai aikoinaan ihmiset pakenemaan tyrannian Euroopasta Amerikkaan ja luomaan maailman vapaimman maan. Uskonnollisuus tai patriotismi estää ihmisiä ajautumasta täydelliseen hedonismiin, mitä individualismi puhtaassa muodossaan useimmiten aina on.

Historioitsija Alexis de Tocqueville toteaa Amerikan kuvauksessaan, että uskonnollisuuden säilyttäminen on ollut oleellista amerikkalaiselle vapaalle ihmiselle: Tasa-arvo, mikä tuo maailmalle suuria etuja, kuitenkin yleensä eristää ihmiset toisistaan ja panee ihmiset keskittymään omaan itseensä ja tekee ihmisestä materialistin... Uskonnolliset kansat ovat luonnostaan vahvoja, ... on tärkeää että ihminen säilyttää uskonnollisuutensa kun tasa-arvo etenee...

Eurooppa on heikko, koska uskonnollisuus on menettänyt Euroopassa merkityksensä. USA on vahvempi koska USA:ssa yhdistyy sekä liberalismi että uskonnollisuus.

Lähde: "Edge, What makes people vote republicans", Jonathan Haidt

sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Konservatismi ja liberalismi

Hätäpäidenkalinaa linkkaa kahteen hyvään artikkeliin, jotka pureutuvat amerikkalaisen konservatiivisuuden ja liberaalisuuden eroihin. Molemmat artikkelit ovat liberaaliin kirjoittamia, mutta suhtautuvat aiheeseensa tapauolisesti. Siis tutkijan ottein. Yrittäkääpä jaksaa lukea ajatuksella.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Voisiko HUS oppia Natsi-Saksan armeijasta ?

HUS:issa työilmapiiri on HS:n mukaan voimakkaasti heikentynyt. Työilmapiirin lasku liitetään mm. uuteen johtamismalliin:

Siinä, missä aiemmin ylilääkärit johtivat lääkäreitä ja ylihoitajat hoitajia, nyt ammattijohtajat korvaavat hoitoalan ammattilaiset. Tällainen malli ilmeisesti vieraannuttaa työntekijöitä, koska työntekijät (lääkärit, hoitajat) kokevat johtajat ulkopuolisina.

Armeija on samanlainen hierarkkinen organisaatio kuin sairaala. Israelilainen tutkija van Creveldt on osoittanut, että joukko-osaston tehokkuus kasvaa oleellisesti kun rivisotilas luottaa esimiehiinsä. Luottamusta kasvattaa se, että päällikkö on ns. paras vertaistensa joukosta.

van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Kansankokonaisuuus kirjoittaa:

Oleellista hierarkian toimivuudelle missä tahansa organisaatiossa (yritys, armeija tms.) on kuinka hyvin alaiset arvostavat esimiestään ja kuinka paljon esimies voi luottaa alaisiinsa. Jos molemminpuolinen arvostus ja luottamus vallitsee ja esimiehet jakavat samat arvot kuin alaiset, organisaatio toimii tehokkaasti. Muussa tapauksessa tarvitaan jatkuvaa kontrollia, raportointia alhaalta ylöspäin ja yksityiskohtaista käskytystä jokaisen tehtävän suorittamiseksi. Tällaisessa tilanteessa alaiset kokevat johtajuuden usein epäoikeudenmukaiseksi. He purnaavat ja jopa kapinoivat.

Israelilianen tutkija van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas.

Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää. Natsi-Saksan häviö sodassa johtui muista syistä kuin armeijan tehokkuudesta - ilmeisesti siitä että resursseja oli paljon vähemmän kuin amerikkalaisilla ja venäläisillä.

torstai 11. syyskuuta 2008

Miesten ja naisten persoonallisuuserot kasvussa



Kun ihmisten vapaus lisääntyy, he eivät ole enää pakotettuja yhteiskunnan heiltä edellyttämiin rooleihin. Tällöin perinteisen käsityksen mukaan mm. naisten ja miesten väliset erot vähenevät. Mies voi olla pehmeä, hoitava ja vähemmän kilpailuhenkinen.

New York Timesin referoima tutkimus väittää päinvastaista. Kun vapaus lisääntyy, persoonallisuustyyppierot kasvavat.

To test these hypotheses, a series of research teams have repeatedly analyzed personality tests taken by men and women in more than 60 countries around the world. For evolutionary psychologists, the bad news is that the size of the gender gap in personality varies among cultures.

For social-role psychologists, the bad news is that the variation is going in the wrong direction. It looks as if personality differences between men and women are smaller in traditional cultures like India’s or Zimbabwe’s than in the Netherlands or the United States. A husband and a stay-at-home wife in a patriarchal Botswanan clan seem to be more alike than a working couple in Denmark or France. The more Venus and Mars have equal rights and similar jobs, the more their personalities seem to diverge.


Toisin sanoen mitä vapaampi yhteiskunta on, sitä vähemmän ympäristö vaikuttaa ihmisten persoonallisuuteen ja sitä enemmän perimä (mm. sukupuoli). Naisten ja miesten väliset persoonallisuuserot kasvavat.

Tämähän on oikeastaan pelkästään loogista. Jo aiemminhan on todettu se, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä vähemmän ympäristö vaikuttaa ihmisen kohtaloon ja sitä enemmän perimä. Sata vuotta sitten useimmissa maissa vanhempien yhteiskunnallinen asema määräsi mihin kouluun lapsi pääsi ja mihin ammattiin hän aikuisena joutui. Lahjakkuuden (äo:n) ja yhteiskunnallisen aseman korrelaatio oli alhainen. Säätykierron voimistuessa lähes kaikki älykkäät alempien sosiaaliluokkien lapset nousivat keskiluokkaan.

(Kts. esimerkiksi Murrayn ja Herrnsteinin Bell Curve: Intelligence and Class Structure in American Life tai aikaisempi postaukseni aiheesta.)

NYT:n referoima tutkimus antaa viitettä siitä, että maatalousyhteiskunta muokkasi nimenomaan miesten persoonallisuutta tiukoilla säännöillään. Kun säännöt kevenevät, mies vapautuu olemaan oma itsensä. Mies on perinteisessä maatalousyhteiskunnassa ahdistuneempi ja vähemmän kilpailuhenkinen kuin modernissa yhteiskunnassa.

Moderni yhteiskunta on tutkimuksen tekijöiden mukaan eräänlainen askel kohti metsästäjä-keräilijä-elämää pois ahdistavasta maatalousyhteiskunnasta:

"“In some ways modern progressive cultures are returning us psychologically to our hunter-gatherer roots,” he argues. “That means high sociopolitical gender equality over all, but with men and women expressing predisposed interests in different domains. Removing the stresses of traditional agricultural societies could allow men’s, and to a lesser extent women’s, more ‘natural’ personality traits to emerge.”

[In agriculturally based economies] monopolization of power and resources by a few men was ‘unnatural’ in many ways,” Dr. Schmitt says, alluding to evidence that hunter-gatherers were relatively egalitarian.


Olen miettinyt sitä, mitenkä paljon itseasiassa moderni maailma muistuttaa metsästäjä-keräilijöiden yhteisöllistä elämää.

1. Yhteiskunta sirpaloituu hyvässä ja pahassa pieniin yhteisöihin - etnisiin ryhmiin, uskontokuntiin ja jengeihin - joitten sisällä kyllä tehdään yhteistyötä, mutta jotka kilpailevat keskenään.

2. Keskenään kilpailevat pienyritykset muistuttavat keräilijä-metsästäjä-yhteisöjä:

Yhteistyö firman sisällä on voimakasta. Kilpailu firmojen välillä kovaa. Ne firmat voittavat, joissa kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja joissa toimitusjohtaja kykenee motivoimaan työntekijänsä. Toimitusjohtaja ei voi tällaisessa yrityksessä "pomottaa" työntekijöitään, vaan hänen auktoriteettinsa perustuu ensi sijassa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Kilpailu yritysten välillä on eräänlaista kulttuurista ryhmävalintaa: Väärät käytännöt johtavat yhteisön (yrityksen) tuhoon, jolloin väärät käytännöt ("meemit") häviävät. Tai ainakin muut yritykset imitoivat menestyvien yritysten käytäntöjä, jolloin tehottomat käytännöt taas häviävät.

Kansankokonaisuus kirjoitti yritysten yhteisöllisyydestä perusteellisemmin jo kaksi vuotta sitten.

tiistai 9. syyskuuta 2008

Strategia, työntekijä, yritys ja valtio

Keskustelimme Alumiinitaivas-nimisen kaverin kanssa strategioista ja peliteoriasta jonkin aika sitten. Keskustelu liittyi erityisesti Naton sotilasstrategioihin ja Baltian puolustukseen.

"Pelin" suhde "strategiaan" on käsittääkseni se, että pelillä pyritään mallintamaan tietynlaista strategista tilannetta hyvin kompaktissa matemaattisessa muodossa. Malli ei koskaan kuvaa todellisuutta yksi-yhteen vaan malli tekee aina yksinkertaistuksia. Toisaalta matemaattisen mallin etu on, että mallista voidaan tehdä eksakteja ennustuksia matematiikan keinoin. Mallit - esimerkiksi pelit - ovat tietysti vain työkaluja todellisuuden hahmottamiseen.

Tänään HS haastattelee strategia-asiantuntijaa, Stanfordin yliopiston johtamisen professoria, Robert Burgelmania.

Mielenkiintoisinta haastattelussa on se mitä Burgelman puhuu työntekijöistä:

"Jokaisen työntekijän pitäisi yksilötasolla olla strategi ja kysyä itseltään 'mitä arvoa luon työssäni yritykselle'. Jos vastaus on, että en tiedä, on syytä päätellä, että jossain vaiheessa työpaikka eliminoidaan."

Työntekijän ja työnantajan suhde on ainakin osittain strateginen: työnantaja hyötyy työntekijästä jollain tavalla ja työntekijä työnantajasta vastaavasti. Työntekijälle on oleellista tietää, kuinka paljon työnantaja hänestä hyötyy, kuinka helppo työnantajan on korvata hänet toisella työntekijällä ja kuinka helppo hänen itsensä on löytää uusi työpaikka. Kun työntekijä tietää - ainakin suunnilleen - nämä seikat hän kykenee päättelemään miten omaa etuaan maksimoiva työnantaja toimii tietyissä tilanteissa ja miten hänen itsensä kannattaa toimia. Työntekijä kykenee näin tekemään startegisia päätöksiä. Pelin pelaamiseksi pitää ymmätää mitä peliä pelataan.

"Työntekijän on silloin [kun hän huomaa että työnantaja ei hänestä hyödy] parempi eliminoida itsensä ja hakea uusi työpaikka, jossa voi tuoda arvoa, kuin pysyä työpaikassa jossa arvoa ei synny."

Jos et tuota työnantajallesi arvoa, on parempi vaihtaa työpaikka itse nousukauden aikana kuin odottaa että taantuman aikana työnantaja irtisanoo sinut.

"Olosuhteet eivät tällöin määrittele sinun elämääsi vaan sinä määrittelet olosuhteet."

Työnantajan etu ei ole sama kuin työntekijän etu. Jos työnantaja esimerkiksi tietää tarvitsevansa sinua vielä jonkin aikaa, hän alkaa luvata irtisanottaville irtisanomisrahaa. Tämä saa työntekijän kuvittelemaan, että ei kannata irtisanoa itseään vaan odottaa, että työntekijä irtisanoo. Tämä on kuitenkin väärä johtopäätös. Irtisanomiset kasautuvat usein taantumaan, jolloin uuden työpaikan saaminen on vaikeaa. Irtisanomisraha ei silloin juuri lämmitä.

Uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-oletuksen mukaan ihminen toimii rationaalisesti omaa utiliteettian maksimoiden. Todellisuudessa näin ei useinkaan ole. Mm. henkinen laiskuus saa ihmisen usein valitsemaan lyhyellä tähtäimellä helpoimman ratkaisun - esimerkiksi jäämään vanhaan työpaikkaan.

Stratgeinen ajattelu ei ole tärkeää vain työntekijöille ja yrityksille. Valtion johdon on oleellista ymmärtää valtion strateginen tilante. Paasikivi tarkoitti juuri tätä sanoessaan

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku

HS:n entinen Moskovan kirjeenvaihtaja Kalle Koponen tarkoitti myös samaa:

"Yksi ilmeinen johtopäätös tapahtumista on se, että monella taholla ei ole osattu analysoida Venäjän aikeita oikein. Tämä on hälyttävä johtopäätös. On terveydelle vaarallista tehdä virhearvioita Venäjän aikeista. Toiveajattelu ei ole hyvä työkalu politiikan ennakointiin."

Suomelle on oleellista ymmärtää Venäjän päämäärät, prioriteetit, Venäjän todellinen vahvuus ja sen kiinnostus naapurimaidensa suhteen. Tällöin ja vain tällöin Suomen johto kykenee tekemään strategisia päätöksiä Suomen omasta linjasta - esimerkiksi Nato-jäsenyydestä.



HS:n artikkeli jatkuu:

Rajut irtisanomiset vaikeina aikoina kertovat Burgelmanin mukaan siitä, että yrityksen johto ei ole hoitanut asioitaan kunnolla hyvinä aikoina. Strategiaa ei kannata ruveta ajattelemaan vasta siinä vaiheessa, kun talouden suunta on kääntynyt.

"Se on myöhäinen, joskus ihan liian myöhäinen vaihe."

Vaikeina aikoina parhaiten pärjäävät sellaiset yritykset, jotka ovat hallinneet riippuvuudet parhaiten. Tällaiset yritykset eivät laskusuhdanteen aikana joudu tekemään kovia saneerauksia.


Vastaavasti Suomen ulkopoliittiselle johdolle voisi sanoa:

Rajut muutokset ulkopoliittiseen linjaan vaikeina aikoina kertovat siitä, että valtion johto ei ole hoitanut asioitaan kunnolla hyvinä aikoina. Strategiaa ei kannata ruveta ajattelemaan vasta siinä vaiheessa, kun Venäjän suunta on kääntynyt.

"Se on myöhäinen, joskus ihan liian myöhäinen vaihe."

Vaikeina aikoina parhaiten pärjäävät sellaiset valtiot, jotka ovat hallinneet riippuvuudet parhaiten.


Eli suomennettuna:

Stubb hötkyilee, kun Halonen ja kumppanit ovat hoitaneet ulkopolitiikan huonosti.

lauantai 6. syyskuuta 2008

Suomalaisten negatiivisuus - osa 1

Kansankokonaisuus kirjoitti suomalaisten negatiivisuudesta aikoinaan näin:

"Paavo Ruotsalainen totesi aikoinaan että elämä on murhehuone johon Vapahtaja-vainaa joskus tuo hetkellisen armon vilauksen. Suomalaisen kulttuurin parhaimmisto on aina tiennyt että elämä on onnetonta ja ahdistuneisuus on luovan ihmisen osa. Kari Hotakainen totesi muutama viikko sitten että huono itsetunto ja syyllisyys ovat valtava voimavara kirjailijalle.

Kauan suomalaiset ovat tienneet että amerikkalaisten ja ruotsalaisten positiivisuudessa on jotain mätää - ihmisen ei kuulu olla positiivinen. Itku pitkästä ilosta ! Mollimusiikki on parempaa kuin ruotsalaisten duurimusiikki.

Viime vuosikymmeninä kaikenlaiset Esa Saariset ovat hymyssä suin esittäneet positiivisuuden ilosanomaa. Ainakin keski-ikäistä miestä tuollainen ällöttää. Tietäähän sen että ei tuollaisesta hyvää seuraa. Joku turkulainen ravintoloitsija - Turkuhan on suomalaisen negatiivisuuden uljas pääkaupunki - totesikin että vielä pitkään sen jälkeen kun Esa Saarinen on jo alkanut kasvaa koiranputkea, turkulainen negatiivisuus elää ja voi hyvin.
"

Minusta suomalaisten negatiivisuus on fakta. Sitä on aika alkaa käsitellä analyyttisesti - ilman että se nähdään puhtaasti pahana tai hyvänä asiana.


Suomalaiset suhtautuvat negatiivisesti venäläisiin ja amerikkalaisiin, mustalaisiin, mustiin ja muslimeihin. Nuoret suvaitsevaiset suomalaiset halveksivat vanhempien ryssänvihaa ja suhtautuvat sen sijaan negatiivisesti suomalaisiin (ja amerikkalaisiin). Mm. suomalainen perusruoka on negatiivisten suvaitsevaisten ihmisten mielestä kauhistus.

Omiin suuntautuva negatiivisuus on negatiivisuuden korkein muoto. Rosa Meriläinen vaatii Suomen väestön vaihtamista. Rosa Meriläinen onkin ehkä Suomen negatiivisin ihminen.

Suvaitsevainen suomalainen tietää, että roduissa ei ole eroja ja hän suhtautuukin negatiivisesti siihen, että suomalaiset ovat maailman pahimpia rasisteja. Tarja Halosen äänestäjä suhtautuu negatiivisesti poliitikkoihin ja yleensä herroihin ja ihailee Halosta joka nöyryyttää poliitikkoja.

Negatiivisimpia suomalaisia ovat ne, jotka jatkuvasti valittavat että suomalaiset ovat negatiivisia.


Negatiivisuus on nimittäin usein kuitenkin myös voimavara - negatiivisuus ei ole pelkästään negatiivinen asia vaan usein myös positiivinen asia. Kansankokonaisuus antaa esimerkin:

Würtburgin yliopiston tilastotieteilijä Elart von Collanin mukaan PISA-testi ... ei kerro suomalaisen koulujärjestelmän vahvuuksista, vaan siitä yhteiskunnallisten ilmiöiden summasta, jossa suomalaislapset osallistuvat kokeeseen.

Yksi esimerkki tästä on suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin. Darmstadtin yliopiston tutkija Horst Entof vertaili PISA- tuloksia ulkomaalaispolitiikkaan. Korrelaatio on vahva. Mitä nuivempi maa on maahanmuuttajia kohtaan, sen parempia PISA-tuloksia se voi odottaa.

Myös maahanmuuttajiin suopeasti suhtautuvien maiden välillä on eroja. Jos maassa on paljon ulkomaista syntyperää olevia, mutta heidät on päästetty maahan tiukan seulonnan jälkeen (Kanadan malli), he pärjäävät paremmin kuin maat, joissa ei ole tiukkaa seulontaa (Saksan malli). Parhaiten pärjäävät maat, jotka eivät juuri rajojansa avaa (Suomen malli).

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Naton sitoutuminen Baltian puolustukseen

Kirjoitin viimeistä edellisessä postauksessani siitä, että Naton on sitouduttava puolustamaan kaikkia jäsenmaitaan - myös Baltian maita. Sitoutumisen on oltava niin vakuuttavaa, että Venäjä tietää, että "rauhanturvaajien" lähettäminen Narvaan "turvaamaan" Venäjän kansalaisten henkeä etnisen konfliktin sattuessa johtaa Naton vastahyökkäykseen.

HS:n mukaan Yhdysvaltain uusi Nato-lähettiläs Kurt Volker toteaakin, että Naton valmiutta puolustaa Baltian maita on parannettava Georgian tapahtumien takia. Nato on Volkerin mukaan täysin sitoutunut puolustamaan Baltiaa. Naton viides artikla edellyttää Volkerin mukaan että kaikki Nato-maat puolustavat hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa maata.

Virolaisen sotilasasiantuntijan Leo Kunnaksen mukaan Natolla ei ole kuitenkaan lainkaan puolustusuunnitelmaa Baltian maille, koska Nato on pitänyt Venäjää kumppaninaan. Kestäisikin Kunnaksen mukaan jopa 30 vuorokautta saada riittävä määrä Nato-joukkoja paikalle, jos Venäjä hyökkäisi.

Natolla on Puolalle jo operatiivinen suunnitelma ja Viron presidentti Toomas Ilves vaatii vastaavan suunnitelman tekoa myös Baltian maille. Naton viidettä artiklaa pitää Ilveksen mukaan konkretisoida sotilaallisen tuen osalta.

(Lähde: HS 4.8.2008, "USA haluaa vahvistaa Baltian maiden puolustusta Venäjän varalta")

Varsinaisesta asiasta hiukan sivuun voinee todeta, että presidentti Ilves pyrkii aktiivisesti takaamaan oman maansa turvallisuuden, mutta on myös aktiivinen kansainvälinen toimija. Hän on seisonut mm. Georgian rinnalla. Ilves on toimillaan osoittanut olevansa eurooppalainen valtiomies, eikä vapiseva fasismin myötäilijä kuten oma presidenttimme.

Eesti Päevaleht kritisoi EU:n heikkoa reagointia Venäjää kohtaan ja totesi että EU:n politiikka Venäjää kohtaan muistuttaa sitä sovittelupolitiikkaa, jolla Eurooppa 30-luvulla yritti rauhoittaa Saksaa. (Esimerkkinä 30-luvun sovittelupolitiikasta oli Tsekkoslovakian sudettisaksalaisalueiden luovutus Saksalle Muenchenin sopimuksella.)

Suomen vasemmiston suhde venäläisiin fasisteihin on ainakin peilikuva suomalaisen oikeiston suhtautumisesta natseihin 30-luvulla. Ymmärtävä ja hiukan ihaileva. Halonen toki tuomitsi venäläisen imperialismin Georgian tapauksessa, mutta piti taitavasti huolta siitä, että teki sen viimeisenä ja hyvin vaisusti.

tiistai 2. syyskuuta 2008

Yhteisöllisyydestä kainuulaiseen tapaan

Valkean blogilla on mielenkiintoinen postaus yhteisöllisyydestä kainuulaiseen tapaan. Valkea käsittelee erityisesti sitä, miten tarinat heijastavat ryhmän normeja vastavuoroisuudesta, luonnon kunnioittamisesta ja työn arvostamisesta.