Viha ja kansallinen liike

Tämä on hyvin rajallinen historiallinen katsaus vihan merkityksestä Suomen kansalliselle liikkeelle 1920- ja 1930-luvulla. Jääköön mahdolliset johtopäätökset myöhempään hetkeen.

Vihan käsite

Viha on tunne - kuten rakkaus, ihailu ja inho - jolle on ominaista että se kohdistuu toiseen henkilöön, ihmisryhmään tai asiaan. Wikipedian mukaan

viha ei välttämättä ole irrationaalinen tunne, sillä on luonnollista vihata sellaista, joka uhkaa henkilön olemassaoloa, hyvinvointia tai arvomaailmaa.

Viha kohdistuu usein ulkoryhmään - palestiinalaiset vihaavat juutalaisia ja juutalaiset palestiinalaisia. Vihan syntymiseen ulkoryhmää kohtaan saattaa liittyä ulkoryhmästä saadut negatiiviset kokemukset. Vihaa saatetaan myös lietsoa ns. dehumanisaation kautta.

Dehumanisaatio

Dehumanisaatiossa ihmisten normaali sosiaalinen identiteetti, johon liittyy ihmisten jako sisäryhmään ja ulkoryhmään - meihin ja muihin - alkaa jyrkentyä. Englanninkielinen wikipedia kertoo:

Identiteetti ei ole jotakin mikä pakotetaan ihmiselle. Se on todellista ja oleellinen osa persoonaamme. On oleellista tajuta että sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.

Äärimmäisessä tapauksessa - väkivaltaisesssa konfliktissa - ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla. Mutta tässä ei ole kyse mistään psykologisesta persoonallisuushäiriöstä vaan rationaalisesta käyttäytymisestä.

Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.

Elmo Kaila, Vihan Veljet ja ryssäviha

Vihalla on suomalaisessakin kansallisessa liikkeessä ollut merkittävä rooli.

Vaikka Akateemisen Karjala-Seuran ideologinen perusta oli heimoaate ja myöhemmin myös kansan eheytys, ns. ryssävihalla oli 20/30-luvun kansallisessa liikkeessä hyvin keskeinen merkitys.

Akateemisen Karjala-Seuran eliitti perusti veljeytensä vihaan. Maaliskuussa 1922 Ostrobotnian Kassahuoneessa joukko ylioppilaita lupasi kaiken sen nimissä mikä heille oli pyhää ja kallista, nimenomaan Jumalan ja isänmaan ja kodin nimessä, vihaavansa ryssää kuolemaan asti.

Valan otti vastaan AKS:n tuleva puheenjohtaja Elmo Edward Kaila. Valan vannomisen jälkeen perustettiin salaseura Vihan Veljet, joka otti myös päämääräkseen heimoaatteen. Vihan Veljet oli AKS:n epävirallinen ydinryhmä.

Elmo Kaila ei ollut vain AKS:n puheenjohtaja - hän osallistui lähes kaikkeen kansalliseen liikehdintään vähintäänkin taustahahmona. Vapaussodan/kansalaissodan aikana syntyneen asiamiesverkostonsa kautta hänellä oli voimakas asema suojeluskuntajärjestössä. Sitä kautta hän pyrki mm. eheyttämään kansaa ja saamaan työläisiäkin osallistumaan vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.

Isänmaan rakkautta ja heimohenkeä suurempi elähdyttävä tunne Kailalle oli ehkä kuitenkin ryssäviha. Hänen päämääränään oli mm. hyökkäys Pietariin ja Pietarin kaupungin tuhoaminen. Aunuksen retki oli vasta harjoitusta tätä suurta tehtävää varten.

Kaila ei hyväksynyt mitään yhteistyötä venäläisten kanssa. Mannerheimin halu palauttaa valkoinen valta Venäjälle ja veljeily venäläisten valkoisten kanssa - samoin kuin Mannerheimin ruotsinkielisyys - rikkoi Mannerheimin ja Kailan välit. Mannerheim oli Kailalle "ryssä".

Ryssänvihaa levitettiin kaikkialla Suomessa 20- ja 30-luvulla. Talvella 1920 aloitettiin erityinen kampanja Ohjelma koskeva ryssävihan levittämistä. Päämääränä oli puhdistaa ensin Venäjällä koulutuksensa saaneet upseerit puolustusvoimista ja korvata heidät jääkäreillä.

Vuonna 1921 kampanjaa laajennettiin koko kansaa koskevaksi. Ryssävihan asiasta oli puhuttava kaikkialla.

Elias Simojoki

Palava puhuja - Sinimustat-järjestön karismaattinen johtaja - Elias Simojoki ja pari muuta Karjalan Kansannousuun osallistunutta miestä perusti vuonna 1922 AKS:n. AKS:n tärkeimpiä tehtäviä oli ryssävihan levitys ja Suur-Suomi-aate.

Simojoki halveksi Mannerheimia samoin kuin Kaila. Simojoki syytti Mannerheimia tämän Vienan kansalle antaman lupauksen (ns. Miekkavala) pettämisestä.
Simojoki kirjoitti Mannerheimille:

"Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi."

Simojoki ei myöskään tehnyt eroa valkoisen eikä punaisen venäläisen välillä vaan uhosi:

"Kuolema ryssille, olivatpa ne minkä värisiä tahansa!"

Kirjoja aiheesta:

1. Mikko Metsämäki ja Petteri Nisula: "Aktivistit, Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina". Kappale "Pirua, Ryssää ja Ruotsalaista vastaan" Elmo Kailasta. Kleio 2006

2. Martti Ahti: "Ryssänvihassa. Elmo Kaila 1888–1935. Aktivistin, asevoimien harmaan eminenssin ja Akateemisen Karjala-Seuran puheenjohtajan elämäkerta". WSOY 1999

3. Heikki J. Eskelinen: Suomen historian väitöskirja "Me tahdoimme suureksi Suomenmaan: Akateemisen Karjala-Seuran historia I: Tausta, organisaatio, aatteet ja asema yhteiskunnassa 1922-1939". Julkaistu kirjana.

4. Henri Tajfel: "Social Identity and Intergroup Relations", Cambridge University Press 1982.