torstai 16. lokakuuta 2008

Puhtaan liberalismin haudalla

Sääntelemätön talousliberalismi, johon kuuluu osana tavaran, pääomien ja työntekijöiden vapaa liikkuminen, on finanssikriisin myötä kuollut tai ainakin makaa teho-osastolla. Valtion talouteen puuttumattomuutta vaatineet liberaalit huusivat heti valtiota apuun, kun pankkijärjestelmä ajautui ongelmiin.

Säätelemättömän liberalismin kuolema ei ole niinkään merkki markkinatalouden kuolemasta vaan mustavalkoisten - yhden kirjan ratkaisujen - toimimattomuudesta. Kun sekä sosialismi että puhdas markkinatalous ovat osoittautuneet kelvottomiksi takaamaan ihmisten hyvinvointia, on pakko luottaa heterogeenisempiin malleihin. Talouspolitiikka ei ole pelkkää suurten teorioiden soveltamista, vaan talouspoliitikon on suuresta valikoimasta erillaisia työkaluja ja teorioita kyettävä valitsemaan oikeat työkalut tiettyyn tilanteeseen.

Sama johtopäätös pätee muuhunkin yhteiskuntapolitiikkaan kuin talouspolitiikkaan. Puhtaitten ratkaisujen aika on ohi:

1. Siinä missä aiemmin uskonto kaikissa muodoissaan nähtiin valistuksen vihollisena ja hylättävänä asiana, uskonnon arvo mm. syntyvyyttä ja yhteistoimintaa ylläpitävänä voimana on tajuttu. (Lähde: Ruffle & Sosis, Cooperation and the In-Group-Out-Group Bias: A Field Test on Israeli Kibbutz Members and City Residents)

2. Samoin etnisyyden ja kansallisen identiteetin merkitys ihmisen yhteistoimintaa yllpitävänä voimana on tajuttu. (Lähde: Joe & Natalie Henrich, Why Humans Cooperate: A Cultural and Evolutionary Explanation)

Samalla pitää kuitenkin ymmärtää, että etnisyyteen liittyy yleensä aina etnisiä konflikteja "meidän ja muiden" välillä. (Lähde: Tatu Vanhanen, Globaalit Ongelmat.) Esimerkiksi suomenruotsalaisuus ja juutalaisuus etnisinä identiteetteinä edistävät luottamusta ja yhteistyötä etnisen yhteisön sisällä, mutta ko. identiteettien olemassaoloon liittyy aina vaara etnisestä konfliktista.

Kansallisvaltioiden synty edisti sekin kansalaisten luottamusta toisiinsa, edisti kansalaisten tasa-arvoa ja hyvinvointia ja lisäsi valtioitten yleistä tehokkuutta. (Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics: Behavior, Institutions, and Evolution.) Toisaalta kansallisvaltioiden aikaa (esimerkiksi 1900-luvun Eurooppaa) ovat leimanneet hyvin veriset konfliktit.

3. Diversiteetti ei ole pekästään hyvä tai pelkästään huono asia. Diversiteetti avartaa kyllä esimerkiksi työyhteisön näkökulmia uusiin haasteisiin ja voi näin auttaa löytämään ratkaisuja, mutta toisaalta diversiteetti alentaa luottamusta yhteisön sisällä. (Lähde: Financial Times:n artikkeli Tutkimus maalaa etnisestä diversiteetistä kolkon kuvan.)

Diversiteetistä (monikultturismista) on viime aikojen keskustelussa tehty kritiikin ulkopuolella oleva puhtaasti hyvä asia - Suomessa varsinkin sosialidemokraattien, kokoomuksen ja kokoomuksen apupuolueen Vihreän Liiton taholta.

HS lainasi saksalaista - sosiaalidemokraatteja lähellä olevan Friedrich Ebert-säätiön - tutkijaa Ernst Hillebrandia, joka halusi panna tältä osin pisteen mustavalkoisuudelle:

Tarvitaan tervejärkinen analyysi lapsellisen monikulttuurisuusunelmoinnin sijaan. Kuten jokaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, myös maahanmuutosta aiheutuu sekä haittoja että hyötyjä.

Tässä vaiheessa alkaa olla selvää, että haitat liittyvät erityisesti tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin.

4. Moniarvoisuudessakin on haittapuolensa. Yhteinen arvopohja auttaa nimittäin ihmisiä ratkaisemaan esimerkiksi erilaisia yhteismaan ongelmia kuten ympäristöongelmia tehokkaasti. (Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics: Behavior, Institutions, and Evolution.)

Ongelma on itse asiassa vieläkin hankalampi kuin löytää uskonnollisuudelle, etnisyydelle, diversiteetille yms. sopiva optimitaso: Yhteisö, joka on onnistunut saavuttamaan jonkinlaisen optimaalisen tilan, jossa yksilön vapaudet on turvattu ja yhteen hiileen puhaltaminenkin onnistuu, on aina vaarassa rappeutua.

Ei riitä, että on hetkellisesti saavutettu sopiva tasapaino yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä. Yhteisöllisyyden ylläpito vaatii nimittäin ajoittain toistuvia ryhmäkonflikteja (tai muita onnettomuuksia). Ilman ajoittaisia ryhmäkonflikteja yhteisöllisyys - lähes luonnonlain omaisesti - rapautuu ja sen korvaa äärimmäinen individualismi ja lopulta hedonismi.

Ryhmäkonflikti voi toteutua esimerkiksi sotana kahden kansallisvaltion välillä. Vaihtoehtoisesti se voi toteutua etnisten ryhmien välisenä konfliktina valtion sisällä. Ryhmäkonflikti voi toteutua pienemmässä mittakaavassa kilpailuna yritysten välillä, uskonnollisten ryhmien välisenä kilpailuna sieluista jne.

Selvää on vain se, että ryhmäkonflikteilla on tietty optimaalinen taso, jonka alittaminen johtaa ihmisyhteisön rappioon.

Selkeä johtopäätös tästä on että sellainen malli on tuhoon tuomittu, joka pyrkii jonkinlaiseen lopulliseen ihanneyhteiskuntaan, jossa vallitsee suhteellinen harmonia joka perustuu esimerkiksi

a) erilaisuuden kunnioitukseen (monikulttuurisuus)

tai

b) etniseen homogeenisuuteen (ideaalinen kansallisvaltio).

Ryhmäkonfliktien täydellinen likvidoiminen on verrattavissa äärimmäiseen hygieniaan.

Lähde: Bowles & Choi "The Coevolution of Parochial Altruism and War".

En toki väitä, että ihanneyhteiskuntaan pyrkiminen on täysin tuhoon tuomittua. On toki yhteisöjä, jotka ovat hyvin pitkään kyenneet säilyttämään yhteisön perusajatuksen voimissaan. Näitä hyvin moraalisia yhteisöjä, joille on yleensä tyypillistä yksiarvoisuus ja yhteisön arvojen voimakas sisäistäminen, voinee kuitenkin pitää suht harvinaisina poikkeuksina.

8 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Ensinnäkin mitään puhdasta markkinaliberalismia ei ole olemassakaan. Rahamarkkinat ovat säädeltyjä.

Toiseksi finanssikriisin taustalla ollut holtiton luotonanto ei ole ollut seurausta liberalismista vaan ihan muista syistä. Olen omassa blogissani käsitellyt näitä asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kritiikistä.

Olen toki tietoinen, että suuri osa ongelmista johtui siitä, että lainoja annettiin ihmisille joilla ei ollut maksuvalmiutta, Myös Bush painotti omistajuus-yhteiskuntaa ja sitä, että ongelmavähemmistöjen olisi omistettava suuremmassa määrin asuntonsa.

Käsittelin tätä jo aiemmin laajasti - ensi kerran kesällä 2007.

50% mustista lainansaajista ei ollut luottokelpoisia ja 20% valkoisista. Tämä tapahtui FED:n painostuksesta. Joten toki myönnän että julkiset toimijat sotkivat asiat tässä pahan kerran.

Vaikea kuitenkaan hyväksyä, etteikö markkinavoimatkin olisi tässä toimineet hyvin epätehokkaasti. Globaali markkinatalous tuntuu romahtavan kuin korttitalo yhden - toki tässä tapauksessa monikulttuuri-valtion alunperin aiheuttaman - häiriön takia.

Ilman valtioitten laajaa väliintuloa koko pankkijärjestelmä olisi hajonnut. Kai se on osoitus siitä, että markkinatalous ei ole itse itseään korjaava järjestelmä.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä on linkki tekstiini Aiheuttiko monikultturismi kriisin.

IDA kirjoitti...

En tunne kovinkaan hyvin taloutta, mutta itseäni miellyttää klassinen liberalismi, jossa yksiön oikeuksien rinnalla tunnustetaan kansallinen suvereniteetti.

Vaikka kansat siis ovat samalla tavalla kilpailijoita, kuin yksilötkin, niin niiden välille toivotaan samanlaista reilua peliä, jota liberalismi ajaa yksilöiden välille kansojen sisällä.

Tuo on tietysti hyvin ylimalkaisesti sanottu, mutta tuollainen suunta olisi minusta oikea.

Vasarahammer kirjoitti...

"Vaikea kuitenkaan hyväksyä, etteikö markkinavoimatkin olisi tässä toimineet hyvin epätehokkaasti. "

Markkinavoimat toimivat itse asiassa niin kuin ne yleensä toimivat. Ongelmana oli se, että asuntoluottolaitosten (Fannie Mae ja Freddie Mac) toiminta ei ollut läpinäkyvää eikä rehellistä. Luottoluokituslaitokset luokittelivat näiden yhtiöiden arvopaperit ylioptimistisesti, koska "valtion sponsoroimiin" yhtiöihin luotettiin.

Sinänsä asuntoluottojen muuntamisessa arvopapereiksi ei ole mitään pahaa. Tällöin on vain varmistettava, että asuntoluottoja myönnetään oikein perustein eikä osana valtion politiikkaa tehdä vähemmistöistä asunnonomistajia.

Vasarahammer kirjoitti...

Jukalle: (mainos) Yhdysvaltojen presidentinvaali, irrationalismi ja kulttuurisodat"

Uskon, että sinulla on jotain sanottavaa tähän asiaan.

Matti kirjoitti...

Minusta HC-liberalistit jättävät järjestelmällisesti huomiotta pankkien osuuden tästä sopasta ja syyttävät vain hallitusta. On totta, että hallitus oli tässä sopassa se pääkokki. Sitä ei käy kiistäminen. Soppaa oli kuitenkin hämmentämässä innolla myös yksityiset pankit, jotka kuola valuen halusivat mahdollisimman paksun siivun tekeillä olevasta kakusta. Kun pankkien valvontaa löysennettiin, niin pankit rupesivat käyttämään lainanjakelussaan aivan utopistisia leverointikertoimia ja lakien mahdollistamien porsaanreikien avulla pankit naamioivat paskaa sisältäneet sub-prime sijoituspaperit näteiksi paketeiksi. Näihin temppuihin pankkeja ei missään nimessä pakotettu, vaan pankit tekivät nämä pöljät temput ihan itse saadakseen vielä enemmän rahaa ja päästäkseen eroon riskialtteista lainapapereista. Lainojen myynnistä, paketoinnista ja välittämisestä otettiin tottakait joka välissä provikat pankeille. Arvopapereiksi muutettujen lainojen riskejä vähäteltiin ja tuotto-odotuksia liioiteltiin tietoisesti. Pankkien analyytikot puhuivat sijoittajille ja säästäjille huulet ruskeina paskaa viimeiseen saakka. Varoittavat uutiset tulevasta romahduksesta tuli pääasiassa pankkien ulkopuolelta.

Jukka kirjoitti...

Näin minäkin sen käsitän.