sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kulttuurirelativismi, universalismi, partikularismi ja kansalliskonservatiivisuus

Ruukinmatruunan blogilla oli mielenkiintoista keskustelua kulttuurirelativismista. RM kritisoi postauksessaan kulttuurirelativismia.

RM totesi mm.: kulttuurirelativismin vastakohta ei suinkaan ole kulttuurisubjektivismi (= se, että oma kulttuuri on paras ja ainoa ja sen edustamat arvot absoluuttisesti parhaat), vaan kulttuuriobjektivismi.

Eli se katsantokanta, että on olemassa eri kulttuureille yhteisiä mittareita ja eri kulttuurit voidaan panna niiden perusteella paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten ne tuottavat ihmisille parhaimmat tulokset.

Kansainvälinen muuttoliike on kaikkein paras indikaattori siitä, mitkä kulttuurit ovat hyviä ja mitkä huonoja. Muuttoliike suuntautuu aina huonoista kulttuureista hyviin, ei koskaan toisinpäin.


IDA taas totesi: Omasta mielestäni relativismissa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos kulttuurien välillä on joku kunnioittava etäisyys. En siis, noin äärimmäisenä esimerkkinä, menisi sinne Intian kupeessa olevaan saareen opettamaan yhtään mitään.

Vasarahammer taas selitti RM:lle ja muille IDA:n mielipidettä:

IDA edustaa kansallista konservatismia ja tämä aatesuunta kyllä pitää omaa arvomaailmaansa parhaana mutta ei ole ensimmäisenä kertomassa toiseuden edustajille, miten heidän pitää elää. Toiset taas uskovat universaaleihin ihmisoikeuksiin ja moralisoivat niiden perusteella muita.

Minusta ihmisoikeudet ovat jo lakanneet olemasta universaaleja, koska niiden pääsääntöisiltä ylläpitäjiltä eli länsimailta on kadonnut tahto ja rohkeus puolustaa omia arvojaan. Realismia on pitää omat nurkat kunnossa eli eliminoida barbaaristen kulttuurien vaikutus, lisätä kulttuurillista itsekkyyttä ja lopettaa universaali altruismi.


Itse olen samoilla linjoilla IDA:n kanssa eli olen kai jonkin sortin partikularisti. Mutta ymmärsin oikeastaan vasta Vasarahammerin kommentin luettuani mikä valtava ajattelutapojen ero ihmisten välillä tässä asiassa on. IDA:n näkökulma saattaa kuullostaa RM:n näkökulmasta moraalittomalta. Enkä väitä, että IDA on tässä jossain mielessä oikeassa ja RM väärässä.

Vasarahammerin kommentissa kuulen ehkä pettymyksen universalismin epäonnistumisesta, mutta toisaalta myös pragmaattisuuden eli ajatuksen siitä että ihmiset muualla eläkööt tavallaan, mutta tiettyjen tapojen tuominen Suomeen on päättäväisesti estettävä.

Itselläni harrastelija-luonnontutkijan ja -kulttuurintutkijan uteliaisuus voittaa yleensä moralismin, kun tarkastelen asiota jotka tapahtuvat "kunnioittavan etäällä" - IDA:n terminologiaa käyttääkseni. Sen sijaan olen yleensä erittäin moralistinen kun tarkastelen asioita omassa lähiympäristössäni. Jaksan vielä suhtautua moraalisesti Saksaan, mutta en enää oikein Afganistaniin tai Intiaan, vaikka jälkimmäisessä olen paljonkin matkustanut.

Kirjoitukseni pataaneista selittyy tästä näkökulmasta.

Sen sijaan mielipteeni kyllä muuttuu, jos asioita jotka ovat kunniottavan etäällä aletaan siirtää "minun kuistilleni".
Lähetä kommentti