maanantai 20. lokakuuta 2008

Ryöstökalastus on yhteismaan ongelma

HS kirjoittaa tänään ryöstökalastuksesta, joka on tuhoamassa mm. Välimeren kalakannan. Kaikille maille on kyllä määritelty kiintiöt mutta - yllätys yllätys - Italia ei noudata kiintiöitä. Ei noudattanut vasemmistohallituksen aikana eikä noudata nyt Berlusconin hallituksenkaan aikana.

Kuten ilmastonlämpeneminen, väestöräjähdys ja väestönlaadun laskeminen, myös ryöstökalastus on taloustieteen termein yhteismaan ongelma:

Taloustiede kutsuu yhteisiä resursseja, jota kukaan siis ei omista, yhteismaiksi. Yhteismaita ovat esimerkiksi ilmasto ja meret. Kun yhteismaita esimerkiksi yhteisten pelisääntöjen puuttumisen takia ylikulutetaan, puhutaan yhteismaan ongelmasta.

Yhteismaan käytössä yksittäisen käyttäjän (esim. kalastajan) saama rajahyöty lisäkäytöstä (lisäkalastamisesta) on suurempi kuin lisäkäytön käyttäjälle aiheuttama rajahaitta (oikeammin rajakustannus).

Eli kalastuksen tapauksessa hyöty (rajahyöty) yhdestä ylimääräisestä tonnikalasta tulee kokonaan kalastajalle itselleen, mutta haitta (rajakustannus) jakaantuu kaikkien kesken. Yksittäisen kalastajan kannattaa aina kasvattaa saalistaan, ellei yhteistä (ja pitävää !) sopimusta kalastuksen rajoittamisesta kyetä saavuttamaan. Tämä johtaa ryöstökalastukseen (yhteismaan liikakäyttöön), jota siis kutsutaan yhteismaan ongelmaksi.

Sama logiikka toimii hiilidioksidipäästöjen ja dysgeenisen maahanmuuton osalta.

Ryöstökalastus Välimerellä jatkuu, koska yhteismaan ongelmaa ei kyetä ratkaisemaan. Vaikka pelisäännöistä onkin sovittu, Italia ei noudata yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Muitten maitten kalastajilla - tai viranomaisilla - ei ole mahdollisuuksia rangaista italialaisia kalastajia ryöstökalastuksesta - tai heillä ei ole tarpeeksi viitseliäisyyttä rangaista näitä esimerkiksi kalastusta häiritsemällä.

EU:ssa ei selvästikään vallitse luottamuksen ilmapiiri. Kun asioista sovitaan, voi olla varma että muutama maa ei noudata sovittuja pelisääntöjä. EU on maho. Jos kalastuskiintiöitä ei noudateta miten voi kuvitella, että hiilidioksidipäästöjen rajoituksiakaan noudatettaisiin.

Italia on toki edistyksellinen maahanmuuton rajoitusten osalta, mutta se on kantona kaskessa aina kun jostain yhteisistä pelisäännöistä pitäisi sopia. Maahanmuuton rajoittaminen on suuri teko väestöräjähdystä ja islamisaatiota vastaan. Siitä nostan toki hattua Italialle, vaikka se harjoittaakin maahanmuuton rajoitusta vain oman etunsa takia. Hyöty tulee kuitenkin muillekin maille. Jopa Ruotsin ja Britannian kaltaisille väestöräjähdyksen ja islamisaation edistäjille (vapaamatkustajille).

Lainaan HS:ää ryöstökalastuksesta:

Tutkimus: Kalastajakohtaiset kiintiöt pelastaisivat kalakannat tuholta

Kalastaja- tai aluskohtaiset kiintiöt saattavat pelastaa maailman kalakannat ryöstökalastuksen aiheuttamalta tuholta, arvioivat yhdysvaltalaiset tutkijat Science-lehdessä. Professorit Christopher Costello, Steven Gaines ja John Lynham katsoivat, että kalastaja- ja aluskohtaisten kiintiöiden ansiosta tuhoon tuomituilla kalastuspaikoilla kalakannat ovat kohentuneet selvästi ja kääntyneet jopa nousuun.

Kolmikon tutkimus on yksi ratkaisuvaihtoehto kalakantojen pelastamiseksi. Meribiologian professori Boris Worm arvioi tutkimusryhmänsä kanssa kaksi vuotta sitten, että maailman kalakannat tuhoutuvat ryöstökalastuksen vuoksi vuoteen 2048 mennessä, jos nykymeno jatkuu.

Kalastajakohtaisessa kiintiöjärjestelmässä kalastaja voi ostaa osan kalastusalueella olevasta kokonaiskiintiöstä. Kun kalastaja panee rahansa likoon, hänelle syntyy kalakannan romahtamiseen liittyvä taloudellinen riski, joka muistuttaa pörssisijoittajan riskiä.

Jos kalastusta on liikaa, pääoman – siis kalastusalueen – arvo romahtaa, joten omistajan kannattaa huolehtia siitä, ettei ryöstökalastusta tehdä vaan kalakantoja hoidetaan oikein. Oikeus kalastaa tietty kokonaiskiintiön osuus on kuitenkin ikuinen, joten mereen jätetty kala voi ajan mittaan olla kaikkien kannalta arvokkaampi kuin maihin tuotu.

Nykyiset kiintiöjärjestelmät ovat pääasiassa maakohtaisia.

Tutkijat analysoivat 11 000 kalastuspaikan saalistilastot vuosina 1950–2003 ja tutkivat sitten tarkemmin niitten kalastuspaikkojen tilanteen, joissa oli käytössä kalastajakohtainen kiintiöjärjestelmä.

Kalastajakohtaisia kiintiöjärjestelmiä oli käytössä vain 121 alueella. Islannin vesien ohella Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Alaskassa lähes tyhjiksi kalastetut alueet tulivat jälleen kuntoon.

Ennen kiintiöjärjestelmää nämä alueet näyttivät olevan samalla tuhon tiellä kuin muutkin kalastusalueet. Costellon, Gainesin ja Lynhamin tutkimus todistaa, että aiemmin kerrotut hyvät tulokset eivät ole sattumaa.

Tunnetuin menestystarina taloudellisten houkuttimien tehosta on Alaskan rannikolta. Kalastajat pyydystivät siellä 1990-luvun alussa ruijanpallasta niin tehokkaasti, että kalastuskausi lyheni kahteen tai kolmeen päivään ja kalat olivat hupenemassa huolestuttavasti ryöstökalastuksen vuoksi.

Kun saalis saatiin maihin, hinnat romahtivat liiallisen tarjonnan vuoksi. Kaikki kalastajat pitivät tilannetta mahdottomana, joten valmiutta muutoksiin oli.

Mallia haettiin Islannista ja Australiasta, jossa kiintiöjärjestelmiä oli perustettu jo 1980-luvulla. Alaskassa otettiin käyttöön erittäin tiukka kiintiöjärjestelmä ruijanpallakselle vuonna 1995, ja kalakannat alkoivat elpyä.

Nyt ruijanpallasta riittää pyydettäväksi kahdeksaksi kuukaudeksi vuodessa, kalat saadaan tuoreina ostajille ja kalastajat saivat hyvälaatuisesta kalasta paremman hinnan. Alaskalaislehtien mukaan kalastajat ovat halunneet kiintiöiden pienentämistä, jotta kalaa riittäisi tulevaisuudessakin.

EU:ssa uudistetaan parhaillaan yhteistä kalastuspolitiikkaa, ja päätöksenteossa kiistellään myös kiintiöjärjestelmän muuttamisesta.

Nykyinen kiintiöjärjestelmä on osoittautunut kelvottomaksi, sillä Pohjanmeren ja Itämeren turskakannat ovat kuolemaisillaan.

Välimeren tonnikalakannat ovat sukupuuton partaalla liiallisen pyynnin vuoksi. Viime viikolla Maailman luonnonsäätiö WWF julkisti raportin, jonka mukaan Italia rikkoo törkeästi tonnikalan suojelusopimuksia.

Raportin mukaan italialaiset kalastajat pyydystivät tänä vuonna 4 800 tonnia tonnikalaa eli yli 700 tonnia yli kiintiön. Viime vuonna Italia ylitti kiintiönsä 1 600 tonnilla.

WWF:n ohella EU:n komissio epäilee Italiaa tonnikalan ryöstökalastuksesta.
Lähetä kommentti