lauantai 11. lokakuuta 2008

Ryhmien välinen konflikti lisää yhteistyötä ryhmän sisällä

Valkea lähetti minulle Jyväskylän Yliopistossa tehdyn kokeelliseen biotieteellisen tutkimuksen (Mikael Puurtinen ja Tapio Mappes: "Between-group competition and human cooperation"), joka tukee väitettä, että

ihmissryhmän jäsenet harjoittavat helpommin yhteistyötä konfliktitilanteessa kuin tilanteessa jossa ihmisryhmien välillä ei ole konfliktia.

Ryhmä toimii myös tehokkaammin, kun se on konfliktissa toisten ryhmien kanssa. Tehokkuus syntyy ilmeisesti ensi sijassa sitä kautta, että konfliktitilanteissa vapaamatkustajia ei kertakaikkiaan siedetä eikä suvaita. Vapaamatkustajiin kohdistuu konfliktitilanteessa vihan tunne ja tunteesta seuraavat teot. (Kyseinen tutkimus sen sijaan ei tue sitä väitettä, että syyllisyyden tunne vapaamatkustamisesta on suurempi konfliktitilanteessa kuin konfliktittomassa tilanteessa.)

Tutkimuksen tekijät väittävät myös, että ihmisryhmien väliset toistuvat konfliktit ihmisen evoluutioympäristössä on juuri se voima (=valintapaine), joka on pannut evoluution muovaamaan ihmisestä sellaisen, että ihminen tekee tietyillä edellytyksillä yhteistyötä myös ei-sukulaisten kanssa.

Tämä ihmisen kyky tehdä yhteistyötä muitten kuin sukulaisten kanssa on mahdollistanut laajojenkin ihmisyhteisöjen (heimot, valtiot, yritykset, armeijat ja uskonnolliset ryhmät) muodostamisen. Parhaiten ihminen toimii alle 150 hengen ryhmissä, mutta paljon suurempiakin ihmisyhteisöjä voidaan rakentaa esimerkiksi muodostamalla monitasoisia hierarkkioita (komppania-pataljoona-prikaati).

Abstract

A distinctive feature of human behaviour is the widespread occurrence of cooperation among unrelated individuals. Explaining the maintenance of costly within-group cooperation is a challenge because the incentive to free ride on the efforts of other group members is expected to lead to decay of cooperation. However, the costs of cooperation can be diminished or overcome when there is competition at a higher level of organizational hierarchy. Here we show that competition between groups resolves the paradigmatic ‘public goods’ social dilemma and increases within-group cooperation and overall productivity. Further, group competition intensifies the moral emotions of anger and guilt associated with violations of the cooperative norm. The results suggest an important role for group conflict in the evolution of human cooperation and moral emotions.

Katso myös taloustieteilijöiden Samuel Bowles ja JK Choi samnsuuntainen teoreettinen tutkimus "The Coevolution of Parochial Altruism and War":

Abstract

Altruism—benefiting fellow group members at a cost to oneself—and parochialism—hostility toward individuals not of one’s own ethnic, racial, or other group—are common human behaviors.The intersection of the two—which we term “parochial altruism”—is puzzling from an evolutionary perspective because altruistic or parochial behavior reduces one’s payoffs by comparison to what one would gain by eschewing these behaviors. But parochial altruism could have evolved if parochialism promoted intergroup hostilities and the combination of altruism and parochialism contributed to success in these conflicts. Our game-theoretic analysis and agent-based simulations show that under conditions likely to have been experienced by late Pleistocene and early Holocene humans, neither parochialism nor altruism would have been viable singly, but by promoting group conflict, they could have evolved jointly.


Oma johtopäätökseni

Tähän mennessä esimerkiksi taloustieteessä kilpailua on pidetty tärkeänä siksi, että kilpailu lisää tarjontaa ja panee yritykset tuottamaan mahdollisimman hyviä tuotteita mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Tämä tutkimus viittaa siihen, että kilpailu yritysten välillä saattaa myös lisätä yritysten tehokkuutta sitä kautta, että yritysten työntekijät eivät tiukassa kilpailutilanteessa suvaitse työtovereittensa vapaamatkustamista, vaan harjoittavat vertaisvalvontaa työtovereitaan kohtaan.
Lähetä kommentti