tiistai 11. marraskuuta 2008

Altruistinen eli yhteisöllinen rangaistus

HS:n tiedesivut puhuvat tänään yhteisöllisestä rangaistuksesta - ihmisen yhteistyön kulmakivestä. Lainaan osan tekstistä:

Kosto on suloinen
Inhimillisen yhteistyön edellytys on kostonhimo
(Susanne Björkholm)

Mikään toinen laji ei yllä yhtä monipuoliseen yhteistyöhön kuin ihminen. Autamme ei-sukulaisia ja teemme yhteistyötä ventovieraiden kanssa.

Tilanne olisi evoluutiossa kestämätön, ellei huijareiden ja lintsaajien paljastaminen ja rankaiseminen toimisi tehokkaasti. Ilman rangaistusta vapaamatkustaminen kannattaisi.

Muut auttavat sinua, sinä et auta ketään. Lusmugeeni leviäisi nopeasti populaatioon ja yhteistyö olisi muisto vain.

Aivomme onkin varustettu herkällä huijaripaljastimella.

Suutumme, kun törmäämme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden normien rikkojaan. Haluamme, että velvollisuuksistaan luistava tai yhteisöä haavoittava yksilö saa kunnollisen rangaistuksen. Narahtanutta kohtaa maineen menetys, josta voi seurata pitkään jatkuvaa syrjintää.

Erityistä tälle käytökselle on, että rankaiseminen voi jopa aiheuttaa sen antajalle kustannuksia, eikä huijauksen kohteella ole merkitystä.

Suuttumus ja rangaistusinto ovat suuria silloinkin, kun huijauksen kohde on tuntematon.

Lisäksi ihmisyhteisössä on yleistä haluta rangaista myös sitä, joka passiivisesti hyväksyy tapahtuvan vääryyden. Alan tutkijat kutsuvat käyttäytymistä yhteisölliseksi rankaisemiseksi.


Björkholm on siis hiukan samoilla linjoilla kuin minä:

Ihminen on poikkeuksellisen yhteistyökykyinen laji.
Lähetä kommentti