Tämä on jatkoa edelliselle postaukselleni.
Ihmisyksilön kohtalo on evoluution aikana ollut niin kiinteästi sidoksissa yhteisöön, että ihmisen etu on ollut suurelta osalta yhteneväinen yhteisön edun kanssa.
Ihmisestä on kehittynyt näissä oloissa laji, joka tietyin edellytyksin kykenee tekemään yhteistyötä myös ei-sukulaisten kanssa - äärimmäisessä tapauksessa jopa uhrautumaan yhteisön puolesta. Tässä suhteessa ihminen eroaa voimakkaasti mm. lähimmistä sukulaisistaan simpansseista. Simpanssit elävät pienissä sukulaisuuteen perustuvissa yhteisöissä.
Ihmiselle on tyypillistä tietynlainen kaksinainen strategia (sisäryhmä-moraali):
a) sisäryhmän jäsenten auttaminen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa uhrautuminen sisäryhmän puolesta (vahva altruismi)
b) vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä kohtaan
Taloustieteilijöiden Samuel Bowles ja JK Choi tutkimus "The Coevolution of Parochial Altruism and War" tarkentaa yllä esitettyä kuvaamme ihmisestä:
Havainto 1: Vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä ja altruismi sisäryhmän jäseniä kohtaan ovat kehittyneet rinnan. Vihamielisyys ja altruismi eivät ole kumpikaan erikseen sopeumia vaan ainoastaan yhdessä. Vihamielisyys + vahva altruismi on siis sopeuma.
Teknisesti voi sanoa että vihamielisyys + vahva altruismi on evoluutiivisesti stabiili strategia.
Havainto 2: Vihamielisyys + vahva altruismi ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen stabiili strategia.
Vaihtoehtoinen stabiili strategia on tehdä yhteistyötä kenen tahansa kanssa, kunhan vain yhteistyöstä on henkilölle itselleen pitkän tähtäimen etua. Tätä kutsutaan vastavuoroisuudeksi tai heikoksi altruismiksi.
Havainto 3: Siinä missä vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa noudattavan ihmisen toiminta perustuu moraalin tunteisiin (viha vapaamatkustajia kohtaan, pyrkimys reiluuteen, syyllisyyyden tunne velvollisuuksien täyttämättä jättämisestä) jälkimmäistä strategiaa noudattava ihminen on liikemiesmäisen pragmaattinen.
Havainto 4: Ihmispopulaatio saattaa tiettyjen ulkoisten shokkien (nälänhätä, laaja immigraatio) myötä siirtyä tasapainotilasta toiseen.
Esimerkki:
Ihmisen ns. (toinen) suuri diaspora Afrikasta tapahtui varsin nopeasti (10000 vuodessa). Homo Sapiens Sapiens korvasi aiemmat ihmisyhteisöt mihin vain saapuikin. Bowles ja Choi arvelevat, että tämä nopeus perustui siihen, että kun tietylle alueelle muutti kerralla runsaasti vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa noudattavia Homo Sapiens Sapiens lajisia ihmisiä, nämä kykenivät varsin nopeasti korvaamaan rauhallisemman alkuperäisväestön.
Havainto 5: Siirtymävaiheessa kahden tasapainotilan välillä, jossa osa populaatiosta noudattaa toista ja osa toista strategiaa, konfliktien määrä on erittäin suuri.
Konfliktien määrä kuitenkin pienenee, kun koko väestö alkaa noudattaa vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa. Kaksi tasavahvaa ihmisryhmää välttävät nimittäin konflikteja keskenään. Saavutetaan kauhun tasapaino, jossa konflkitien määrä selvästi laskee.
Havainto 6: Käyttäytymismalli joka koko ajan haastaa ulkoryhmiä konfliktiin edistää ryhmän sisäistä yhteistyötä.
Asian voi ilmaista dramaattiseminkin:
Havainto 6': Yhteistyö ryhmän sisällä kasvaa tunnetusti konfliktitilanteissa. Siksi voi olla yhteisön kannalta edullista, että yhteisössä on runsaasti yksilöitä, jotka jatkuvasti haastavat toisten yhteisöjen jäseniä konfliktiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Noin se on. Tärkeää on huomata, että vihamielisyys + altruismi voittaa ryhmien eturistiriitatilanteessa individualistisen liikemiesmäisen pragmaattisuuden.
Jukka: "Siksi voi olla yhteisön kannalta edullista, että yhteisössä on runsaasti yksilöitä, jotka jatkuvasti haastavat toisten yhteisöjen jäseniä konfliktiin."
- Paremminkin näkisin niin, että konfliktihakuisten jäsenten määrällä on suunnilleen jokin optimaalinen taso ja se ei useimmiten ole vihamielisen ryhmän ainoa strategia. Strategia on yleensä samanaikaisesti vihamielisyys + sovittelevuus + heikentävien ajatusten ja ideologioiden levittäminen. Nämä luovat samanaikaisesti vastapuoleen paineita (vihamielisyys), vähentävät konfliktin hallitsemattomuutta ja kaoottisuutta, sekä salaavat kokonaisstrategian vihamielisyyttä (sovittelevuus), ja altistavat vastapuolen vihamielisille strategioille (heikentävien meemien levittäminen, myös edellinen ajaa osittain tätä tehtävää).
Tällaiset malleihin perustuvat yksinkertaistukset jättävät helposti tuollaista hienosyisemmät jutut, mitä mainitset, huomioonottamatta:
Strategia on yleensä samanaikaisesti vihamielisyys + sovittelevuus + heikentävien ajatusten ja ideologioiden levittäminen. Nämä luovat samanaikaisesti vastapuoleen paineita (vihamielisyys), vähentävät konfliktin hallitsemattomuutta ja kaoottisuutta, sekä salaavat kokonaisstrategian vihamielisyyttä (sovittelevuus), ja altistavat vastapuolen vihamielisille strategioille (heikentävien meemien levittäminen, myös edellinen ajaa osittain tätä tehtävää).
MacDonald mainitsee noita esimerkkejä juutalaisista.
Toisaalta kyllähän "nykyaikana"
marksilaisilla on aina ollut tapana levittää noita heikentäviä meemejä. Rauhanliikkeitä sun muita on käytetty kommunistien käsikassaroina.
Muuten:
Bowles ja Choi puhuvat nimenomaan geneettisestä ryhmävalinnasta (tässä paperissa) samoin kuin MacDonald.
Boyd ja Richersson puhuvat kulttuurisesta ryhmävalinnasta.
Lähetä kommentti