Emme me halua kiristää kansainvälisiä suhteita. Me haluamme vain, että meitä kunnioitetaan, sanoi Venäjän presidentti Dimitri Medvedev.
Uskon, että näin onkin. Mutta Medvedev tietää, että Venäjää kunnioitetaan vain ja ainoastaan jos sitä pelätään. Kun länsi pelkää Venäjää, se samalla kunnioittaa Venäjää.
90-luvulla - ja pikälle 2000-luvulle - länsi tottui ajatukseen että Venäjä on heikko eikä sen reaktioista juuri tarvitse välittää. Kun Venäjä esitti voimakkaan vastalauseensa lännen masinoimalle Kosovon itsenäisyydelle, lännessä oletettiin että Venäjän on lopulta pakko hyväksyä Kosovon itsenäisyys.
Venäjää ei kunnioitettu, koska se oli suurvalta-asemastaan kehitysmaaksi heikentynyt valtio. Sitä pidettiin toisen luokan valtiona, josta ei tarvinnut välittää. Se sai korkeintaan holhoavia ohjeita siitä, miten sen pitäisi uudistaa talouttaan ja miten valtiomuotoaan ja miten lehdistönvapauttaan, jotta siitä tulisi kansainvälisen yhteisön ensimmäisen luokan jäsen - sisäpiiriläinen.
Venäjä nöyryytettiin Kosovon itsenäisyyskiistassa täysin.
Venäjä oli kuin työyhteisön nariseva valittaja, jonka mielipteistä ei välitetä.
Nyt Venäjää pelätään ja siis kunnioitetaan. Se on päässyt kansainvälisen yhteisön sisäpiiriin - ei matkimalla länsimaita, vaan olemalla vanha "kunnon" Venäjä. Ihmisoikeuksia polkeva, imperialistinen ja puolitotalitäärinen harvaivalta, joka on valmis tartumaan aseisiin pieniä naapureitaan vastaan.
Suomessa presidentti ja ulkoministeri ovat täysin ymmällään. Vanhat "kunnon" yhteistoimintamiehet ovat arkirealismissaan tajunneet mahdollisuuden. Taistolaiskansanedustajat kiillottavat peitsiään. Maanpettureille on taas yhteiskunnallista tilausta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti