maanantai 11. elokuuta 2008

Hyvinvointiyhteiskunnasta ja väestönlaadusta

Eräs nykytilastotieteen uranuurtajista, eugeenikko ja kansallismielinen sosialisti Karl Pearson esitti aikoinaan vieläkin relevantin kansallismielisen perustelun hyvinvointiyhteiskunnalle tai ylipäätään taloudelliselle tasa-arvolle:

"Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä"

(Katso aiempi postaukseni aiheesta.)

Kun hyvinvointiyhteiskunta "tasaa kakkua" yhteiskunnan sisällä, luokkaristiriidat vähenevät ja ryhmäkoheesio (kansallishenki) kasvaa. Alkuperäinen hyvinvointiyhteiskunta - esimerkiksi ruotsalainen 20/30-luvun kansankoti - perustui siis ajatukseen, että kun kansantulo jaetaan reilummin kun puhdas kapitalismi ne jakaisi, yhteiskunnan ryhmäkoheesio kasvaa ja yhteiskunta (kansa) on taistelukykyisempi.

Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnassa on itse asiassa sama idea. Saaliin jako (food sharing) vähentää konflikteja ja kilpailua ryhmän sisällä ja parantaa ryhmän koheesiota. Toinen esimerkki ryhmäkoheesiota lisäävästä instituutiosta on yksiavioisuus (monogamia).

Hyvinvointiyhteiskunta ja metsästäjä-keräilijä-yhteisö tarvitsee toimiakseen lisäksi jonkin instituution tai keinon, joka estää vapaamatkustamisen ja takaa että jokainen, joka kynnelle kykenee, osallistuu yhteisön ylläpitoon.

On olemassa lähinnä kaksi toisiaan täydentäviä keinoja:

1. Vapaamatkustajien (normin rikkojien) rankaiseminen (altruistic punishment).
2. Yhteisön normien sisäistäminen.

Nyky-hyvinvointiyhteiskunnan ongelma on, että sekä vapaamatkustajien rankaiseminen että normien sisäistäminen koetaan vanhanaikaiseksi. Yhteiskunnassa on erityinen eliitti, jonka ainoa tehtävä on nakertaa näitä kahta instituutiota. Siis nakertaa instituutioita, joitten tarkoitus on onnettomien ihmisten auttaminen ja kansankokonaisuuden elinvoiman ylläpito. Instituutiot 1 ja 2 ovat siinä määrin rapautuneet, että voi ehkä jopa todeta että hyvinvointiyhteiskunta nykyisessä muodossaan on tullut tiensä päähän.

Erityisen lisäongelman tuo maahanmuutto. Tai pikemminkin kaksi lisäongelmaa.

1. Maahanmuutto tuo maahan ihmisiä, jotka eivät ole sisäistäneet suomalaisia normeja. Koska normien sisäistäminen tapahtuu alle kolmekymppisenä, aikuiset maahanmuuttajat eivät tietenkään tule koskaan kokonaan sisäistämäänkään suomalaisen yhteiskunnan normeja.

Suurempi ongelma on se, että koska normien rikkomisen rankaiseminen on heikentynyt oleellisesti, normien rikkomisesta on ihmiselle pikemmin hyötyä kuin haittaa. Jos maahanmuuttajanuoret näkevät ympärillään ihmisiä, jotka pärjäävät hyvin ilman että noudattavat yhteiskunnan normeja, he ottavat helposti mallia juuri näistä ihmisistä.

Sosiaalistumista yhteiskunnan normeihin ei tapahdu seuraavassakaan sukupolvessa vaan sosiaalistutaan jonkin alakulttuurin normeihin.

2. Toinen maahanmuuttoon liittyvä ongelma on se Murrayn ja Herrnsteinin kirjassaan Bell Curve mainitsema ongelma, että korkea sosiaalihuollon taso valikoi heikkolahjaisempia ja laiskempia maahanmuuttajia kuin alhainen sosiaalihuollon taso. (Korkea veroaste toimii vastaavalla tavalla.)

Johtopäätös siis on:

nykyisenlainen hyvinvointiyhteiskunta generoi heikkolaatuista maahanmuuttoa mikä sitten heikentää väestönlaatua

(Lue kansankokonaisuus-blogin postaus väestönlaadusta.)

Johtopäätökseni on, että nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskunta nykyisenkaltaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa on taantumuksellinen. Koska instituutioiden 1 ja 2 (rankaisu ja sisäistäminen) vahvistaminen on vaikeaa valtion toimin, ehdotan hyvinvointiyhteiskunnan asteittaista alasajoa niin, että alasajo ei saa kuitenkaan vaarantaa tervettä perhepolitiikkaa. Kun alasajon seuraukset pahenevat, uskonnolliset yms. yhteisöt luovat uudet hyvinvointia tarjoavat palvelut, joissa instituutiot 1 ja 2 toteutuvat.

Toinen vaihtoehto olisi panostaa instituutioiden 1 ja 2 uudelleen henkiin herättämiseen, mutta vaihtoehto ei ole oikein realistinen ilman laajaa yhteiskunnallista murrosta.

Ehdotukseni ei tietenkään mene läpi, mutta se toteutuu todennäköisesti joka tapauksessa pitkän päälle yhteiskunnan rapautumiskehityksen myötä.
Lähetä kommentti