torstai 21. elokuuta 2008

Ulossulkemisesta

Lapsi, joka on asunut ikänsä rivitalolähiössä, jossa kadut ovat aina siistejä, seisoo isänsä kanssa Pohjoisella Hesperiankadulla. Lapsi kysyy isältään:

Täällä on tosi kauniita taloja, mutta miksi täällä on niin paljon roskia ?

Monia muitakin ihmisiä harmittaa Helsingin keskustan viime aikojen lisääntynyt roskaantuminen. En aio tässä kuitenkaan alkaa päivittelemään tätä ongelmaa tai ottamaan edes kantaa siihen, kuinka suuri ongelma on kysymyksessä.

Myöskään roskaantumisen syitä ei kannata valtavasti spekuloida. Katujen siisteys on taloustieteen termein yhteisresurssi (Common-pool resource) ja yhteisresurssin tuottamisen ja kuluttamisen (esimerkiksi katujen siistinä pitämisen) ongelmia on tutkittu pitkään.

Voinee sanoa, että probelmatiikkaa on taloustieteilijöiden tiedossa. Spekulaatioon ei ole juuri mitään sijaa. Kun yhteisresurssien tuottamisen ja kuluttamisen yleiset sudenkuopat on ymmärretty voidaan korkeintaan spekuloida sillä, miksi kyseiset sudenkuopat laukeavat juuri nyt Helsingin keskustan katujen siisteyden osalta.

Helsingin katujen siisteys ei ehkä jonkun mielestä edes ole sen arvoinen asia, että siitä kannattaa puhua. Se on kuitenkin yksinkertainen esimerkki erittäin laajasta - taloustieteen näkökulmasta identtisten - ongelmien joukosta. Siis yhteisresurssien hallinnan ongelmatiikasta. Muita yhteisresursseja ovat mm. kastelujärjestelmät, pohjavesivarat, yhteislaitumet, itsenäisyys, hyvinvointiyhteiskunta, ilmaston laatu, laillisuus, turvallisuus ja demokratia.

Yhteisresurssille on ominaista että se tuotetaan usein yhdessä esimerkiksi talkoilla tai verovaroin. Yhteisresurssin määrittävä ominaisuus on kuitenkin se että yhteisresurssin käyttöä on vaikeaa estää keltään niiltäkään, jotka eivät ole osallistuneet yhteisresurssin tuotantoon. Siksi ihmisillä on houkutus vain käyttää yhteisresurssia, muttta ei osallistua sen ylläpitoon tai tuottamiseen.

Vaikka ongelmatiikka on hyvin monimutkainen, ongelmatiikan ydin on yksinkertainen. Se selviää professori Elinor Ostromin kirjasta Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action (Political Economy of Institutions and Decisions).

Ostrom on tutkinut yhteisresurssien ongelmatiikka sekä teoriassa että käytännössä lähes 50 vuotta. Hän on tutkinut niinkin erilaisia yhteisresursseja kuin Kalifornian pohjavesivaroja, Sveitsin ja Japanin yhteislaitumia, Itä-Espanjan (Valencia), Taiwanin ja Filippiinien kastelujärjestelmiä ja globaalia ilmastoa.

Lainaan Ostromia:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.


Joissain tapauksissa ulossulkeminen tapahtuu yksityistämällä resurssi. Kaikkea ei kuitenkaan voi helposti yksityistää. Silloin ulossulkeminen tapahtuu muulla tavalla.

Ulossulkeminen voi tapahtua rajoittamalla kastelujärjestelmän käyttöoikeus vain niihin perheisiin, joilla on ikimustoinen ja ylöskirjattu oikeus käyttää kastelujärjestelmää tai joilla on viljelysmaata kastelujärjestelmän alueella, ja jotka osallistuvat tietyllä työpanoksella kastelujärjestelmän ylläpitoon.

Ulossulkeminen voi tapahtua myös rajoittamalla tietyt oikeudet vain maan kansalaisille ja rajoittamalla kansalaisoikeuksien antamista ulkomaalaisille.

Keskustan siisteys on vaikeampi ylläpitää kuin esimerkiksi Pakilan siisteys, koska suurin osa ihmisistä, jotka liikkuvat Pakilan kaduilla, ovat paikallisia jotka omistavat asunnon Pakilan alueella. Vaikka Pakilan kaduilla saa kävellä kuka tahansa, käytännössä suhteellinen ulossulkeminen toimii.

Elinor Ostrom jatkaa: Joskus saa sen kuvan, että tämä [ulossulkeminen] on ainoa mitä tarvitaan. Ostrom toteaa kuitenkin, että vaikka ulossulkeminen on välttämätöntä, se ei ole riittävä ehto yhteisresurssin onnistuneelle hallinnalle.

On mielenkiintoista verrata Ostromin havaintoa kansankokonaisuuden havaintoon ulkossulkemisen merkityksestä. Kansankokonaisuus kirjoitti:

Lukuisia ovat ne keinot joilla elämä on miljoonien vuosien aikana onnistunut muodostamaan talkoolaisten yhteisöjä sulkemalla vapaamatkustajat ulkopuolelle.

Ulossulkeminen on pääsääntöisesti ainoa ratkaisu jolla yhteistyö voi kehittyä:

Ulossulkemiseen perustuu solunseinä.

Ulossulkemista on se, että naaras tunnistaa omat poikasensa ja antaa huolenpitoa ensi sijassa omille poikasilleen.

Ulossulkemista on ihmisellä valtiollinen raja. Raja rajoittaa liikkumista ja parhaassa tapauksessa se mahdollistaa yhteistyön rajan rajoittamalla alueella asuvien kesken.

Ulossulkemista on etninen markkeri - juutalaiset, hutteriitit ja suomenruotsalaiset määritelevät kielen ja/tai uskonnon avulla yhteisönsä. Mitä vaikeampaa markkerin hankkiminen tai oppiminen on, sitä vahvempi yhteisö syntyy.

Ulossulkemisen mahdollistaa myös maine: niitten ihmisten kanssa ei tehdä yhteistyötä, joita ei tunneta tai jotka ovat aiemmin tehneet huonosti yhteistyötä.

Ulossulkeminen on välttämätön mutta ei riittävä ehto yhteistyön ylläpidolle.

Ei ole olemassa maailmankylää.
Lähetä kommentti