Tämä on jatkoa edelliselle postaukselleni.
Ihmisyksilön kohtalo on evoluution aikana ollut niin kiinteästi sidoksissa yhteisöön, että ihmisen etu on ollut suurelta osalta yhteneväinen yhteisön edun kanssa.
Ihmisestä on kehittynyt näissä oloissa laji, joka tietyin edellytyksin kykenee tekemään yhteistyötä myös ei-sukulaisten kanssa - äärimmäisessä tapauksessa jopa uhrautumaan yhteisön puolesta. Tässä suhteessa ihminen eroaa voimakkaasti mm. lähimmistä sukulaisistaan simpansseista. Simpanssit elävät pienissä sukulaisuuteen perustuvissa yhteisöissä.
Ihmiselle on tyypillistä tietynlainen kaksinainen strategia (sisäryhmä-moraali):
a) sisäryhmän jäsenten auttaminen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa uhrautuminen sisäryhmän puolesta (vahva altruismi)
b) vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä kohtaan
Taloustieteilijöiden Samuel Bowles ja JK Choi tutkimus "The Coevolution of Parochial Altruism and War" tarkentaa yllä esitettyä kuvaamme ihmisestä:
Havainto 1: Vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä ja altruismi sisäryhmän jäseniä kohtaan ovat kehittyneet rinnan. Vihamielisyys ja altruismi eivät ole kumpikaan erikseen sopeumia vaan ainoastaan yhdessä. Vihamielisyys + vahva altruismi on siis sopeuma.
Teknisesti voi sanoa että vihamielisyys + vahva altruismi on evoluutiivisesti stabiili strategia.
Havainto 2: Vihamielisyys + vahva altruismi ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen stabiili strategia.
Vaihtoehtoinen stabiili strategia on tehdä yhteistyötä kenen tahansa kanssa, kunhan vain yhteistyöstä on henkilölle itselleen pitkän tähtäimen etua. Tätä kutsutaan vastavuoroisuudeksi tai heikoksi altruismiksi.
Havainto 3: Siinä missä vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa noudattavan ihmisen toiminta perustuu moraalin tunteisiin (viha vapaamatkustajia kohtaan, pyrkimys reiluuteen, syyllisyyyden tunne velvollisuuksien täyttämättä jättämisestä) jälkimmäistä strategiaa noudattava ihminen on liikemiesmäisen pragmaattinen.
Havainto 4: Ihmispopulaatio saattaa tiettyjen ulkoisten shokkien (nälänhätä, laaja immigraatio) myötä siirtyä tasapainotilasta toiseen.
Esimerkki:
Ihmisen ns. (toinen) suuri diaspora Afrikasta tapahtui varsin nopeasti (10000 vuodessa). Homo Sapiens Sapiens korvasi aiemmat ihmisyhteisöt mihin vain saapuikin. Bowles ja Choi arvelevat, että tämä nopeus perustui siihen, että kun tietylle alueelle muutti kerralla runsaasti vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa noudattavia Homo Sapiens Sapiens lajisia ihmisiä, nämä kykenivät varsin nopeasti korvaamaan rauhallisemman alkuperäisväestön.
Havainto 5: Siirtymävaiheessa kahden tasapainotilan välillä, jossa osa populaatiosta noudattaa toista ja osa toista strategiaa, konfliktien määrä on erittäin suuri.
Konfliktien määrä kuitenkin pienenee, kun koko väestö alkaa noudattaa vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa. Kaksi tasavahvaa ihmisryhmää välttävät nimittäin konflikteja keskenään. Saavutetaan kauhun tasapaino, jossa konflkitien määrä selvästi laskee.
Havainto 6: Käyttäytymismalli joka koko ajan haastaa ulkoryhmiä konfliktiin edistää ryhmän sisäistä yhteistyötä.
Asian voi ilmaista dramaattiseminkin:
Havainto 6': Yhteistyö ryhmän sisällä kasvaa tunnetusti konfliktitilanteissa. Siksi voi olla yhteisön kannalta edullista, että yhteisössä on runsaasti yksilöitä, jotka jatkuvasti haastavat toisten yhteisöjen jäseniä konfliktiin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste public_good. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste public_good. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 12. lokakuuta 2008
lauantai 11. lokakuuta 2008
Ryhmien välinen konflikti lisää yhteistyötä ryhmän sisällä
Valkea lähetti minulle Jyväskylän Yliopistossa tehdyn kokeelliseen biotieteellisen tutkimuksen (Mikael Puurtinen ja Tapio Mappes: "Between-group competition and human cooperation"), joka tukee väitettä, että
ihmissryhmän jäsenet harjoittavat helpommin yhteistyötä konfliktitilanteessa kuin tilanteessa jossa ihmisryhmien välillä ei ole konfliktia.
Ryhmä toimii myös tehokkaammin, kun se on konfliktissa toisten ryhmien kanssa. Tehokkuus syntyy ilmeisesti ensi sijassa sitä kautta, että konfliktitilanteissa vapaamatkustajia ei kertakaikkiaan siedetä eikä suvaita. Vapaamatkustajiin kohdistuu konfliktitilanteessa vihan tunne ja tunteesta seuraavat teot. (Kyseinen tutkimus sen sijaan ei tue sitä väitettä, että syyllisyyden tunne vapaamatkustamisesta on suurempi konfliktitilanteessa kuin konfliktittomassa tilanteessa.)
Tutkimuksen tekijät väittävät myös, että ihmisryhmien väliset toistuvat konfliktit ihmisen evoluutioympäristössä on juuri se voima (=valintapaine), joka on pannut evoluution muovaamaan ihmisestä sellaisen, että ihminen tekee tietyillä edellytyksillä yhteistyötä myös ei-sukulaisten kanssa.
Tämä ihmisen kyky tehdä yhteistyötä muitten kuin sukulaisten kanssa on mahdollistanut laajojenkin ihmisyhteisöjen (heimot, valtiot, yritykset, armeijat ja uskonnolliset ryhmät) muodostamisen. Parhaiten ihminen toimii alle 150 hengen ryhmissä, mutta paljon suurempiakin ihmisyhteisöjä voidaan rakentaa esimerkiksi muodostamalla monitasoisia hierarkkioita (komppania-pataljoona-prikaati).
Abstract
A distinctive feature of human behaviour is the widespread occurrence of cooperation among unrelated individuals. Explaining the maintenance of costly within-group cooperation is a challenge because the incentive to free ride on the efforts of other group members is expected to lead to decay of cooperation. However, the costs of cooperation can be diminished or overcome when there is competition at a higher level of organizational hierarchy. Here we show that competition between groups resolves the paradigmatic ‘public goods’ social dilemma and increases within-group cooperation and overall productivity. Further, group competition intensifies the moral emotions of anger and guilt associated with violations of the cooperative norm. The results suggest an important role for group conflict in the evolution of human cooperation and moral emotions.
Katso myös taloustieteilijöiden Samuel Bowles ja JK Choi samnsuuntainen teoreettinen tutkimus "The Coevolution of Parochial Altruism and War":
Abstract
Altruism—benefiting fellow group members at a cost to oneself—and parochialism—hostility toward individuals not of one’s own ethnic, racial, or other group—are common human behaviors.The intersection of the two—which we term “parochial altruism”—is puzzling from an evolutionary perspective because altruistic or parochial behavior reduces one’s payoffs by comparison to what one would gain by eschewing these behaviors. But parochial altruism could have evolved if parochialism promoted intergroup hostilities and the combination of altruism and parochialism contributed to success in these conflicts. Our game-theoretic analysis and agent-based simulations show that under conditions likely to have been experienced by late Pleistocene and early Holocene humans, neither parochialism nor altruism would have been viable singly, but by promoting group conflict, they could have evolved jointly.
Oma johtopäätökseni
Tähän mennessä esimerkiksi taloustieteessä kilpailua on pidetty tärkeänä siksi, että kilpailu lisää tarjontaa ja panee yritykset tuottamaan mahdollisimman hyviä tuotteita mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Tämä tutkimus viittaa siihen, että kilpailu yritysten välillä saattaa myös lisätä yritysten tehokkuutta sitä kautta, että yritysten työntekijät eivät tiukassa kilpailutilanteessa suvaitse työtovereittensa vapaamatkustamista, vaan harjoittavat vertaisvalvontaa työtovereitaan kohtaan.
ihmissryhmän jäsenet harjoittavat helpommin yhteistyötä konfliktitilanteessa kuin tilanteessa jossa ihmisryhmien välillä ei ole konfliktia.
Ryhmä toimii myös tehokkaammin, kun se on konfliktissa toisten ryhmien kanssa. Tehokkuus syntyy ilmeisesti ensi sijassa sitä kautta, että konfliktitilanteissa vapaamatkustajia ei kertakaikkiaan siedetä eikä suvaita. Vapaamatkustajiin kohdistuu konfliktitilanteessa vihan tunne ja tunteesta seuraavat teot. (Kyseinen tutkimus sen sijaan ei tue sitä väitettä, että syyllisyyden tunne vapaamatkustamisesta on suurempi konfliktitilanteessa kuin konfliktittomassa tilanteessa.)
Tutkimuksen tekijät väittävät myös, että ihmisryhmien väliset toistuvat konfliktit ihmisen evoluutioympäristössä on juuri se voima (=valintapaine), joka on pannut evoluution muovaamaan ihmisestä sellaisen, että ihminen tekee tietyillä edellytyksillä yhteistyötä myös ei-sukulaisten kanssa.
Tämä ihmisen kyky tehdä yhteistyötä muitten kuin sukulaisten kanssa on mahdollistanut laajojenkin ihmisyhteisöjen (heimot, valtiot, yritykset, armeijat ja uskonnolliset ryhmät) muodostamisen. Parhaiten ihminen toimii alle 150 hengen ryhmissä, mutta paljon suurempiakin ihmisyhteisöjä voidaan rakentaa esimerkiksi muodostamalla monitasoisia hierarkkioita (komppania-pataljoona-prikaati).
Abstract
A distinctive feature of human behaviour is the widespread occurrence of cooperation among unrelated individuals. Explaining the maintenance of costly within-group cooperation is a challenge because the incentive to free ride on the efforts of other group members is expected to lead to decay of cooperation. However, the costs of cooperation can be diminished or overcome when there is competition at a higher level of organizational hierarchy. Here we show that competition between groups resolves the paradigmatic ‘public goods’ social dilemma and increases within-group cooperation and overall productivity. Further, group competition intensifies the moral emotions of anger and guilt associated with violations of the cooperative norm. The results suggest an important role for group conflict in the evolution of human cooperation and moral emotions.
Katso myös taloustieteilijöiden Samuel Bowles ja JK Choi samnsuuntainen teoreettinen tutkimus "The Coevolution of Parochial Altruism and War":
Abstract
Altruism—benefiting fellow group members at a cost to oneself—and parochialism—hostility toward individuals not of one’s own ethnic, racial, or other group—are common human behaviors.The intersection of the two—which we term “parochial altruism”—is puzzling from an evolutionary perspective because altruistic or parochial behavior reduces one’s payoffs by comparison to what one would gain by eschewing these behaviors. But parochial altruism could have evolved if parochialism promoted intergroup hostilities and the combination of altruism and parochialism contributed to success in these conflicts. Our game-theoretic analysis and agent-based simulations show that under conditions likely to have been experienced by late Pleistocene and early Holocene humans, neither parochialism nor altruism would have been viable singly, but by promoting group conflict, they could have evolved jointly.
Oma johtopäätökseni
Tähän mennessä esimerkiksi taloustieteessä kilpailua on pidetty tärkeänä siksi, että kilpailu lisää tarjontaa ja panee yritykset tuottamaan mahdollisimman hyviä tuotteita mahdollisimman kustannustehokkaasti.
Tämä tutkimus viittaa siihen, että kilpailu yritysten välillä saattaa myös lisätä yritysten tehokkuutta sitä kautta, että yritysten työntekijät eivät tiukassa kilpailutilanteessa suvaitse työtovereittensa vapaamatkustamista, vaan harjoittavat vertaisvalvontaa työtovereitaan kohtaan.
lauantai 23. elokuuta 2008
Ummah - julkishyödyke ?
Ottamatta kantaa siihen mikä on jihadistin perimmäinen motiivi, voi sanoa että jihadisti taistelee ja kuolee yhteisönsä (kuvitellun) edun puolesta.
Valistunut (liberaali) Islam-kritiikki luottaa usein siihen että järjen ääni saa Jihadin loppumaan: Jihadisti haaskaa tästä näkökulmasta tarkasteltuna nuoren elämänsä hukkaan mielettömän asian hyväksi ja aiheuttaa ongelmia koko ympäristölleen. Monet Euroopan muslimeista ovatkin maltillistuneet, hylänneet Jihadin tai he eivät ainakaan aktiivisesti osallistu siihen. Jihadin hylänneet maltillistuneet tai maallistuneet muslimit edustavat Islam-kritiikin näkökulmasta valistusta ja siis hyvää. Islam-kritiikki suhtautuu toiveikkaasti maltillistumisen ja/tai maallistumisen etenemiseen Euroopan muslimiväestön keskuudessa. ( Poikkeuksen tästä toiveikkuudesta tekevät tosin Mikko Ellilä ja monet muut monikulttuurisuuskriittiset liberaalit.)
Islamin näkökulma on erilainen. Jihadisti on yhteisönsä kunnioitettu jäsen - nuori mies tai nainen, joka taistelee oman yhteisönsä puolensa. Uskontotieteilijä Scott Atran kertoo:
Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation."
The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."
Ainakin Palestiinassa jihadistit ovat keskimäärin koulutetumpia kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.
He edustavat sanalla sanoen yhteisönsä parasta nousevaa polvea.
Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke.
Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia.
Vapaamatkustajan ongelma on hyvin tunnettu ongelma kaikessa julkishyödykkeen tuottamisessa:
Vapaamatkustajan ongelma on tilanne, jossa yksittäinen toimija hyötyy muiden panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Esimerkiksi henkilö, joka ei maksa matkastaan julkisessa kulkuvälineessä on vapaamatkustaja, koska hän käyttää palvelua, joka on muiden kustantama. Jos jokainen maksaisi matkastaan, lipun hinta olisi kaikille alhaisempi.
Täsmällisemmin taloustieteen käsitteillä ilmaistuna kyse on siitä, että toimijalla ei ole kannustetta ottaa huomioon käyttäytymisensä laajempia vaikutuksia.
Kannuste on harvoin taloudellinen. Esimerkiksi talkoisiin osallistutaan pikemmin osallistumisen ilosta tai siksi että osallistumattomia katsotaan pahasti. Osallistumisen ilo, yhteisön arvojen sisäistäminen, suuttumus yhteisön puolesta tai rangaistuksen pelko ajavat jihadistejakin osallistumaan Ummah'n tuottamiseen eli Jihadiin.
Läntisen liberaalin Islam-kritiikin ylistämät maallistuneet muslimit ovat jihadistin näkökulmasta vapaamatkustajia - yhteisönsä pettäjiä tai ainakin moraalisesti heikkoja ihmisiä.
En ole liberaali enkä muslimi. Enkä koe mitään tarvetta ottaa kantaa siihen kumpi on "oikeassa". Molempien osapuolten pyrkimystä idealistiseen päämäärään - Ummaan ja Maallistuneeseen Yhteiskuntaan - voi jollain lailla kuitenkin arvostaa. Kumpikaan päämäärä ei ole kuitenkaan minun päämääräni.
Valistunut (liberaali) Islam-kritiikki luottaa usein siihen että järjen ääni saa Jihadin loppumaan: Jihadisti haaskaa tästä näkökulmasta tarkasteltuna nuoren elämänsä hukkaan mielettömän asian hyväksi ja aiheuttaa ongelmia koko ympäristölleen. Monet Euroopan muslimeista ovatkin maltillistuneet, hylänneet Jihadin tai he eivät ainakaan aktiivisesti osallistu siihen. Jihadin hylänneet maltillistuneet tai maallistuneet muslimit edustavat Islam-kritiikin näkökulmasta valistusta ja siis hyvää. Islam-kritiikki suhtautuu toiveikkaasti maltillistumisen ja/tai maallistumisen etenemiseen Euroopan muslimiväestön keskuudessa. ( Poikkeuksen tästä toiveikkuudesta tekevät tosin Mikko Ellilä ja monet muut monikulttuurisuuskriittiset liberaalit.)
Islamin näkökulma on erilainen. Jihadisti on yhteisönsä kunnioitettu jäsen - nuori mies tai nainen, joka taistelee oman yhteisönsä puolensa. Uskontotieteilijä Scott Atran kertoo:
Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation."
The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."
Ainakin Palestiinassa jihadistit ovat keskimäärin koulutetumpia kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.
He edustavat sanalla sanoen yhteisönsä parasta nousevaa polvea.
Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke.
Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia.
Vapaamatkustajan ongelma on hyvin tunnettu ongelma kaikessa julkishyödykkeen tuottamisessa:
Vapaamatkustajan ongelma on tilanne, jossa yksittäinen toimija hyötyy muiden panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Esimerkiksi henkilö, joka ei maksa matkastaan julkisessa kulkuvälineessä on vapaamatkustaja, koska hän käyttää palvelua, joka on muiden kustantama. Jos jokainen maksaisi matkastaan, lipun hinta olisi kaikille alhaisempi.
Täsmällisemmin taloustieteen käsitteillä ilmaistuna kyse on siitä, että toimijalla ei ole kannustetta ottaa huomioon käyttäytymisensä laajempia vaikutuksia.
Kannuste on harvoin taloudellinen. Esimerkiksi talkoisiin osallistutaan pikemmin osallistumisen ilosta tai siksi että osallistumattomia katsotaan pahasti. Osallistumisen ilo, yhteisön arvojen sisäistäminen, suuttumus yhteisön puolesta tai rangaistuksen pelko ajavat jihadistejakin osallistumaan Ummah'n tuottamiseen eli Jihadiin.
Läntisen liberaalin Islam-kritiikin ylistämät maallistuneet muslimit ovat jihadistin näkökulmasta vapaamatkustajia - yhteisönsä pettäjiä tai ainakin moraalisesti heikkoja ihmisiä.
En ole liberaali enkä muslimi. Enkä koe mitään tarvetta ottaa kantaa siihen kumpi on "oikeassa". Molempien osapuolten pyrkimystä idealistiseen päämäärään - Ummaan ja Maallistuneeseen Yhteiskuntaan - voi jollain lailla kuitenkin arvostaa. Kumpikaan päämäärä ei ole kuitenkaan minun päämääräni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)