Ryhmäsopu ja ryhmäkonflikti

Kansankokonaisuus kirjoitti ryhmien välisestä segregaatiosta vuosi sitten:

Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.

Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.

Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:

Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.

Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.

UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.

Alkaa kuitenkin olla vahvaa näyttöä sille, että Steve Sailerin teoria ei ole KOKO selitys:

Kuten aiemmin kerroin, on vahvaa näyttöä sille hypoteesille, että ryhmäkonflikti lisää yhteistyötä ryhmien sisällä eli ryhmäkonfliktit lisäävät ryhmäkoheesiota.

Koska valkoiset ja mustat elävät Isossa Britanniassa samoilla alueilla ja ainakin silmämääräisesti tarkasteltuna usein suht harmoonisesti keskenään, ryhmien välisen konfliktien taso on ilmeisesti alhainen. Tästä seuraa hypoteesin mukaan että Isossa Britanniassa ryhmien sisäinen koheesio ja yhteistyö on alhaista, rikollisuus on korkeampaa ja moraali heikkoa.

Se, että valkoiset ja mustat Isossa Britanniassa elävät fyysisesti samoilla alueille eli alueet eivät ole segregoituneet, ei tietenkään sinänsä tarkoita sitä, että ryhmäkonfliktien määrä olisi alhainen. Asiahan voisi olla päinvastoinkin. Mutta jokainen Isossa Britanniassa käyvä voi huomata, että valkoiset ja mustat nuoret liikkuvat yhdessä ja selvästi muodostavat ystävyys- ja kaveruussuhteita roturajan yli.

Kulttuurirelativismi, universalismi, partikularismi ja kansalliskonservatiivisuus

Ruukinmatruunan blogilla oli mielenkiintoista keskustelua kulttuurirelativismista. RM kritisoi postauksessaan kulttuurirelativismia.

RM totesi mm.: kulttuurirelativismin vastakohta ei suinkaan ole kulttuurisubjektivismi (= se, että oma kulttuuri on paras ja ainoa ja sen edustamat arvot absoluuttisesti parhaat), vaan kulttuuriobjektivismi.

Eli se katsantokanta, että on olemassa eri kulttuureille yhteisiä mittareita ja eri kulttuurit voidaan panna niiden perusteella paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten ne tuottavat ihmisille parhaimmat tulokset.

Kansainvälinen muuttoliike on kaikkein paras indikaattori siitä, mitkä kulttuurit ovat hyviä ja mitkä huonoja. Muuttoliike suuntautuu aina huonoista kulttuureista hyviin, ei koskaan toisinpäin.

IDA taas totesi: Omasta mielestäni relativismissa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos kulttuurien välillä on joku kunnioittava etäisyys. En siis, noin äärimmäisenä esimerkkinä, menisi sinne Intian kupeessa olevaan saareen opettamaan yhtään mitään.

Vasarahammer taas selitti RM:lle ja muille IDA:n mielipidettä:

IDA edustaa kansallista konservatismia ja tämä aatesuunta kyllä pitää omaa arvomaailmaansa parhaana mutta ei ole ensimmäisenä kertomassa toiseuden edustajille, miten heidän pitää elää. Toiset taas uskovat universaaleihin ihmisoikeuksiin ja moralisoivat niiden perusteella muita.

Minusta ihmisoikeudet ovat jo lakanneet olemasta universaaleja, koska niiden pääsääntöisiltä ylläpitäjiltä eli länsimailta on kadonnut tahto ja rohkeus puolustaa omia arvojaan. Realismia on pitää omat nurkat kunnossa eli eliminoida barbaaristen kulttuurien vaikutus, lisätä kulttuurillista itsekkyyttä ja lopettaa universaali altruismi.

Itse olen samoilla linjoilla IDA:n kanssa eli olen kai jonkin sortin partikularisti. Mutta ymmärsin oikeastaan vasta Vasarahammerin kommentin luettuani mikä valtava ajattelutapojen ero ihmisten välillä tässä asiassa on. IDA:n näkökulma saattaa kuullostaa RM:n näkökulmasta moraalittomalta. Enkä väitä, että IDA on tässä jossain mielessä oikeassa ja RM väärässä.

Vasarahammerin kommentissa kuulen ehkä pettymyksen universalismin epäonnistumisesta, mutta toisaalta myös pragmaattisuuden eli ajatuksen siitä että ihmiset muualla eläkööt tavallaan, mutta tiettyjen tapojen tuominen Suomeen on päättäväisesti estettävä.

Itselläni harrastelija-luonnontutkijan ja -kulttuurintutkijan uteliaisuus voittaa yleensä moralismin, kun tarkastelen asiota jotka tapahtuvat "kunnioittavan etäällä" - IDA:n terminologiaa käyttääkseni. Sen sijaan olen yleensä erittäin moralistinen kun tarkastelen asioita omassa lähiympäristössäni. Jaksan vielä suhtautua moraalisesti Saksaan, mutta en enää oikein Afganistaniin tai Intiaan, vaikka jälkimmäisessä olen paljonkin matkustanut.

Kirjoitukseni pataaneista selittyy tästä näkökulmasta.

Sen sijaan mielipteeni kyllä muuttuu, jos asioita jotka ovat kunniottavan etäällä aletaan siirtää "minun kuistilleni".