torstai 23. huhtikuuta 2009

Islam ja seksuaalinen markkina-arvo

Asabiyah on käsitellyt useissa postauksissa rotua ja seksuaalista markkina-arvoa. Asabiyah on siis halunnut tuoda mm. Ihmissuhde-blogin käsittelemään seksuaalisen markkina-arvon teoriaan rotuteoreettisen näkökulman.

Johtopäätös on ollut se, että

afrikkalaisen väestön maahanmuutto Suomeen nostaa suomalaisten naisten seksuaalista markkina-arvoa suomalaisiin miehiin nähden ja mongolien maahanmuutto Suomeen nostaa suomalaisten miesten seksuaalista markkina-arvoa suomalaisiin naisiin nähden.

Selitys on kristallinkirkas:

valkoihoiset miehet suosivat mieluummin parisuhdetta mongoli- kuin negroidinaiseen, kun taas naiset suosivat mieluummin parisuhdetta negroidi- kuin mongolimieheen.

Väiteelle on sekä laajaa kokeellista tukea että myös rotuteoreettista tukea.

Vaikka seuraavakin väite on tavallaan päivänselvä, todettakoon se kuitenkin täydellisyyden vuoksi:

Islamilainen maahanmuutto nostaa suomalaisten naisten seksuaalista markkina-arvoa ja laskee miesten seksuaalista markkina-arvoa.

Syy on eri kuin negroidien maahanmuuton tapauksessa. Suomalaiset miehet kyllä suosisivat parisuhteita arabinaistenkin kanssa, mutta arabinaisilla ei ole yleensä mahdollisuutta luoda parisuhdetta suomalaisen miehen kanssa koska muslimiyhteisö estää moiset parisuhteet.

Seksuaalimarkkinat eivät siis ole vapaat ja vapauden puute johtaa markkinoiden vääristymiseen. Se että kyseinen markkinoiden vääristyminen ilmaistaan muka rasistisesti muodossa

Ne vievät meidän naiset

ei asiaa muuksi muuta. Kyseessä on taloustieteen termein seksuaalimarkkinoiden ilmiselvä vääristyminen ja sillä hyvä. Väitteen

Ne vievät meidän naiset

ilmaisija ei ole luuseri - ilmaiseepa vain asiansa kansanomaisesti.

torstai 16. huhtikuuta 2009

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 4

Olen aiemmin todennut rodusta ja seksuaalisesta markkina-arvosta seuraavaa:

Rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy tähän lienee se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, agressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P


Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.


Steve Sailer raportoi tällä kertaa New York Timesin raportoimasta tutkimuksesta, jonka mukaan naiset yleensä hakevat partneriksi samaa rotua olevan miehen, mutta miehille naisen rodulla ei ole niin suurta merkitystä.

Tutkimus tehtiin niin, että naisilta kysyttiin neljän minuutin pika-treffien jälkeen haluaisivatko naiset tavata miehen uudelleen.

Tulos oli mielenkiintoinen:

1. Mustat naiset sanoivat 30 prosenttia harvemmin kyllä latinomiehille kuin omanrotuisilleen (mustille), 45 prosenttia harvemmin kyllä valkoisille miehille kuin mustille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin mustille.

2. Valkoiset naiset sanoivat 20 prosenttia harvemmin kyllä latinomiehille ja mustille miehille kuin valkoisille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin valkoisille.

3. Latinonaiset sanoivat 20 prosenttia harvemmin kyllä valkoisille miehille ja mustille miehille kuin latinoille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin latinoille.

4. Aasialaiset naiset eivät juuri erotelleet miehiä rodun mukaan - he sanoivat vain hiukan todennäköisemmin kyllä aasialaisille miehille kuin mustille tai latinomiehille.

Tutkimus siis tukee taas havaintoa, että aasialaiset miehet jäävät helpoiten lehdelle soittelemaan.

Katso aiempi postaukseni aiheesta tässä.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Seksuaalinen markkina-arvo ja Marx

Marxin kaasaantumisteorian mukaan kapitalismissa varallisuus kasaantuu rikkaille ja köyhälistö kurjistuu. Asiantilan korjaamiseksi tarvitaan vallankumous.

Marxin ennuste ei ole osoittautunut oikeaksi. Kapitalismin historia ei ole varmasti ollut jatkuvaa köyhälistön kurjistumista ja varakkkuuden kasautumista rikkaille.

Toisaalta sekään innokkaimpien markkinatalouden kannattajien kuvitelma, että kapitalismi koko ajan parantaisi enemmistön hyvinvointia ei ole osoittautunut realistiseksi. Hyvä esimerkki on nyky-Venäjä.

Tai miksei yhtä hyvin seksuaalisen "varallisuuden" jakaantuminen lännessä ?

Timo Hännikäinen on kirjoittanut seksuaalipoliittisen pamfletin Ilman, joka tarkastelee nykyaikaa 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen perillisenä.

Kumous on johtanut piinkovaan seksuaaliseen kilpailuun, jossa jotkut rakastelevat päivittäin, toiset muutaman kerran elämässään, kolmannet eivät koskaan. Seksittömät ovat seksuaalisen liberalismin syrjäytyneitä, jotka eivät tavoita median tyrkyttämiä aistinautintoja.

Seksuaalisesti syrjäytyneiltä puuttuvat vastarin­nan keinotkin vielä täydellisemmin kuin työttömil­tä. Seksiä voivat käyttää vallan välineinä vain ne, jotka ovat seksuaalisesti haluttuja, kuten Lysistrate -näytelmän ateenattaret.

Millaista olisi puuttees­sa elävien kansalaistottelemattomuus ja terrorismi? Uhkaisivatko he kastroida itsensä julkisesti, ellei pe­rustettaisi valtion rahoittamia bordelleja ?


Mielenkiintoinen kysymys.

Katso myös Ihmissuhde-blogin postaus aiheesta.

perjantai 2. tammikuuta 2009

Yhteistyön toinen peruslause

Itsekkyys voittaa altruismin ryhmän sisällä. Altruistinen ryhmä voittaa itsekkään ryhmän. Kaikki muu on kommenttia. Ed Wilson, DS Wilson, RETHINKING THE THEORETICAL FOUNDATION OF SOCIOBIOLOGY

Ensimmäinen peruslause siis kuuluu: Yhteistyö ja altruismi voi kehittyä vain, jos altruisti joutuu ei-altruistia todennäkköisemmin tekemiseen toisen altruistin kanssa.

tiistai 30. joulukuuta 2008

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 3

Tässä vielä mielenkiintoinen postaus aiheesta - ilman kommentteja tosin toistaiseksi. Kiitos Herraselle.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 2

Sosiologi Henry Laasanen vastasi tänään "tutkija" Helena Oikarinen-Jabaille, joka muutama päivä sitten "selitti" valkoisten miesten mustia kohtaan tuntemaa vihaa pseudofreudilaisella "teorialla":

Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan.

Lynkkauksiin liittyi usein seksuaalista väkivaltaa ja uhrien kastroimista. Tämän on tulkittu viittaavan rasismin ja seksismin toisiinsa kietoutumiseen. Omat, alas painetut viettivoimat on helpompi sijoittaa toisenlaiseksi tulkittuun kehoon.


Kopioin Laasasen vastauksen HS:stä:

Helena Oikarinen-Jabai kirjoitti Vieraskynässä (HS 14. 12.) mustia miehiä ja heidän seksuaalisuuttaan kohtaan tunnetusta irrationaalisesta pelosta.

Markkinanäkökulmasta katsottuna ulkomaalaisten miesten vastustuksella on kuitenkin rationaalinen perusta. Ulkomaalaiset miehet edustavat suomalaisille miehille epätoivottua kilpailua. He ovat usein maskuliinisempia ja seksikkäämpiä kuin feminisoidut suomalaiset miehet.

Mitä useampia suomalaisia naisia ulkomaalaiset miehet sitouttavat suhteisiin, sitä pienemmästä jäljelle jäävien naisten määrästä suomalaiset miehet joutuvat kamppailemaan. Se nostaa suomalaisten miesten naissuhteiden hankinnan kustannuksia ja osa jää väistämättä ilman.

Samankaltainen ilmiö tapahtui ennen vanhaan suomalaisissa kylissä, jonne tukkijätkät saapuivat.

Tukkijätkät aiheuttivat kylässä markkinahäiriön, jossa oman kylän miehille ei enää riittänyt naisia. Sen takia oman kylän pojat usein vihasivat tukkijätkiä.

Suomalaisilla naisilla voidaan havaita vastaava ulkomaalaisten naisten pelko. Thaimaalaisen naisen astuminen kuvioihin "eksoottisen seksuaalisena ja kodinhoidolle omistautuneena" stereotyyppinä horjuttaa suomalaisen naisen asemaa.

Jos Suomeen todellakin tulisi runsaasti "seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti palvelualttiita" vaimoja ulkomailta, suomalaisten vaimoksi haluavien naisten olisi pakko vastata kilpailuun tarjoamalla miehille samanlaisia etuja. Kukapa suomalainen nainen sitä haluaisi?

Ulkomaalaisten miesten ja naisten vastustuksella on vankka rationaalinen markkinaperusta. Vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat yleensä tervetulleita, mutta oman sukupuolen edustajien tulo pyritään estämään leimaamalla heidät negatiivisia stereotyyppejä käyttäen.


Olen Laasasen kanssa pitkälti samaa mieltä. Laasasen tekstiä tukee myös psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three - sekä Steve Sailerin tekemä havainto, että rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy tähän lienee se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Psykologi Philip Rushtonin teorian (Rule of three) mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, aggressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P


Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.

Suomalaisen kansankokonaisuuden etu on eittämättä se, että maahanmuutto Suomeen tulee pikemmin Itä-Aasiasta kuin Afrikasta. Miesten etu on siis suht yhteneväinen kansankokonaisuuden edun kanssa ja naisten etu ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa. On luultavaa, että naisten aseman vahvistuminen politiikassa on tässä suhteessa ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa.

Katso myös postaus Bell Curve ja maahanmuuton vaikutus kansalliseen äo:hon.

Katso myös ihmissuhdeblogin postaus aiheesta.

perjantai 12. joulukuuta 2008

Ett vänligt råd för SFP

SFP:s immigrationsministers agerande när det gäller den nya utlänningslagen riskerar hela SFP:s rykte bland den finska befolkninen.

Som en vän av den finlandssvenska Ankdammen ger jag det vänliga rådet, att SFP borde så fort som möjligt byta minister.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Äärimuslimit muodostamassa verkostojaan Facebookiin

Äärimuslimit ovat siis muodostamassa verkostojaan Facebookiin.

Facebookin ongelma on, että se perustuu vanhentuneeseen triversilaiseen käsitykseen ihmisten yhteistyöstä. Ihmisten välisen yhteistyön uskottiin kauan perustuvan ensi sijassa vastavuoroisuuden periaatteelle.

Todellisuudessa vastavuoroisuus on vain yksi ihmisten yhteistyön rakennuspalikka. Muita ovat mm. yhteisöstä ulossulkeminen ja yhteisöllinen rankaisu yleensä, sekä jako ulkoryhmään ja sisäryhmään.

Facebook saattaisi toimisia paremmin jos siihen käsitteen ystävä lisäksi lisättäisiin vaikkapa käsitteet luottamus, vihollinen, petturi, raja ja ulkoryhmä.

Rajattoman maailman ajatus syntyy ajoittain ihmiskunnan historiassa. Ajatus on ehkä jonkun mielestä kaunis mutta ainakin se on äärimmäisen vaarallinen.

Katso postaukseni ihmisten yhteistyöstä ja yhteistyöstä yrityksen sisällä.

maanantai 8. joulukuuta 2008

Meneekö eettisen kuluttajan luottamus Appleen ?

Yksityiset yritykset ovat joskus aidosti moralistisia yhteisöjä ja eettisiä toimijoita, mutta usein eettisyys on puhdasta teeskentelyä ja brändin luomista.

Wal-Martin brändiin ei ole kuulunut eettisyys vaan pikemmin halpuus hinnalla millä hyvänsä. Palkkoja ja työehtoja on poljettu jne.

Valistuneet kuluttajat ovat kiertäneet Wal-Martin kaukaa. Toisaalta Wal-Mart on hyötynyt talouslamasta kun elitismi on väistynyt hintatietoisuuden tieltä.

Applen, jolla on eittämättä ollut varsin elitistinen brändi, ollaan ehkä elitistisyyden takia mielletty myös eettiseksi brändiksi.

Applen brändi saattaa kärsiä kun iPhonea aletaan nyt myymään Wal-Martin kautta.

lauantai 6. joulukuuta 2008

Akvaarioyhteiskunta

Yksityisyys kapenee ja olemme siirrymässä akvaarioyhteiskuntaan. Isoveljen sijasta jokuveli valvoo.

Tulevaisuudessa elämämme on samantyyppistä kuin akvaariokalojen, sanoo tutkija Mika Mannermaa. Aina joku saattaa tietää, mitä olemme parhaillaan tekemässä. Tästä ”jokuveljen” valvonnasta voi kuitenkin seurata paljon hyvää.

...

Salailusta tulee entistä vaikeampaa ja yksityisyydestä ylellisyyttä. Mannermaan mukaan läpinäkyvyyden lisääntymisessä on paljon hyviä puolia. Jos kansalaiset elävät akvaariossa, niin elävät myös vallanpitäjät ja talouden toimijat.

...

Mannermaan ”jokuveli” ei ole sellainen diktaattori kuin George Orwellin ”isoveli”, vaan ”joukko mukavia heppuja”. Se ei ole yksittäinen toimija, vaan julkiset toimijat, yritykset ja kansalaiset yhdessä.

Mannermaan mielestä jokuveljessä on paljon samaa kuin Adam Smithin markkinoita ohjaavassa näkymättömässä kädessä, mutta jokuveli kattaa markkinoiden lisäksi koko yhteiskunnan.

Jokuveli valvoo, tietää eikä koskaan unohda. Pahimmassa tapauksessa jokuveli voi muuttua isoveljeksi.


Akvaarioyhteiskunta ei tietenkään ole absoluttisen hyvä eikä absoulluuttisen paha. Mukavan hepun sijasta (ainakin aluksi) tarkkailija voi olla pahanhajuinen ja pahantahtoinen tirkistelijä. Mutta kun tirkistelijä ja rienaaja joutuu akvaarioyhteiskunnassa helposti vastatirkistelyn ja vastarienauksen kohteeksi, ihmiset tulevat varovaisemmiksi ensimmäisen-kiven-heittäjiksi.

Ihmisten yhteistyö perustuu pitkälti maineeseen, luottamukseen, vertaisvalvontaan ja yhteisölliseen rangaistukseen. Akvaarioyhteiskunta saattaa parhaassa tapauksessa edistää ihmisten välistä yhteistyötä.

On vain hyvä, että jokuveli ei koskaan unohda mitään. Ihmisten pitää voida aloittaa puhtaalta pödältä, mutta akvaarioyhteiskunnassa puhtaalta pöydältä aloittaminen ei voi perustua pahojen tekojen piilotteluun vaan pikemmin anteeksiantamukseen.

Riski tietysti on, että jokuveli-yhteiskunta muuttuu isoveli-yhteiskunnaksi. Mutta sitäkään riskiä ei kannata vainoharhaisesti liioitella.

Suomalainen yhteiskunta on osoittanut taas voimansa kun perussuomalaiset saivat vaalivoiton. Vaikka tietyt piirit haluavat kieltää eri mieltä olemisen ja osoittaa eri mieltä olevat absoluuttisen pahoiksi, akvaarioyhteiskunta iskee helposti ensimmäisen-kiven-heittäjien omaan nilkkaan.

torstai 4. joulukuuta 2008

Instituutiot muuttuvat - osa 2

Edellistä edellisessä postauksessani puhuin siitä miten instituutiot muuttuvat. Puhuin erityisesti punktualismista - siitä miten instituutioiden muutokset tapahtuvat niin että tilanne on ensin kauan vakaa ja sitten muutos tapahtuu nopeasti:



Reinoshopin versio punktualismista on tämännäköinen:

maanantai 1. joulukuuta 2008

Tee ekoteko: vastusta maahanmuuttoa

Tänään HS kertoo, että lapsettomuus on ekoteko, koska eurooppalaisten ekologinen jalanjälki on niin suuri.

Toinen yhtä hyvä ekoteko jää HS:ltä mainitsematta: maahanmuuton vastustaminen. Ihmisen ekologinen jalanjälki nimittäin moninkertaistuu jos ihminen päästetään muuttamaan vaikkapa Afrikasta Eurooppaan. Kansallismieliselle luonnon ystävälle maahanmuuton vastustaminen on parasta ympäristönsuojelua.

Monet ympäristönsuojelijaksi itseään kutsuvat hyväksyvät kyllä HS:n ehdotuksen lapsettomuudesta ekotekona, mutta eivät maahanmuuton vastustamista. Tämä kuulostaa loogisesti ajateltuna aika ristiriitaiselta - jopa epärehelliseltä.

Toisaalta koska esimerkiksi vihreät ovat yleensä naisia, heidän logiikkansa menee pikemmin niin, että kannatetaan kaikkia hyvältä kuullostavia asioita. Looginen perustelu etsitään vasta jälkeenpäin. Ihanalta kuullostavan asiantilan keksiminen laukaisee naisen aivoissa loogisen selityksen etsimisen.

Sen sijaan, että etsittäisiin tehokkaita keinoja jonkun asiantilan saavuttamiseksi, etsitään päämääriä ihaniksi mielletyille keinoille!

Loogisena itseään pitävä mies ajattelee siis, että päämääränä P on ekologisen jalan jäljen vähentäminen ja pitää etsiä keinoja K päämäärän saavuttamiseksi:

Etsi K, niin että P saavutetaan

Nainen taas ajattelee että keino K kuullostaa ihanalta ja sille pitää sitten keksiä päämäärä P:

Etsi P niin että keino K tukee P:n saavuttamista

Koska humanitäärisen maahanmuuton vastustaminen ei kuullosta ihanalta keinolta K, naisen aivoissa ei tietenkään laukea loogisen selityksen etsiminen humanitäärisen maahanmuuton rajoittamiselle. Ajatus, että maahanmuuton rajoittaminen olisi ekoteko kuullostaa naisesta oudolta ja moraalittomalta.

Huomatkaa, etten väitä että naisen logiikka on väärä. Siinä on omat hyvät puolensa. Naisen logiikan etu lienee siinä, että moraalisesti ongelmallisia keinoja ei lähdetä niin helposti käyttämään kuin jos mies yksin tekee päätöksen. Mutta kun Suomessa naisten ja naismaisten miesten merkitys politiikassa on hyvin korostunut, tällainen ajattelu ylikorostuu ja johtaa ongelmiin.

Naisen logiikka on samantyyppinen asia kuin uskonto - ensi näkemältä se kuullostaa täysin hylättävältä älyttömyyydeltä, mutta kun asiaan perehtyy huomaa että uskonnossa on etuja. Esimerkiksi mormonien kuolleisuus on oleellisesti alhaisempi kuin sekulaarien amerikkalaisten. Uskonto myös lisää yhteisön jäsenten välistä luottamusta sitä enemmän mitä rankempia rituaaleja uskontoon kuuluu.

Instituutiot muuttuvat

Instituutiolla tarkoitetaan tietynlaista ihmisyhteisön vallitsevaa käytäntöä.

Instituutio voi olla asevelvollisuuteen perustuva armeija vastakohtana palkka-armeija, valtiokirkkojärjestelmä vastakohtana täysin sekulaari valtio. Instituutio voi olla yhteisomistus vastakohtana yksityisomistus, kansallisvaltio vastakohtana monikulttuurivaltio. Metsästäjäkeräilijäyhteisössä tyypillisiä instituutioita ovat ruuan jako ja yksiavioisuus.

Samuel Bowlesin Microeconomics kirja kuvaa toiveita herättävästi erään hyvin pitkäikäisen ja vastenmielisen instituution nopeaa murenemista Senegalissa. Naisten ympärileikkauksen.

Naisten ympärileikkausta ei odotuksista huolimatta oltu koulutuksen leviämisen ja modernisoinnin kautta saatu Senegalissa loppumaan - saati sitten muissa heikommin edistyvissä Afrikan maissa.

Mutta vuonna 1997 pienessä Bambara-heimon kylässä nimeltään Malicounda pidettiin paikallisen kansalaisjärjestön aloitteesta kokous, jossa kolmentoista kylän naiset, joilla oli samanikäisiä tyttäriä, päätti kertaheitolla luopua ympärileikkauksesta.

Pian lähellä sijaitsevan Faluni-heimon kahdeksantoista kylää seurasi esimerkkiä. Päätökset levisivät kylästä kylään ja pian Senegalin hallitus kielsi ympärileikkaukset.

Instituutio mureni alhaalta ylöspäin. Oleellista oli ilmeisesti, että tietyn paikallisen yhteisön kaikki tytöt jätettiin ympärileikkaamatta. Jos vain yksittäiset naiset olisivat päättäneet että heidän tyttäriään ei ympärileikata, tytär olisi todennäköisimmin menettänyt mahdollisuutensa avioliittomarkkinoilla. Tarvittiin yhteistoimintaa.

Jos hallitus taas olisi päättänyt ilman paikallista sitoutumista kieltää ympärileikkauksen, ympärileikkaukset olisivat todennäköisesti jatkuneet koska Senegalin hallituksella tuskin olisi ollut tehokkaita keinoja valvoa kieltoa. Valvonta hoituu tässä tapauksessa tehokkaimmin paikallisesti ja paikallisin voimin. Jokaisella naisella on suuri insentiivi valvoa muitten naisten sitoutumista yhdessä sovittuun sääntöön.

Instituutioitten muutosta on viime aikoina tutkittu paljon - olen lukenut lähinnä Peyton Youngin ja Samuel Bowlesin tutkimuksia aiheesta. Mielenkiintoista instituutioiden muutoksessa on, että instituutiot säilyvät usein hyvin kauan vakaina. Sitten instituutio muuttuu nopeasti.

Evoluutionbiologit väittelevät usein siitä, missä määrin evolutiivinen muutos on tapahtunut suht tasaisisesti vai hyppäyksittäin:



Ensimmäsessä kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan gradualismiksi. Toisessa kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan taas punktualismiksi.

Biologisen evoluution osalta minulla ei ole asiaan mielipidettä. Sen sijaan instituutioiden ja muitten ihmisten luomusten muutos tapahtuu eittämättä varsin usein punktualistisesti. DDR:n ja Neuvostoliiton murtuminen, apartheidin murtuminen ja edellä mainittu ympärileikkausten loppuminen Senegalissa ovat esimerkkejä punktualismista. Muutos on toki kytenyt kauan ihmisten mielissä, mutta mitään ei ole ulkoisesti tapahtunut.

DDR:ssä muutamat sadat opposition edustajat kokoontuivat kauan kirkkojen suojissa ja keskustelivat muutoksesta. Mutta sitten yhtäkkiä kadulla olikin satojatuhansia ihmisiä. Muuri murtui ja DDR:ää ei enää ollut.

Tässä vaiheessa ihmiselle varmaan eittämättä tulee mieleen monikulttuuri-instituutio. Se minkälaisen muodon tuon instituution mahdollinen murtuminen saa tulee olemaan mieleniintoista nähdä. Yhtäläisyyksiä DDR:n tai Senegalin tapahtumiin ei tarvitse kaukaa hakea. Kaikissa muutoksissa hyvin pieni vähemmistö saa muutoksen alkuun. Jotkut ihmiset ottavat riskin, toimivat vastoin lyhyen tähtimen etuaan ja haastavat olemassaolevan instituution. Aluksi tuntuu, että tilanne on toivoton. Vallitsevat instituutiot ovat liian vahvoja.

Mutta siten lumipallo lähtee liikkeelle eikä muutosta enää voi estää.

Lähde:

lauantai 29. marraskuuta 2008

Lisääkö sosiaaliviranomaisten toiminta syrjäytymistä ?

Parisuhteen murtuessa isä menettää usein oikeuden lapsiinsa ja lapset menettävät oikeuden isäänsä.

Isä, joka on nykypäivänä äidin ohella primäärinen lapsen omainen ja hoitaja, muuttuu parisuhteen murtuessa sekundääriseksi omaiseksi. Lapsen oikeus isään ja isän oikeus lapseen murtuu.

Ilmiö VOI johtaa syrjäytymiseen kahta kautta.

1. Isänsä menettäneet lapset syrjäytyvät. Pojat, joilla ei ole maskuliinista mallia, ajautuvat väkivaltaisiin rikoksiin.

Jo kauan on tiedetty että isän puuttuminen, stressaava lapsuusympäristö ja vanhempien avioero aikaistavat tyttöjen puberteettia ja johtavat aikuisuudessa helposti rikkinäisiin miessuhteisiin ja lopulta yksinhuoltajuuteen:

Early onset of puberty in girls are regarded as stressful and related to deficits in their functioning. For example, early-maturing girls have been found to exhibit significantly more behavior problems than their peers who menstruate on time (Caspi & Moffitt, 1991).

Tyttö ajautuu usein käyttäytymismalliin jota aiemmin kutsuttiin huoraamiseksi.

Hoitotieteen tutkija Aune Flinckin kirjoittaa HS:ssä:

Tutkimusten mukaan isän henkinen ja fyysinen poissaolo vahvistaa sukupuolirooleja ja altistaa poikia, tulevaisuuden miehiä, väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Miehen antama hoiva taas vähentää poikien väkivaltaisuutta....

Vanhempien suhteen särkyminen ja eroriidat koituvat lapsen vahingoksi: lapset altistuvat emotionaalisille laiminlyönneille ja kaltoinkohtelulle. Sekä miehet että naiset käyttävät erotilanteissa lapsia uhkailun, kiristämisen ja syyllistämisen välineinä. Lapsista tulee väkivallan välikappaleita. Isyyden ja äitiyden häpäiseminen, vanhemmuuden vahingoittaminen ja lapsi–vanhempi-suhteen riistäminen merkitsevät ihmisarvoa loukkaavaa henkistä väkivaltaa.

Vanhempien väliset ristiriidat voivat johtaa myös siihen, että toisen puolison vanhemmuutta rajoitetaan lapsen edun nimissä. Vaikka pahat sanat, teot ja tekemättä jättämiset suunnattaisiin puolisoon, ne vahingoittavat aina myös lasta.

Kaltoinkohtelun ja hylätyksi tulemisen seuraukset ovat vakavia ja tulevat esiin usein vasta vuosikymmenten kuluttua. Pahimmillaan lapsi traumatisoituu ja siirtää väkivaltaa seuraavaan sukupolveen.

Vanhempien suhteen särkyminen voi merkitä lapselle turvattomuutta myös siksi, että aikuiset ja elinympäristöt vaihtuvat, perhe- ja sukulaissuhteet katkeavat ja tilalle tulee lyhytaikaisia uusia suhteita, suhde toiseen vanhempaan särkyy tai muuttuu vain viikonloppu- tai kännykkäyhteydeksi.


2. Lapsensa osin tai kokonaan menettäneet isät syrjäytyvät, alkoholisoituvat tai ajautuvat jopa rikoksiin. (Lapsensa menettäneellä isällä voi olla alentunut työmotivaatio mikä heijastuu jopa kansantaloudelllisena tappiona.)

Flinck jatkaa:

On myös todettu, että löyhästi perheeseensä yhteydessä olevat miehet ovat väkivaltaisempia kuin lasten hoivaan osallistuvat. Mies perheen keskiössä luo perusturvaa ja lämpöä koko perheelle.

Ilmiö on tapahtunut pitkälti sosiaaliviranomaisten tuella ja jopa sosiaaliviranomaisten ajamana:

Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi.

Äiti, isä ja lapset kärsivät ratkaisuista, joissa miehen vanhemmuus ja lapsen oikeus isään ohitetaan tai mitätöidään ja vanhemmuuden velvoitteet kasautuvat kohtuuttomana taakkana äidille.

Yhteiskunnassamme elää isättömien lasten ja ylikuormitettujen yksinhuoltajaäitien sukupolvi. Yksinomaan naisten kasvattamien poikien identiteetin kehittyminen on ristiriitaista, jos poikien elämänpiirissä ei ole miehiä, joihin he voisivat samastua. Pojan riippuvuus dominoivista naiskasvattajista synnyttää poikalapsissa vihamielisyyttä, joka voi tulevaisuudessa ilmentyä esimerkiksi naisiin kohdistuvana väkivaltana.


Lähteet:

1. Aune Flinck, Lapsen okeus isään turvattava myös parisuhteen kariutuessa. Mielipidekirjoitus HS:ssä.

2. Caspi, A., & Moffitt, T. E. (1991). Individual differences are accentuated during periods of social change: The sample case of girls at puberty. Journal of Personality and Social Psychology, 61, 157-168

Elitismi vaikeuksissa - kansan nöyryys murenemassa ?

Elitismi on ollut leimaa antavaa 2000-luvun julkiselle keskustelulle. Kansaa on halveksittu - varsinkin suomalaista miestä. On vaadittu että suomalaisten pitää muuttua eurooppalaisiksi.

Paavo Lipponen osoitti halveksuntansa koko Suomea kohtaan toteamalla, että ei ole kiinnostunut valtioneuvoksen tittelistä koska hänen kaverinsa Bruesselissä ja Moskovassa ei anna arvoa moisille arvonimille.

Päivi Lipponen sälytti Itä-Helsingin maahanmuuttajakoulujen ongelmat kovaa kenttätyötä tekevien itähelsinkiläisten opettajien niskoille. Hän totesi opettajien pitävän omaa kulttuuriaan ja sen edustajia ainoina oikeina ja vain sietävän muita kulttuureja edustavia. Lipponen on itse toiminut opettajana eiralaisessa paremman väen lukiossa ja näin onnistunut välttämään kaiken kokemukseen perustuvan tiedon itähelsinkiläisten koulujen arjesta.

Helsingin Sanomat on julistanut suomalaisen miehen naista rutiininomaisesti hakkaavaksi hirviöksi. Valtionsyyttäjän Mika Illmanin mielestä suomalaisten miesten ongelmia saa kyllä huoletta yleistää, mutta maahanmuuttajaryhmien vastaava kritisointi on kiihotusta kansanryhmää kohtaan ja siis rikos.

Vihreitten ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen toteaa että Suomi olisi hyvä maa kunhan kansa vain vaihdettaisiin toiseen. Eliitillä tuntuu olevan käynnissä kilpailu siitä, kuka vittuilee kansalle - erityisesti suomalaiselle heteromiehelle - parhaiten.

Perussuomalaisten vaalivoitto tuli vittuilukilpailusta innostuneelle eliitille kuitenkin yllätyksenä ja sai heidät narsistisen raivon valtaan. "Miten nuo julkesivatkin. Rengin pitää olla nöyrä." Ensireaktiona eliitti - ja erityisesti sen likaisen työn tekijät Niemelä, Roos ja Höglund - demonisoivat perussuomalaisten ääniharavaa ja uhkailivat tätä poliisilla. (Niemelä, Roos ja Höglund halveksivat kansaa mm. siksi että eivät ole koskaan tehneet työtä - he pitävät kansaa hieman tyhmänä koska tavalliset ihmiset kustantavat heidän elitistielämänsä.)

Poliisin innostus Halla-ahon "rikosten" tutkimiseen saattaa kuitenkin olla hieman väljähtynyttä. Onhan poliisikin - kansan yleisesti kunnioittama ja siksi eliitin vahvasti halveksima instituutio - ollut eliitin hampaissa.

HS:n politiikan toimittaja Hanna Kaarto analysoi eliitin ymmärtämättömyyttä siitä, missä Suomessa mennään, maltillisessa analyysissaan:

Poliitikot, ajakaa joskus metrolla itään

Aika usein, kun poliitikot yrittävät keskustella maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, vahvistuu mielikuva siitä, että he eivät tiedä aiheesta mitään – nimittäin arjen tasolla.

Kansanedustaja Päivi Lipponen (sd) kirjoitti tohtorikollegansa Mirja-Tytti Talibin kanssa HS:n Vieraskynässä reilu viikko sitten, että maahanmuuttajien opettajat pitävät omaa kulttuuriaan ainoana oikeana ja näkevät erilaiset oppilaat uhkana. Kirjoituksessa mainittiin erikseen Itä- ja Koillis-Helsinki, missä opettajilla on sentään vuosikymmenten kokemus maahanmuuttajalapsista. Ei ihme, että opettajat ovat älähtäneet etutöölöläiselle, entiselle Eiran aikuislukion lehtorille.

Perussuomalaisten kuntavaalivoitto on käynnistänyt kiihkeän kannanottojen – ja rikosilmoitusten – sarjan. Kähinä on kärjistynyt vihreiden ja perussuomalaisten välille. Osapuolet laukovat täysillä toistensa ohi, eikä yrityksiä aitoon vuoropuheluun ole juuri näkynyt.

Laitakaupunkien neuvolat, koulut, terveyskeskukset, urheiluseurat ja naapurustot ovat täynnä monikulttuurisuuden ruohonjuuritason asiantuntijoita, kun taas Helsingin kantakaupungissa asuvien tuijabraxien, päivilipposten ja osmosoininvaarojen lausunnot tuntuvat olevan tästä arjesta kovin kaukana.

Kaukana lähiöiden arjesta, nimittäin Eirassa, asuu myös perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen äänikuningas Jussi Halla-aho, yksi kärkevän sananvaihdon osapuolista.

Rakentavampaa keskustelua on syytä vielä toivoa. Nyt näyttää siltä, että poliittinen eliitti ei oikein tunne maata, jota se johtaa. On alkanut paljastua juopa, joka jakaa kaikessa hiljaisuudessa täysin erilaisiin maailmoihinsa ajautunutta kansaa.


Täsmällisemmin sanottuna poliittista eliittiä ei vähääkään kiinnosta maa ja kansa, jota he johtavat. Eliittiä kiinnostaa kansan ajatukset yhtä paljon kuin Dostojevskin tai Tsehovin kuvaamaa Pietarissa asuvaa aatelista, jolla oli N:n kuvernementissa 300 sielua. Helsingin keskustassa tai Bruesselissä majailevaa suomalaista eliittiä ei kiinnosta N:n lähiössä tai M:n maaseutukaupungissa asuvat ihmiset kuin korkeintaa äänestäjinä.

Kansan pitäisi vain alistua, tehdä töitä, maksaa veroja ja äänestää vihreitä, kokoomusta, demareita ja muita hyväksyttäviä puolueita. Verojen käytöstä Suomen islamisoimiseen ja negroidisoimiseen kansan ei pidä puhua eikä pukahtaa.

Katso myös aiempi kirjoitukseni Eliitin paratiisi, maahanmuuttajan
taivas ja eurooppalaisen helvetti ?

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Juuri kun voitto oli melkein varmistettu - osa 3 - monikulttuurisuus

Vain muutama viikko on kulunut siitä, kun monikulttuurisuuskriittiset ehdokkaat saivat vaalivoiton kunnallisvaaleissa. Vaaleja oli edeltänyt ns. oikeistopopulismin eteneminen Euroopassa ja monikulttuurisuuskriittisyyden vahvistuminen mm. Ranskan ja Tanskan valtapuolueissa.

Kaksi viikkoa on kulunut siitä kun irakilainen pakolainen syytti HS:n yleisönosastossa monikultturisteja sallivuudesta kunniamurhia kohtaan:

Miksi kunniamurhat saavat jatkua Euroopassa? Onko kysymyksessä pelkkä kulttuurinen taantumuksellinen tapa, joka EU-maissa sivistyneesti ohitetaan? Käsittääkseni näin on. Euroopan valtiot ovat monikulttuurisuuden nimissä hyväksyneet nämä väkivallanteot.

Monikulttuurinen, suhteellinen ideologia ei käytännössä tunnusta ihmisten perusoikeuksia ja vapautta. Kun jonkin ryhmän oikeus esimerkiksi uskontoon tai heimoon perustuen hyväksytään, silloin ohitetaan yksilön oikeudet. Perheenjäsenten ja perheyhteisön keskinäiset vapausnormit ovat ristiriidassa keskenään.

Näin on varsinkin, kun kysymyksessä ovat naisten ja lasten vapaus ja turva.


Viikko on kulunut siitä, kun Jonsuun Yliopiston tutkija Vesa Puuronen edelytti termin monikulttuurisuus selkiinnyttämistä:

Monikulttuurisuudesta on olemassa kaksi pääversiota. Ensimmäistä voi kutsua säilyttäväksi (tai konservatiiviseksi) monikulttuurisuudeksi. Sen lähtökohta on, että jokaisen kulttuurin tulee sallia noudattaa omia tapojaan, kuten Bahaaldin totesi. Tämä monikulttuurisuuden versio voi johtaa onnettomiin seurauksiin, kuten kunniamurhiin ja pahoinpitelyihin.

Säilyttävä monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole monikulttuurisuuden ainoa eikä nykyään myöskään hallitseva tulkinta. Hallitseva tulkintaa on kansainvälisessä keskustelussa kutsuttu liberaaliksi monikulttuurisuudeksi. Suomeksi sen sisällön tavoittaa käsite "kehittävä monikulttuurisuus".

Tämän lähtökohta on, että ryhmäoikeudet – eli kulttuurisen ryhmän oikeus säilyttää ja noudattaa tapojaan – eivät voi ylittää yksilön ihmisoikeuksia.

Tämä monikulttuurisuuden versio siis, päinvastoin kuin Bahaaldin väitti, tunnustaa niin teoriassa kuin käytännössäkin ihmisen perusoikeudet.


Tämän aamun HS:ssä yhteisöpedagogi Riitta Kemppainen-Koivisto haluaa sekavassa artikkelissaan jo luopua koko termistä:

Suomessa monikulttuurisuus on lähes aina ongelmakeskeistä

"Maahanmuuttajuus on alkanut muokata maatamme niin, että olemme hyvin lähellä aikaa, jolloin voimme puhua vain suomalaisista."

Erikoistutkija Vesa Puuronen peräänkuulutti (HS 18. 11.) keskustelua monikulttuurisuudesta.

Kun 1970-luvulla kansainvälisyys oli Suomessa vielä juhlallista jorinaa, on tämän päivän monikulttuurisuuspuhe aina jotenkin kytköksissä maahanmuuttajiin ja lähes aina ongelmakeskeistä.

Olli Löytty on nimennyt Maltillinen hutu -kirjassaan niin monikulttuurisuuden kuin kansainvälisyydenkin tuontitavaraksi, jotka pikemminkin pitävät meitä erilaisuudesta erillään kuin yhdistävät ketään.

Löytyn mielestä monikulttuurisuus Suomessa on kuin marjapiirakka. Piirakassa eri etniset ryhmät muodostavat omia vähemmistösiivuja, ja me kantaväestöön kuuluvat haukkaamme suurimman palan. Piirakassa ei ole mitään yhteistä eikä päällekkäistä.

Monikulttuurisuus käsitetään ikään kuin monien eri etnisten kulttuurien kulttuuriksi, jolloin ruokalistalla pidetään eri makuyhdistelmiä ja kutsutaan pöydän ympärille eksoottisen näköisiä ihmisiä.

Löytty neuvookin meitä pikkuhiljaa luopumaan monikulttuurisuus-käsitteen käytöstä tai ainakin luopumaan piirakan leipomisesta ja siirtymään katsomaan kaleidoskoopin läpi. Näin näkisimme alati vaihtuvia tilanteita, ja sitä kautta oppisimme käsittelemään ja ymmärtämään jatkuvaa muutosta.

Tehtävämme olisi hapuillen tunnustella muuttuvassa maisemassa elämää ympärillämme ilman mitään erikoista. Jatkaisimme vain arkisia askareita hätäilemättä ja konflikteja pelkäämättä.

Kaleidoskoopin läpi katsominen voisi auttaa ymmärtämään monikulttuurisuuden sijaan moninaisuutta. Moninaisuus on laajempaa eri kulttuurien liikettä, jossa kietoutuvat yhteen etnisyys, sukupuolinen suuntautuminen, eri uskonnot ja sukupuolet.

Nämä kaikki muodostavat ikään kuin verkon, jonka rihmastot auttavat näkemään piirakan erojen sijaan yhteyksiä ja kytköksiä.

Suomessa laajemmin alkanut maahanmuuttajuus 1990-luvulla yhdisti monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajuuden. Nykyisin elämme jo kuitenkin tilassa, jossa emme enää kovinkaan hyvin pysty erottelemaan montako venäläistä, somalialaista tai kurdia maassa asuu. Maahanmuuttajuus on alkanut muokata maatamme niin, että olemme hyvin lähellä aikaa, jolloin voimme puhua vain suomalaisista.

Olemme hitaasti totuttautumassa ajatukseen, että uutta ja outoa ei tule vain maan rajojen ulkopuolelta, vaan sitä syntyy koko ajan myös maan sisällä.

Meidän yhtenäiskulttuurimme on näin vahvistumassa, saamassa uutta sisältöä – muuttumassa, niin kuin muutkin muuttuvat. Opimme toisten läsnäoloa, käytöstä, uusia toiminta- ja ajattelutapoja.

Totuttelemme kaaoksen hallintaan ja opimme sietämään epäjärjestystä, ottamaan maailman säröisenä vastaan, sellaisena kuin se näyttäytyy. Tämä on samalla ennen kaikkea muutosta itsessämme.

Kansallista identiteettiämme muokataan näin koko ajan. Opimme totuttelemalla, kuulostelemalla, haistelemalla ja maistelemalla pienin erin hyväksymään myös sen, että meidän yhtenäiskulttuurimme muutoksen myötä identiteettimme ei katoa vaan muovautuu toisenlaiseksi.

Olemme erottelupolitiikan eli monikulttuurisuuden sijaan hyvässä vauhdissa kohti moninaisuuden Suomea.

Kun Löytty ehdottaa luopumista koko monikulttuurisuuden käsitteestä, tulisi sen kytkös maahanmuuttajiin jättää pikkuhiljaa taka-alalle. Tässä välillä elämme hetken uussuomalaisten kanssa. Mutta kaleidoskooppi ohjaa vahvistamaan uutta kulttuurista identiteettiämme. Se tapahtuu tunnustamalla yhtenäiskulttuurin muuttuminen – verkkoja kutoen, rihmastoja rakentaen.


Summa summarum:

Sekä suomalaiset että monet maahanmuuttajat ovat huolestuneita monikultturismin mukanaan tuomista ongelmista. Aluksi eliitti kielsi ongelmat kokonaan. Nyt eliitti haluaa keskustella, mutta vain niillä termeillä jotka se itse määrittelee. Keisarilla ei edelleenkään ole vaatteita.

Kekkosen aikana suurista ongelmista ei puhuttu julkisuudesta, mutta valtiojohto hoiti asiat usein kuntoon hiljaisuudessa. Nykyäänkään asioista ei saisi vielä puhua - ero on siinä että valtiojohdossa olevat naivit ihmiset eivät tee ongelmille mitään ilman että kansa vaatii että jotain tapahtuu.

Älyköt keskustelevat pienissä narsistikerhoissaan - mutta heidänkään mielestään kansan ei pitäisi keskustella asioista. Keskustelu olisi jätettävä Niemelälle, Roosille ja muille "skeptikoille".

torstai 20. marraskuuta 2008

Krypotokristillisyys Balkanilla ja monikultturismin kirot

Kerroin eilen että monet kryptokristityt ovat Kosovossa palaamassa katolilaisuuteen satojen vuosien jälkeen.

Kryptokristillsyyden ilmiö on näemmä tunnettu muuallakin kuin GatesofViennassa. Wikipedia kirjoittaa kryptokristillisyydestä Balkanilla ja Japanissa.

Japanissa kristinusko oli maanalla 200 vuotta 1643 - 1858, Balkanilla ilmeisesti jopa 400 vuotta. Ottomaanien Valtakunnassa vallitsi melko laaja uskonnonvapaus, joten maanalla olo oli vain osittaista. Osa ihmisistä salasi kristillisyytensä ja sai näin mm. taloudellisia etuja osakseen.

Balkania kovin hyvin tuntemattomalle on vaikea ymmärtää, miksi vielä Jugoslavian aikana monet ihmiset teeskentelivät muslimia esimerkiksi Kosovossa. Valtio kun ei suhtautunut käsittääkseni sen positiivisemmin islamiin kuin katolilaisuuteen.

Selitykseen täytynee liittyä paikallisiin syihin - monikulttuuriyhteiskunnassa solidaarisuus omaa paikallisyhteisöä kohtaan vaatii että venettä ei heiluteta. Jos olet albaanimuslimi, et voi yhtääkkiä muuttua albaanikristityksi.

Kun Kosovosta tuli albaanien kansallisvaltio, yhtenäisyyden paine väheni. Kryptokristityt ovat alkaneet palata Paavin kirkon syliin. Ortodoksikirkot hävisivät pari vuotta sitten Kosovosta tulena ilmaan. Rooman kirkko tulee tilalle.

Mielenkiintoista on, että Serbia vastustaa katolisten kirkkojen rakentamista Kosovoon. Youtubessakin seuraavan videon kommenteissa paistaa serbien kritiikki katolisten kirkkojen rakentamista vastaan. Videossa on tosin pahempaakin serbien näkökulmasta - albaanit yrittävät vallata sen paikan Euroopan etuvartiona ottomaaneja vastaan, jonka serbit ovat itselleen ottaneet. Video on melkoista propagandaa, mutta aiheeseen se liittyy siinä, että katolisuus etenee Kosovossa:



On kuin Idän ja Lännen kirkon skisma olisi herännyt taas eloon. Serbeille katolisen albaanin hyväksyminen lienee vaikeampaa kuin muslimialbaanin.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Kryptokristittyjä Kosovossa ?

Olen tähän mennessä luullut, että vain juutalaiset kykenevät satoja vuosia teeskentelemään kääntymistä - esimerkiksi kristityiksi tai muslimeiksi.

Nyt vaikuttaa siltä, että Kosovossa on ihmisiä jotka ovat satoja vuosia teeskennelleet muslimia, mutta ovat todellisuudessa säilyttäneet katolisuutensa.

Ottomaanien vallattua Albanian ja Kosovon, monet kääntyivät dhimmi-veroja välttääkseen, pakosta tai muista materiaalisista syistä muslimeiksi. Nyt ainakin jonkin kokoinen joukko on "palaamassa" katolisuuteen. Pristinaan ja muualle Kosovoon on alettu taas rakentaa kirkkoja.

"Palaaminen" alkoi heti sen jälkeen, kun serbiortodoksien vastarinta oli murskattu ja Kosovo saavutti itsenäisyyden. Enää ei ollut niin voimakasta tarvetta identifioitua muslimiksi, kun vihollinen oli jo voitettu.

Konflikti aiheuttaa ryhmäkoheesion lisääntymistä - poikkeamia yhtenäisestä sisäryhmäidentiteetistä ei juuri suvaita. Vastaavasti konfliktin loppuminen tuo mukanaan koheesion kevenemisen. Tämä on Tajfelin sosiaalisen identiteetin teorian mukainen ennuste.

Ilmeisesti Kosovossa on käynyt juuri näin - ihminen voi itsenäisyyden jälkeen olla kunnon albaani olematta muslimi.

Vastaavaa voi tuskin ajatella tapahtuvan Bosniassa. Bosnjakin identiteetti on slaavimuslimin identiteetti - kroaatin identiteetti on katolisen slaavin identiteetti. Omilla ja muilla ei käytännössä ole muuta eroa kuin uskonto - kieli on käytännössä sama. Kääntyminen muslimista katoliseksi merkitsisi vihollisen puolelle astumista.

Kosovolainen kääntyessään katoliseksi säilyttää kielensä - ja uskontokin säilyy erinä kuin serbivihollisilla.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Eliittikin haluaa keskustelua monikultturismista?

Erikoistutkija VESA PUURONEN Kuopion yliopistosta haluaa aloittaa keskustelun monikultturismin "pääversioista". Samalla hän vastaa irakilaisen pakolaisen Omar Bahaaldinin monikulttuurismi-kritiikkiin.

Lainaan Puurosen kirjoitusta HS:ssä:

Omar Bahaaldin syytti mielipidesivulla (HS 15. 11.) monikulttuurisuusideologiaa siitä, että Euroopassa tapahtuu kunniamurhia. Hänen kannanottonsa ei ota huomioon monikulttuurisuusajattelun ja -politiikan kaikkia tulkintoja.

Monikulttuurisuudesta on olemassa kaksi pääversiota. Ensimmäistä voi kutsua säilyttäväksi (tai konservatiiviseksi) monikulttuurisuudeksi. Sen lähtökohta on, että jokaisen kulttuurin tulee sallia noudattaa omia tapojaan, kuten Bahaaldin totesi. Tämä monikulttuurisuuden versio voi johtaa onnettomiin seurauksiin, kuten kunniamurhiin ja pahoinpitelyihin.

Säilyttävä monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole monikulttuurisuuden ainoa eikä nykyään myöskään hallitseva tulkinta. Hallitseva tulkintaa on kansainvälisessä keskustelussa kutsuttu liberaaliksi monikulttuurisuudeksi. Suomeksi sen sisällön tavoittaa käsite "kehittävä monikulttuurisuus".

Tämän lähtökohta on, että ryhmäoikeudet – eli kulttuurisen ryhmän oikeus säilyttää ja noudattaa tapojaan – eivät voi ylittää yksilön ihmisoikeuksia.

Tämä monikulttuurisuuden versio siis, päinvastoin kuin Bahaaldin väitti, tunnustaa niin teoriassa kuin käytännössäkin ihmisen perusoikeudet. Kehittävän monikulttuurisuuden tulkinnan puitteissa kunniamurhat, väkivalta ja muut ihmisoikeuksien rikkomukset ovat rikoksia ja vastoin monikulttuurisuuden periaatteita.

Suomessa ei ole käyty perusteellista keskustelua monikulttuurisuuden eri tulkinnoista. Tämä keskustelu on käynnistymässä.

Keskustelun tuloksena saadaan toivottavasti aikaan sellainen tulkinta monikulttuurisuudesta, joka turvaa sekä kulttuurien kehityksen että ihmisoikeudet politiikan, lainsäädännön ja arkielämän käytäntöjen tasolla.


"Tämä keskustelu on käynnistymässä." !

Kuullostaa ohjatulta keskustelulta, jonka HS käynnistää yhdessä maahanmuuttoministerin kanssa.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Vihreät on naisten ja homojen luokkaetua ajava puolue ?

Olen jo jonkin aikaa uumoillut että jako perussuomalaisiin ja vihreisiin on pitkälti sama kuin jako naisiin ja heteromiehiin. Nuorista aikuisista varakkaat äänestävät kokoomusta, heteromiehet enenemässä määrin perussuomalaisia ja naiset, maahanmuuttajat ja homot vihreitä. Karkeasti yleistäen siis.

Keskustaa äänestetään laajasti maaseutukaupungeissa. Demareita ja Vasemmistoliittoa äänestävät kai lähinnä eläkeikää lähestyvät.

Perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisten vaalivoitto on osin heteromiesten kapinaa naisten ylivaltaa vastaan. Heteromiehet ovat kyllästyneet naisten irrationaaliseen dysgeenisen maahanmuuton edistämiseen ja sananvapauden nakertamiseen.

Kuvaavaa on että yksi harvoista jossain määrin rakentavista vihreistä poliitikoista on jo kansanedustajan uransa lopettanut keski-ikäinen heteromies, Osmo Soininvaara. Vihreät eivät ole luopuneet vain ympäristönsuojelun edistämisestä vaan siis myös sukupuolten tasa-arvoisuuden edistämisestä.

Mielipiteeni vahvistui kun luin entisen vihreän poliitikon Jarkko Tontin jutun Vihreästä langasta:

Vihreät juhlii kunnallisvaalivoittoa. Hyvä, sallittakoon ilo ja riemu. Sallittakoon myös kriittinen pohdinta.

Minua pyydettiin ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Sanoin ei kiitos, olen imarreltu, mutta en lähde. Samoin vastasin, kun minua kysyttiin ehdolle vuoden 2007 eduskuntavaaleihin.

Miksi? Yksi syy oli tietysti se, että olen kirjailija, en poliitikko. Haluan sanoa mitä ajattelen, enkä koko ajan ajatella mitä sanon. En halua miellyttää ketään, vaan ravistella hereille. Niin ei saada äänestäjiä.

Toinen syy oli sukupuoleni ja seksuaalinen suuntautumiseni. Kaltaiseni olion ei ole mahdollista menestyä vihreänä poliitikkona.


Se, että poliittinen jako alkaa noudattaa sukupuolijakoa, on taas yksi esimerkki siitä, että kanankokonaisuuden eheys on pahasti murenemassa.

Sukupuolten välinen sota kovenee ja lapset kärsivät.

Katso myös tämä.

Olen jo aiemmin uumoillut että vihreät ovat marksilaisessa katsannossa objektiivisesti tarkasteltuna naisten luokkapuolue, joka ajaa naisten luokkaetua.