Lisääkö sosiaaliviranomaisten toiminta syrjäytymistä ?

Parisuhteen murtuessa isä menettää usein oikeuden lapsiinsa ja lapset menettävät oikeuden isäänsä.

Isä, joka on nykypäivänä äidin ohella primäärinen lapsen omainen ja hoitaja, muuttuu parisuhteen murtuessa sekundääriseksi omaiseksi. Lapsen oikeus isään ja isän oikeus lapseen murtuu.

Ilmiö VOI johtaa syrjäytymiseen kahta kautta.

1. Isänsä menettäneet lapset syrjäytyvät. Pojat, joilla ei ole maskuliinista mallia, ajautuvat väkivaltaisiin rikoksiin.

Jo kauan on tiedetty että isän puuttuminen, stressaava lapsuusympäristö ja vanhempien avioero aikaistavat tyttöjen puberteettia ja johtavat aikuisuudessa helposti rikkinäisiin miessuhteisiin ja lopulta yksinhuoltajuuteen:

Early onset of puberty in girls are regarded as stressful and related to deficits in their functioning. For example, early-maturing girls have been found to exhibit significantly more behavior problems than their peers who menstruate on time (Caspi & Moffitt, 1991).

Tyttö ajautuu usein käyttäytymismalliin jota aiemmin kutsuttiin huoraamiseksi.

Hoitotieteen tutkija Aune Flinckin kirjoittaa HS:ssä:

Tutkimusten mukaan isän henkinen ja fyysinen poissaolo vahvistaa sukupuolirooleja ja altistaa poikia, tulevaisuuden miehiä, väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Miehen antama hoiva taas vähentää poikien väkivaltaisuutta....

Vanhempien suhteen särkyminen ja eroriidat koituvat lapsen vahingoksi: lapset altistuvat emotionaalisille laiminlyönneille ja kaltoinkohtelulle. Sekä miehet että naiset käyttävät erotilanteissa lapsia uhkailun, kiristämisen ja syyllistämisen välineinä. Lapsista tulee väkivallan välikappaleita. Isyyden ja äitiyden häpäiseminen, vanhemmuuden vahingoittaminen ja lapsi–vanhempi-suhteen riistäminen merkitsevät ihmisarvoa loukkaavaa henkistä väkivaltaa.

Vanhempien väliset ristiriidat voivat johtaa myös siihen, että toisen puolison vanhemmuutta rajoitetaan lapsen edun nimissä. Vaikka pahat sanat, teot ja tekemättä jättämiset suunnattaisiin puolisoon, ne vahingoittavat aina myös lasta.

Kaltoinkohtelun ja hylätyksi tulemisen seuraukset ovat vakavia ja tulevat esiin usein vasta vuosikymmenten kuluttua. Pahimmillaan lapsi traumatisoituu ja siirtää väkivaltaa seuraavaan sukupolveen.

Vanhempien suhteen särkyminen voi merkitä lapselle turvattomuutta myös siksi, että aikuiset ja elinympäristöt vaihtuvat, perhe- ja sukulaissuhteet katkeavat ja tilalle tulee lyhytaikaisia uusia suhteita, suhde toiseen vanhempaan särkyy tai muuttuu vain viikonloppu- tai kännykkäyhteydeksi.

2. Lapsensa osin tai kokonaan menettäneet isät syrjäytyvät, alkoholisoituvat tai ajautuvat jopa rikoksiin. (Lapsensa menettäneellä isällä voi olla alentunut työmotivaatio mikä heijastuu jopa kansantaloudelllisena tappiona.)

Flinck jatkaa:

On myös todettu, että löyhästi perheeseensä yhteydessä olevat miehet ovat väkivaltaisempia kuin lasten hoivaan osallistuvat. Mies perheen keskiössä luo perusturvaa ja lämpöä koko perheelle.

Ilmiö on tapahtunut pitkälti sosiaaliviranomaisten tuella ja jopa sosiaaliviranomaisten ajamana:

Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi.

Äiti, isä ja lapset kärsivät ratkaisuista, joissa miehen vanhemmuus ja lapsen oikeus isään ohitetaan tai mitätöidään ja vanhemmuuden velvoitteet kasautuvat kohtuuttomana taakkana äidille.

Yhteiskunnassamme elää isättömien lasten ja ylikuormitettujen yksinhuoltajaäitien sukupolvi. Yksinomaan naisten kasvattamien poikien identiteetin kehittyminen on ristiriitaista, jos poikien elämänpiirissä ei ole miehiä, joihin he voisivat samastua. Pojan riippuvuus dominoivista naiskasvattajista synnyttää poikalapsissa vihamielisyyttä, joka voi tulevaisuudessa ilmentyä esimerkiksi naisiin kohdistuvana väkivaltana.

Lähteet:

1. Aune Flinck, Lapsen okeus isään turvattava myös parisuhteen kariutuessa. Mielipidekirjoitus HS:ssä.

2. Caspi, A., & Moffitt, T. E. (1991). Individual differences are accentuated during periods of social change: The sample case of girls at puberty. Journal of Personality and Social Psychology, 61, 157-168