Suomessa on pitkään uskottu machiavellimaisesti siihen, että kansainvälisessä politiikassa voima jyllää. Viisas on se joko tämän ymmärtää ja taipuu ja luovii. (Poikkeuksena Tarja Halonen ja hänen kannattajansa, jotka ovat kuvitelleet että maailma on ratkaisevasti muuttunut, eikä valtioiden välillä enää ole aseellisia konflikteja.) Paasikiven-Kekkosen linja perustui machiavellimaiseen kuvaan maailmasta.
Viron presidentin Toomas Ilveksen kirjoitus "Viron Ulkopolitiikan Lähteillä" Kanavassa kuvaa virolaisten ulkopolitiikkaa. Ilves kuvaa aika erilaista - kantilaisempaa eli arvopohjaisempaa - maailmaa, kuin se maailma johon suomalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen uskoneet. Viron ulkopolitiikka on perustunut yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin - Immanuel Kantin esseeseen Ikuisesta Rauhasta.
Euroopan Unioni rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen turvaamaan Ikuinen Rauha Euroopassa. Jo Kant uskoi että demokraattiset maat eivät sodi keskenään ja siksi demokratian edistäminen Euroopassa oli erittäin tärkeä eurooppalainen päämäärä - kaikkinaisen taloudellisen ja muun yhdentynmisen ohella.
70-luvulla oikeistodiktatuurit väistyivät Etelä-Euroopasta. 90-luvun alussa tuntui että demokratia voittaa myös Itä-Euroopassa Venäjää myöten. Ikuisen Rauhan asia levisi ja uskottiin Venäjän ja sen rajamaidenkin jo pääsevän sen piiriin.
Virolle Georgian tapahtumat syksyllä 2008 olivat valtava shokki. Arvopohjainen ulkopolitiikka, eurooppalaisuus ja Ikuisen Rauhan idea oli saanut iskun. Ehkä lopullisen.
Tuskin suurin shokki oli se, että Venäjä ei noudata yhteisiä arvoja demokratiasta, muitten maitten suvereniteetin kunnioituksesta ja rauhanomaisesta konfliktien ratkaisusta maitten välillä. Eihän Venäjä ole Eurooppaa vaan barbaarimaa, jossa vahva alistaa tai jopa tappaa heikomman !
Rivien välistä voisi uumoilla, että Viron johto on enemmänkin järkyttynyt siitä, että osa Euroopan maista ei ole enää todella sitoutunut arvopohjaiseen ulkopolitiikkaan. Osa eurooppalaisista maista taipuu Venäjän voimapolitiikan alle. Vailla mitään kunniaa he myyvät itsensä narkomaanin lailla Venäjälle saadakseen kaasua.
En kuulu niihin suomalaisiin, jotka kyynisesti pilkkaavat arvopohjaista ulkopolitiikkaa. Ulkopolitiikan pitää ainakin osittain olla arvopohjaista. Ilman yhteistä arvopohjaa ei ole mitään Eurooppaa. Ilman Eurooppaa ei ole ehkä Suomeakaan.
lauantai 15. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti