Sauli Niinistö on siis todennut, että edellisen laman dramaattisimpia seurauksia oli suomalaisen yhteishengen eli koheesion menetys. Suomi jakaantui menestyjiin ja muihin.
Yhteiskunnassa, jossa suurella osalla ihmisiä menee todella hyvin ja toisella suurella osalla todella huonosti, ei voi olla yhteishenkeä. Niinistön mukaan yhteishenki on oleellisin kansakunnan menestystekijä.
Pahinta laman aikana tapahtuneessa yhteishengen menetyksessä oli minusta ehkä se, että jako menestyjiin ja muihin seuraili osittain sukupolvirajoja. Sukupolvien väliset kuilut, jotka Suomessa ovat yleensäkin suuret, jyrkkenivät edelleen.
Niinistö liittyy nyt - painottaessaan yhteishenkeä menestystekijänä - siihen kansakunnan koheesiota painottavaan perinteeseen, jota edustivat mm. Urho Kekkonen, Elmo Kaila ja muut 20-luvulla Akateemisessa Karjala-Seurassa vaikuttaneet kansakunnan rakentajat, torpparilain arkkitehti Kyösti Kallio, sosialidemokraattien pitkäaikainen puheenjohtaja Väinö Tanner ja sodanjälkeinen ns. aseveliakseli.
Niinistön väite yhteishengestä kansakunnan menestystekijänä on faktisesti sama kuin Karl Pearsonin, nykytilastotieteen uranuurtajan ja kansallismielisen sosialistin, toteamus:
Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä.
Pidän Niinistön keskustelun avausta oleellisena.
Porvarihallituksen suunnitelmat alentaa veroja tilanteessa, jossa työllisyys alkaa laskea ja monet ihmiset joutuvat velkaloukkuun, ovat mielettömiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti