Devoted actor ja rational actor

Scott Atran ja Robert Axelrod ovat aikamme merkittävimpiä tiedemiehiä omilla aloillaan. 65-vuotias Robert Axelrod on jo pitkän uran tehnyt yhteiskuntatieteilijä ja yhteistyön evolutiivisen tutkimuksen uranuurtaja, joka on mm. työskennellyt yhdessä 1900-luvun ehkä merkittävimmän evoluutiobiologin W.D. Hamiltonin kanssa. Scott Atran on 56-vuotias antropologi ja kognitiivisen uskontotieteen uranuurtajia Pascal Boyerin, Ilkka Pyysiäisen yms. ohella.

Atran ja Axelrod ovat viime aikoina keskittyneet tutkimaan uskonnollisia konflikteja ja uskonnollista terrorismia - erityisesti palestiinalaisten ja israelilaisten välistä konfliktia ja palestiinalaisia itsemurhapommittajia (marttyyreja). He ovat toimineet myös neuvonantajina amerikkalaisille viranomaisille.

Atran ja Axelrod ovat haastatelleet laajasti mm. Hamasin ja Israelin johtomiehiä kuten Palestiinan pääministeriä Ismail Haniyaa ja Israelin entistä pääministeriä Benyamin Netanyahua, Israelin vangitsemia Hamasin taistelijoita ja johtajia kuten Hassan Yousefia, mutta myös israelilaisia ja palestiinalaisia siviilejä.

Atranin ja Axelrodin oleellisin havainto on minusta se, että siinä missä kylmän sodan aikana vastapuolen tekoja pyrittiin analysoimaan rationaalisen valinnan teorian ja peliteorian keinoin - ja vastustajaa (Neuvostoliittoa, USA:ta) mallinnettiin rationaalisena toimijana (rational actor), nykykonflikteissa tarvitaan aivan erilaista lähestymistapaa:

Ever since the end of the Second World War,"rational actor" models have dominated strategic thinking at all levels of government policy (Gaddis 1995) and military planning (Allison 1971). Rational actor models have always had serious deficiencies as general models of human reasoning and decision making because human behavior can never be reduced purely to rational calculation. But in a confrontation between states, and especially during the Cold War, these models were arguably useful in anticipating a wide array of challenges and formulating policies to prevent nuclear war. Now, however, we are witnessing the rise of "devoted actors," such as suicide terrorists (Atran 2003), who are willing to make extreme sacrifices that are independent of, or seem all out of proportion to, likely prospects of success.

Nykyaikana vihollinen on usein asialleen hyvin omistautunut ja uhrivalmis toimija, jota ajaa äärimmäisiin tekoihinsa uskonnollinen ideologia. Omistautunut toimija (devoted actor) toimii täysin erilaisella logiikalla kuin rationaalisen valinnan teorian mukainen omaa utiliteettiaan maksimoiva rationaalinen toimija (Homo Economicus).

Omistautunut toimija ei tietenkään aina ajaudu terrorismiin, hän voi olla koko elämänsä normaalia työtä tekevä palestiinalainen kauppias tai äiti - tai israelilainen siirtokuntalainen. Hän saattaa kauppiaana - suhteessa taloudellisiin arvoihin - olla samanlainen rationaalinen aktori kuin maallistunut länsimainen virkaveljensä.

Omistautunut toimija ei ole hullu tai naivi. Omistautuneen toimijan tekojen ennustaminen ei edes ole välttämättä sen vaikeampaa kuin rationaalisenkaan toimijan. Omistautuneen toimijan kanssa toimiessa on ymmärrettävä mitkä ovat kyseisen omistautuneen toimijan pyhät arvot vastakohtana materiaalisille arvoille.

Materiaalisia arvoja voi ostaa. Palestiinalainen voi esimerkiksi myydä autonsa.

Atran ja Axelrod kuitenkin toteavat, että on oltava äärimmäisen varovainen siinä, ettei mene tarjoamaan materiaalista korvausta palestiinalaisille pyhistä arvoista. Mikäli israelilaiset osana rauhanneuvotteluja tarjoasivat palestiinalaisille rahakorvausta Israelin puolelle vuoden 1948 tapahtumissa jääneistä palestiinalaisten asumuksista, palestiinalaiset kokevat rahatarjouksen loukkaavana ja neuvottelut pikemmin vaikeutuvat kuin helpottuvat.

Atran ja Axelrod jopa havaitsivat että osa palestiinalaisista ei edes suostunut rahakorvaukseen itsemurhapommituksesta, vaan kokivat senkin loukkauksena. Sama logiikka päti niihin gazalaisiin juutalaisten siirtokuntien asukkaisiin, joille Israelin valtio tarjosi rahakorvauksen siitä, että he joutuivat luopumaan omasta mielestään pyhästä juutalaisesta maasta. Siirtokuntalaiset tyrmistyivät ja kokivat itsensä loukatuiksi.

Paljon tehokkaampia neuvottelukeinoja omistautuneitten toimijoiden kanssa on, jos tunnustetaan toisen pyhät arvot. Sharon mm. ymmärsi liian myöhään, että sen sijaan että siirtokuntalaisille tarjottiin rahaa, minkä nämä kokivat samanlaisena loukkauksena jos suomalista miestä pyydettäisiin myymään omaa tytärtään prostituutioon, siirtokuntalaisten uhrausta olisi pitänyt arvostaa ja nostaa uhraus pyhäksi arvoksi:

[Israeli Prime Minister Ariel] Sharon realized too late that he shouldn’t have berated them about wasting Israel’s money and endangering soldier’s lives. Sharon told me that he realized only afterwards that he should have made a symbolic concession and called them Zionist heroes making yet another sacrifice”

(Lähde: Scott Atran and Robert Axelrod, Reframing Sacred Values).

Mitä tästä nyt sitten voidaan oppia ? Miten suomalaisten esimerkiksi olisi suhtauduttava fundamentalistisiin tai konservatiivisiin muslimeihin ?

Suomessa ns. pyhiä arvoja ei ainakaan pintapuolisesti tarkasteltuna ole paljoa. Suomalaisten enemmistö esimerkiksi ei koe, että Suomen olisi vaadittava Karjala takaisin koska se on pyhää suomalaista maata.

Suuri osa suomalaisista nuorista aikuisista pikemmin suuttuu siitä jos joku vaatii Karjalaa takaisin ja kysyy "mitä me sillä tekisimme - siitähän tulisi vain kustannuksia". Joittenkin vanhempien pyhäksi kokema arvo nähdään materiaalisena arvona - ja negatiivisena sellaisena.

En lähde väittelemään Karjalan kysymyksestä. Suomalaisten on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää tai ainakin hyväksyä sitä, että joillekin ihmisille esimerkiksi maa-alue on pyhä. Suomalaisten on myös vaikea ymmärtää tai ainakin hyväksyä kunnian kulttuuria.

Eikä meidän tarvitsekaan hyväksyä. Mutta ellemme edes ymmärrä näitä ilmiöitä tulemme sokeiksi ja kuvittelemme että esimerkiksi muslimit toimivat niin kuin toimivat, koska ovat hulluja tai takapajuisia.

Saattaa olla hyvää tarkoittavaa mutta myös äärimmäisen loukkaava sanoa, että kunhan muslimit modernisoituvat Suomessa he alkavat hyväksyä naisten tasa-arvoisuuden ja aktiivisuuden yhteiskunnassa. He kuulevat tällaisen väitteen helposti näin:

"Kunhan te muututte samanlaiseksi kuin me, tkin hyväksytte sen että teidän tyttärenne huoraavat, ryyppäävät ja polttavat tupakkaa naama nurin niin kuin suomalaisetkin tytöt."

Tällainen tulkinta ei todennäköisesti edistä muslimien integroitumista Suomeen vaan estää sen.