Näytetään tekstit, joissa on tunniste immigration. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste immigration. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. huhtikuuta 2009

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 4

Olen aiemmin todennut rodusta ja seksuaalisesta markkina-arvosta seuraavaa:

Rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy tähän lienee se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, agressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P


Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.


Steve Sailer raportoi tällä kertaa New York Timesin raportoimasta tutkimuksesta, jonka mukaan naiset yleensä hakevat partneriksi samaa rotua olevan miehen, mutta miehille naisen rodulla ei ole niin suurta merkitystä.

Tutkimus tehtiin niin, että naisilta kysyttiin neljän minuutin pika-treffien jälkeen haluaisivatko naiset tavata miehen uudelleen.

Tulos oli mielenkiintoinen:

1. Mustat naiset sanoivat 30 prosenttia harvemmin kyllä latinomiehille kuin omanrotuisilleen (mustille), 45 prosenttia harvemmin kyllä valkoisille miehille kuin mustille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin mustille.

2. Valkoiset naiset sanoivat 20 prosenttia harvemmin kyllä latinomiehille ja mustille miehille kuin valkoisille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin valkoisille.

3. Latinonaiset sanoivat 20 prosenttia harvemmin kyllä valkoisille miehille ja mustille miehille kuin latinoille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin latinoille.

4. Aasialaiset naiset eivät juuri erotelleet miehiä rodun mukaan - he sanoivat vain hiukan todennäköisemmin kyllä aasialaisille miehille kuin mustille tai latinomiehille.

Tutkimus siis tukee taas havaintoa, että aasialaiset miehet jäävät helpoiten lehdelle soittelemaan.

Katso aiempi postaukseni aiheesta tässä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 2

Sosiologi Henry Laasanen vastasi tänään "tutkija" Helena Oikarinen-Jabaille, joka muutama päivä sitten "selitti" valkoisten miesten mustia kohtaan tuntemaa vihaa pseudofreudilaisella "teorialla":

Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan.

Lynkkauksiin liittyi usein seksuaalista väkivaltaa ja uhrien kastroimista. Tämän on tulkittu viittaavan rasismin ja seksismin toisiinsa kietoutumiseen. Omat, alas painetut viettivoimat on helpompi sijoittaa toisenlaiseksi tulkittuun kehoon.


Kopioin Laasasen vastauksen HS:stä:

Helena Oikarinen-Jabai kirjoitti Vieraskynässä (HS 14. 12.) mustia miehiä ja heidän seksuaalisuuttaan kohtaan tunnetusta irrationaalisesta pelosta.

Markkinanäkökulmasta katsottuna ulkomaalaisten miesten vastustuksella on kuitenkin rationaalinen perusta. Ulkomaalaiset miehet edustavat suomalaisille miehille epätoivottua kilpailua. He ovat usein maskuliinisempia ja seksikkäämpiä kuin feminisoidut suomalaiset miehet.

Mitä useampia suomalaisia naisia ulkomaalaiset miehet sitouttavat suhteisiin, sitä pienemmästä jäljelle jäävien naisten määrästä suomalaiset miehet joutuvat kamppailemaan. Se nostaa suomalaisten miesten naissuhteiden hankinnan kustannuksia ja osa jää väistämättä ilman.

Samankaltainen ilmiö tapahtui ennen vanhaan suomalaisissa kylissä, jonne tukkijätkät saapuivat.

Tukkijätkät aiheuttivat kylässä markkinahäiriön, jossa oman kylän miehille ei enää riittänyt naisia. Sen takia oman kylän pojat usein vihasivat tukkijätkiä.

Suomalaisilla naisilla voidaan havaita vastaava ulkomaalaisten naisten pelko. Thaimaalaisen naisen astuminen kuvioihin "eksoottisen seksuaalisena ja kodinhoidolle omistautuneena" stereotyyppinä horjuttaa suomalaisen naisen asemaa.

Jos Suomeen todellakin tulisi runsaasti "seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti palvelualttiita" vaimoja ulkomailta, suomalaisten vaimoksi haluavien naisten olisi pakko vastata kilpailuun tarjoamalla miehille samanlaisia etuja. Kukapa suomalainen nainen sitä haluaisi?

Ulkomaalaisten miesten ja naisten vastustuksella on vankka rationaalinen markkinaperusta. Vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat yleensä tervetulleita, mutta oman sukupuolen edustajien tulo pyritään estämään leimaamalla heidät negatiivisia stereotyyppejä käyttäen.


Olen Laasasen kanssa pitkälti samaa mieltä. Laasasen tekstiä tukee myös psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three - sekä Steve Sailerin tekemä havainto, että rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy tähän lienee se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Psykologi Philip Rushtonin teorian (Rule of three) mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, aggressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P


Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.

Suomalaisen kansankokonaisuuden etu on eittämättä se, että maahanmuutto Suomeen tulee pikemmin Itä-Aasiasta kuin Afrikasta. Miesten etu on siis suht yhteneväinen kansankokonaisuuden edun kanssa ja naisten etu ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa. On luultavaa, että naisten aseman vahvistuminen politiikassa on tässä suhteessa ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa.

Katso myös postaus Bell Curve ja maahanmuuton vaikutus kansalliseen äo:hon.

Katso myös ihmissuhdeblogin postaus aiheesta.

tiistai 18. marraskuuta 2008

Eliittikin haluaa keskustelua monikultturismista?

Erikoistutkija VESA PUURONEN Kuopion yliopistosta haluaa aloittaa keskustelun monikultturismin "pääversioista". Samalla hän vastaa irakilaisen pakolaisen Omar Bahaaldinin monikulttuurismi-kritiikkiin.

Lainaan Puurosen kirjoitusta HS:ssä:

Omar Bahaaldin syytti mielipidesivulla (HS 15. 11.) monikulttuurisuusideologiaa siitä, että Euroopassa tapahtuu kunniamurhia. Hänen kannanottonsa ei ota huomioon monikulttuurisuusajattelun ja -politiikan kaikkia tulkintoja.

Monikulttuurisuudesta on olemassa kaksi pääversiota. Ensimmäistä voi kutsua säilyttäväksi (tai konservatiiviseksi) monikulttuurisuudeksi. Sen lähtökohta on, että jokaisen kulttuurin tulee sallia noudattaa omia tapojaan, kuten Bahaaldin totesi. Tämä monikulttuurisuuden versio voi johtaa onnettomiin seurauksiin, kuten kunniamurhiin ja pahoinpitelyihin.

Säilyttävä monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole monikulttuurisuuden ainoa eikä nykyään myöskään hallitseva tulkinta. Hallitseva tulkintaa on kansainvälisessä keskustelussa kutsuttu liberaaliksi monikulttuurisuudeksi. Suomeksi sen sisällön tavoittaa käsite "kehittävä monikulttuurisuus".

Tämän lähtökohta on, että ryhmäoikeudet – eli kulttuurisen ryhmän oikeus säilyttää ja noudattaa tapojaan – eivät voi ylittää yksilön ihmisoikeuksia.

Tämä monikulttuurisuuden versio siis, päinvastoin kuin Bahaaldin väitti, tunnustaa niin teoriassa kuin käytännössäkin ihmisen perusoikeudet. Kehittävän monikulttuurisuuden tulkinnan puitteissa kunniamurhat, väkivalta ja muut ihmisoikeuksien rikkomukset ovat rikoksia ja vastoin monikulttuurisuuden periaatteita.

Suomessa ei ole käyty perusteellista keskustelua monikulttuurisuuden eri tulkinnoista. Tämä keskustelu on käynnistymässä.

Keskustelun tuloksena saadaan toivottavasti aikaan sellainen tulkinta monikulttuurisuudesta, joka turvaa sekä kulttuurien kehityksen että ihmisoikeudet politiikan, lainsäädännön ja arkielämän käytäntöjen tasolla.


"Tämä keskustelu on käynnistymässä." !

Kuullostaa ohjatulta keskustelulta, jonka HS käynnistää yhdessä maahanmuuttoministerin kanssa.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Vaalien jälkitunnelmissa

Kommentoin JP Roosin blogille seuraavasti:

"Suomalaisessa - tai vaikkapa englantilaisessa - kulttuurissa toisaalta ja muslimikulttuurissa toisaalta on omat ongelmansa konservatiivin näkökulmasta:

Suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin ongelma on erityisesti alaluokan moraalin romahtaminen, alaluokan alkoholisoituminen, riippuvuus sosiaalihuollosta, yksinhuoltajuus ja säätykierron tehokkuudesta johtunut kognitiivisen tason lasku. Yhteisöllisyys (työväenkulttuuri, uskonnollisuus) on kateissa myös keskiluokalla. Materialismi jyllää. Syntyvyys laskee. Narsismi ja hedonismi rehottaa. Luokkajako jyrkkenee.

Muslimikulttuurin ongelmia ovat taas naisten alhaiset ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunnan puuttuminen, äärifundamentalismi, demokratian puute, korruptio, nepotismi, terrori.

Syy siihen, että en kannata muslimien maahanmuuttoa, ei ole rikollisuus tms. syy vaan se että pidän kulttuurien välistä konfliktia erittäin todennäköisenä ja uskon että todennäköisyys vain kasvaa maahanmuuton myötä. Tällaisen konfliktin islam ilman muuta voittaisi koska se on yhteisönä vahvempi kuin yksilökeskeinen länsi. (Konfliktilla en välttämättä tarkoita mitään aseellista konfliktia.) Kun modernisaatio (ja mahdollinen yhteisöllisyyden rappio) on vallannut/mädättänyt muslimimaatkin, sen jälkeen maahanmuutossa ei enää ole ongelmaa.

Sen sijaan afrikkalaisten laajaa maahanmuuttoa vastustan ihan perinteiseistä - kutsuttakoon niitä minun puolestani vaikka rasistisiksi - syistä. Afrikkalaisesta maahanmuutosta ei ole Suomelle etua kun ei ole ollut millekään muullekaan maalle.

Jälkimmäisestä aiheesta tulen mielelläni keskustelemaan Helsingin raastuvanoikeuteen."

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Seksuaalinen markkina-arvo, rotu ja maahanmuutto

Seksuaalisen markkina-arvo-teorian mukaan:

Pariutumismarkkinat muistuttavat monella tapaa työmarkkinoita, jossa työntekijöillä on erisuuruiset palkat. Henkilö, joka kykenee ansaitsemaan 100 000 euroa vuodessa, ei todennäköisesti tyydy työhön, jossa palkka on vain 10 000 euroa vuodessa. Miksi? Siksi, että on hauskempaa ansaita 100 000 euroa kuin 10 000 euroa. Samalla tavalla mitä kauniimmalta nainen näyttää, sitä enemmän hänestä on iloa miehelle. Siten mies, joka kykenee saamaan itselleen kauniin naisen, ei yleensä tyydy vähemmän kauniiseen.

Työmarkkinoiden ja seksuaalimarkkinoiden samankaltaisuus ei jää tähän:

Työmarkkinoilla työnantaja haluaa laskea työn hintaa ja työntekijä taas haluaa nostaa oman työnsä hintaa. Työnantaja voi yrittää laskea työn hintaa mm. edistämällä työn tarjonnan kasvua tukemalla maahanmuuttoa Suomeen. Työntekijä voi yrittää nostaa työnsä hintaa jarruttamalla työn tarjonnan kasvua vastustamalla maahanmuuttooa.

Markkinoilla ostaja hyötyy aina tarjonnan kasvusta ja myyjä tarjonnan vähenemisestä.

Samoin toimivat seksuaaliset markkinat: Naisia hyödyttää se, että laadukkaitten miesten määrä markkinoilla kasvaa. Miehiä hyödyttää se, että laadukkaitten naisten määrä markkinoilla kasvaa ja laadukkaitten miesten määrä laskee.

Mutta voimme sanoa paljon enemmän seksuaalisesta markkinoista ja maahanmuutosta:

Tausta

Karl Marxin mukaan ihmisten poliittiset käsitykset noudattavat USEMMITEN heidän omia (luokka)etujaan: Työnantajat kannattavat näin ollen tyypillisesti sellaisia poliittisia ajatuksia - kuten työvoiman vapaata liikkumista - mikä edistää työn tarjontaa. Samalla tavalla naiset ja miehet kannattavat maahanmuuttoa silloin, jos maahanmuutto parantaa heidän asemaansa seksuaalimarkkinoilla.

Steve Sailerin mukaan rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Vaikka tavallaan on epäolennaista, mikä on syy tähän kuvioon, spekuloin kuitenkin asialla:

Uskon että syy on se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Rushton teorian (Rule of three) mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, aggressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P

Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että juuri mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten "luokkaetu" kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa - esimerkiksi kongolaisten laspisotilaiden maahanmuuttoa Suomeen kuntoutukseen. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

Seksuaalinen markkina-arvo-teoria ennustaa siis, että naiset äänestävät erityisesti sellaisia puolueita, jotka kannattavat afrikkalaisten maahanmuuttoa. Miehet äänestävät taas puolueita, jotka vastustavat afikkalaisten maahanmuuttoa ja kannattavat aasialaisten maahanmuuttoa.

Maahanmuuttoa on kahdenlaista:

1. Pakolaisuutta, jossa maahanmuuttajia otetaan vastaan humanitäärisistä syistä.
2. Työperäistä maahanmuuttoa, jossa maahanmuuttajia otetaan vastaan, jotta kohdemaa saa päteviä työntekijöitä - tai ainakin työntekijöitä.

Äärivasemmistolle ja vihreille - mutta myös muitten puolueiden naispoliitikoille - on tyypillistä kannattaa humanitääristä maahanmuuttoa, mikä tunnetuista syistä merkitsee maahanmuuttoa usein juuri Afrikasta. Mikäli työperäistä maahanmuuttoa kannatetaan, vähätellään Suomen kykyä saada ammattitaitoisia työntekijöitä, ja kannatetaan näin ammattitaidotonta - ainakin teoriassa työperäistä - maahanmuuttoa.

Ammattitaitoisten työntekijöiden - esimerkiksi sairaanhoitajien - maahanmuutto merkitsee käytännössä esimerkiksi filippiiniläisten naisten - mutta myös miesten - maahanmuuttoa. Tällainen maahanmuutto nostaa suomalaisen miehen arvoa seksuaalimarkkinoilla ja siksi suomalainen mies YLEENSÄ suhtautuu positiivisesti tällaiseen maahanmuuttoon.

Jothtopäätös

Seksuaaliset markkinat ovat sen luontoiset, että afrikkalaisten - yleensä ammattitaidottomien pakolaisten - maahanmuutto nostaa suomalaisen naisen markkina-arvoa. Aasialaisten - yleensä ammattitaitoisten työntekijöiden - maahanmuutto nostaa suomalaisten miesten markkina-arvoa.

Tästä syystä suomalaiselle miehelle on tyypillistä kannattaa Suomen edun mukaista maahanmuuttopolitiikka ja suomalaiselle naiselle tyypillistä ajaa Suomen edun vastaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ylläolevaa ajatuskulkua tukee mm. se, että Norjassa äärivasemmiston kannattajista 70% on naisia.

Ps. Tämä ei ole toki ainoa selitys sille, miksi naiset keskimäärin miehiä usemmain kannattavat maan edun vastaista maahanmuuttopolitiikka. Katso aiempi kirjoitukseni konformismista.

maanantai 11. elokuuta 2008

Hyvinvointiyhteiskunnasta ja väestönlaadusta

Eräs nykytilastotieteen uranuurtajista, eugeenikko ja kansallismielinen sosialisti Karl Pearson esitti aikoinaan vieläkin relevantin kansallismielisen perustelun hyvinvointiyhteiskunnalle tai ylipäätään taloudelliselle tasa-arvolle:

"Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä"

(Katso aiempi postaukseni aiheesta.)

Kun hyvinvointiyhteiskunta "tasaa kakkua" yhteiskunnan sisällä, luokkaristiriidat vähenevät ja ryhmäkoheesio (kansallishenki) kasvaa. Alkuperäinen hyvinvointiyhteiskunta - esimerkiksi ruotsalainen 20/30-luvun kansankoti - perustui siis ajatukseen, että kun kansantulo jaetaan reilummin kun puhdas kapitalismi ne jakaisi, yhteiskunnan ryhmäkoheesio kasvaa ja yhteiskunta (kansa) on taistelukykyisempi.

Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnassa on itse asiassa sama idea. Saaliin jako (food sharing) vähentää konflikteja ja kilpailua ryhmän sisällä ja parantaa ryhmän koheesiota. Toinen esimerkki ryhmäkoheesiota lisäävästä instituutiosta on yksiavioisuus (monogamia).

Hyvinvointiyhteiskunta ja metsästäjä-keräilijä-yhteisö tarvitsee toimiakseen lisäksi jonkin instituution tai keinon, joka estää vapaamatkustamisen ja takaa että jokainen, joka kynnelle kykenee, osallistuu yhteisön ylläpitoon.

On olemassa lähinnä kaksi toisiaan täydentäviä keinoja:

1. Vapaamatkustajien (normin rikkojien) rankaiseminen (altruistic punishment).
2. Yhteisön normien sisäistäminen.

Nyky-hyvinvointiyhteiskunnan ongelma on, että sekä vapaamatkustajien rankaiseminen että normien sisäistäminen koetaan vanhanaikaiseksi. Yhteiskunnassa on erityinen eliitti, jonka ainoa tehtävä on nakertaa näitä kahta instituutiota. Siis nakertaa instituutioita, joitten tarkoitus on onnettomien ihmisten auttaminen ja kansankokonaisuuden elinvoiman ylläpito. Instituutiot 1 ja 2 ovat siinä määrin rapautuneet, että voi ehkä jopa todeta että hyvinvointiyhteiskunta nykyisessä muodossaan on tullut tiensä päähän.

Erityisen lisäongelman tuo maahanmuutto. Tai pikemminkin kaksi lisäongelmaa.

1. Maahanmuutto tuo maahan ihmisiä, jotka eivät ole sisäistäneet suomalaisia normeja. Koska normien sisäistäminen tapahtuu alle kolmekymppisenä, aikuiset maahanmuuttajat eivät tietenkään tule koskaan kokonaan sisäistämäänkään suomalaisen yhteiskunnan normeja.

Suurempi ongelma on se, että koska normien rikkomisen rankaiseminen on heikentynyt oleellisesti, normien rikkomisesta on ihmiselle pikemmin hyötyä kuin haittaa. Jos maahanmuuttajanuoret näkevät ympärillään ihmisiä, jotka pärjäävät hyvin ilman että noudattavat yhteiskunnan normeja, he ottavat helposti mallia juuri näistä ihmisistä.

Sosiaalistumista yhteiskunnan normeihin ei tapahdu seuraavassakaan sukupolvessa vaan sosiaalistutaan jonkin alakulttuurin normeihin.

2. Toinen maahanmuuttoon liittyvä ongelma on se Murrayn ja Herrnsteinin kirjassaan Bell Curve mainitsema ongelma, että korkea sosiaalihuollon taso valikoi heikkolahjaisempia ja laiskempia maahanmuuttajia kuin alhainen sosiaalihuollon taso. (Korkea veroaste toimii vastaavalla tavalla.)

Johtopäätös siis on:

nykyisenlainen hyvinvointiyhteiskunta generoi heikkolaatuista maahanmuuttoa mikä sitten heikentää väestönlaatua

(Lue kansankokonaisuus-blogin postaus väestönlaadusta.)

Johtopäätökseni on, että nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskunta nykyisenkaltaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa on taantumuksellinen. Koska instituutioiden 1 ja 2 (rankaisu ja sisäistäminen) vahvistaminen on vaikeaa valtion toimin, ehdotan hyvinvointiyhteiskunnan asteittaista alasajoa niin, että alasajo ei saa kuitenkaan vaarantaa tervettä perhepolitiikkaa. Kun alasajon seuraukset pahenevat, uskonnolliset yms. yhteisöt luovat uudet hyvinvointia tarjoavat palvelut, joissa instituutiot 1 ja 2 toteutuvat.

Toinen vaihtoehto olisi panostaa instituutioiden 1 ja 2 uudelleen henkiin herättämiseen, mutta vaihtoehto ei ole oikein realistinen ilman laajaa yhteiskunnallista murrosta.

Ehdotukseni ei tietenkään mene läpi, mutta se toteutuu todennäköisesti joka tapauksessa pitkän päälle yhteiskunnan rapautumiskehityksen myötä.