Kiusaaminen ja Kauhajoen tapahtumat - osa 2

On siis jonkin verran näyttöä seuraavalle väitteelle:

Koulukiusaaminen saattaa johtaa ihmisvihaan, joka saattaa osaltaan johtaa koulumurhiin.

Katselin eilen Idolsin tuomarikäyttäytymistä. Kyseessä on selvästi kiusaamisen oppitunti koululaisille.

Suuri osa suomalaista mediaa perustuu pitkälti kiusaamiseen tai vahingoniloon: Iltapäivälehdet repivät julkisuuden henkilöitä ja Internetissä revitään sekä tavallisia ihmisiä että julkisuuden henkilöitä. Keskustelu on suurelta osalta valittamista ja vastakkaista mielipidettä olevan henkilön nuijimista.

Big Brothers perustuu siihen että vahingoniloiset ihmiset naureskelevat julkisuuden kipeille "tavallisille" ihmisille.

Tähän kyynikko sanoo, että itsepähän ovat menneet Big Brothersiin tai hakeutuneet julkisuuden henkilöiksi. Siitä ei ole kuitenkaan kyse. Vaan siitä että kun media tarjoaa tällaista käyttäytymismallia, nuoret oppivat.

Toinen kyynikko sanoo, että maailma nyt vain on tällainen. Ei asialle mitään voi - lapsellista edes puhua koko asiasta. En usko, etteikö mitään voi tehdä. Jos ei globaalilla tasolla voi, niin voi ehkä Suomen tasolla. Jos ei Suomenkaan tasolla voi, niin ainakin jonkin yhteisön (koulu, perhe, työpaikka) tasolla voi. Jos Suomi muuttuu yhä tylymmäksi, aina on mahdollisuus eristyä pienemmiksi yhteisöiksi. Siihenhän kai muutenkin ollaan menossa ?

Itseäni alkoi kiusaaminen taas kiinnostaa kun itse jouduin kiusaamisen kohteeksi. Ensiksi kiusaamisen kohteeksi joutuminen masensi. Sitten aloin ymmärtää, että kiusaaminenhan onkin päivän trendi. Kiinnostus heräsi analyyttisen ihmisen päässä.

Kiusaaminen ja Kauhajoen tapahtumat

Olen aiemmissa postauksissa referoinut Kauhajoen tapahtumiin liittyen muutamia tekstejä jotka selittävät Kauhajoen tapahtumia yhteisöllisestä näkökulmasta: Ihminen ajautuu terroristiksi tai koulumurhaajaksi yhteisössä jossa marttyyriutta, väkivaltaa, ihmisvihaa tms. ihannoidaan ja propagoidaan.

Takkirauta taas esittää aika vakuuttavan perustelun sille, että koulumurhat perustuvat siihen psykologiseen mekanismiin, että koulukiusattu ihminen ajautuu ihmisvihaajaksi ja ihmisvihassaa tekee tekonsa.

Psykologinen ja sosiologinen malli eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia. Ihminen joka hakeutuu marttyyriutta, terrorismia ja väkivaltaa ihannoivaan yhteisöön ei välttämättä ole kuka tahansa ihminen. Toisaalta terroritutkimus, jota Marko Hamilo postauksessaan kuvasi, tukee yhteisöllistä teoriaa:

"Terrorismitutkimuksessa on käynyt ilmi, etteivät esimerkiksi palestiinalaiset tai pohjoisirlantilaiset terroristit olleet rekrytointivaiheessaan psykologiselta profiililtaan mitenkään muista poikkeavia. Radikaalissa seurassa ihmiset kuitenkin radikalisoivat toinen toisiaan."