tiistai 28. lokakuuta 2008

Vaalien jälkitunnelmissa

Kommentoin JP Roosin blogille seuraavasti:

"Suomalaisessa - tai vaikkapa englantilaisessa - kulttuurissa toisaalta ja muslimikulttuurissa toisaalta on omat ongelmansa konservatiivin näkökulmasta:

Suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin ongelma on erityisesti alaluokan moraalin romahtaminen, alaluokan alkoholisoituminen, riippuvuus sosiaalihuollosta, yksinhuoltajuus ja säätykierron tehokkuudesta johtunut kognitiivisen tason lasku. Yhteisöllisyys (työväenkulttuuri, uskonnollisuus) on kateissa myös keskiluokalla. Materialismi jyllää. Syntyvyys laskee. Narsismi ja hedonismi rehottaa. Luokkajako jyrkkenee.

Muslimikulttuurin ongelmia ovat taas naisten alhaiset ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunnan puuttuminen, äärifundamentalismi, demokratian puute, korruptio, nepotismi, terrori.

Syy siihen, että en kannata muslimien maahanmuuttoa, ei ole rikollisuus tms. syy vaan se että pidän kulttuurien välistä konfliktia erittäin todennäköisenä ja uskon että todennäköisyys vain kasvaa maahanmuuton myötä. Tällaisen konfliktin islam ilman muuta voittaisi koska se on yhteisönä vahvempi kuin yksilökeskeinen länsi. (Konfliktilla en välttämättä tarkoita mitään aseellista konfliktia.) Kun modernisaatio (ja mahdollinen yhteisöllisyyden rappio) on vallannut/mädättänyt muslimimaatkin, sen jälkeen maahanmuutossa ei enää ole ongelmaa.

Sen sijaan afrikkalaisten laajaa maahanmuuttoa vastustan ihan perinteiseistä - kutsuttakoon niitä minun puolestani vaikka rasistisiksi - syistä. Afrikkalaisesta maahanmuutosta ei ole Suomelle etua kun ei ole ollut millekään muullekaan maalle.

Jälkimmäisestä aiheesta tulen mielelläni keskustelemaan Helsingin raastuvanoikeuteen."

2 kommenttia:

Valkea kirjoitti...

En usko, että J.P. Roos pystyy muuttumaan, riippumatta faktoista. Hänen ajatuksensa ovat urautuneet internationalistiseen vasemmistoutopiaan. Luonnollinen poistuma vähentää pikku hiljaa heidän vaikutustaan yhteiskunnassa. Hän saattaa olla joissain keskustteluissa herrasmies, mutta Halla-aho sai hänet (paradoksaalisesti urautumiseen nähden) suistumaan raiteiltaan.

Hyvä esimerkki on raiskaukset. Hän jankuttaa kiihtyneenä 5-6 ulkomaalaisten tekemästä raiskauksesta, kun todellinen luku on lähellä sataaviittäkymmentä. Kun ottaa huomioon tiettyjen ryhmien yliedustuksen raiskauksissa ulkomaalaisten joukossa, em. ryhmien raiskausluvut ovat todella suuria.

Jukka Aakula kirjoitti...

Olen minäkin monta kertaa kiihtyneenä sanonut jotain typerää. Emotionaalinen ihminen sanoo ensin, miettii sitten, sanoo taas, miettii uudelleen, muuttaa mieltään, sanoo taas.

Lopputulos voi olla parempikin kuin harkitsevalla koska tunteet tulevat mukaan asioitten miettimiseen järjen ohella.