Asabiyah

Islam ja seksuaalinen markkina-arvo

2009-04-23T07:51:00.000-07:00

Asabiyah on käsitellyt useissa postauksissa rotua ja seksuaalista markkina-arvoa. Asabiyah on siis halunnut tuoda mm. Ihmissuhde-blogin käsittelemään seksuaalisen markkina-arvon teoriaan rotuteoreettisen näkökulman.

Johtopäätös on ollut se, että

afrikkalaisen väestön maahanmuutto Suomeen nostaa suomalaisten naisten seksuaalista markkina-arvoa suomalaisiin miehiin nähden ja mongolien maahanmuutto Suomeen nostaa suomalaisten miesten seksuaalista markkina-arvoa suomalaisiin naisiin nähden.

Selitys on kristallinkirkas:

valkoihoiset miehet suosivat mieluummin parisuhdetta mongoli- kuin negroidinaiseen, kun taas naiset suosivat mieluummin parisuhdetta negroidi- kuin mongolimieheen.

Väiteelle on sekä laajaa kokeellista tukea että myös rotuteoreettista tukea.

Vaikka seuraavakin väite on tavallaan päivänselvä, todettakoon se kuitenkin täydellisyyden vuoksi:

Islamilainen maahanmuutto nostaa suomalaisten naisten seksuaalista markkina-arvoa ja laskee miesten seksuaalista markkina-arvoa.

Syy on eri kuin negroidien maahanmuuton tapauksessa. Suomalaiset miehet kyllä suosisivat parisuhteita arabinaistenkin kanssa, mutta arabinaisilla ei ole yleensä mahdollisuutta luoda parisuhdetta suomalaisen miehen kanssa koska muslimiyhteisö estää moiset parisuhteet.

Seksuaalimarkkinat eivät siis ole vapaat ja vapauden puute johtaa markkinoiden vääristymiseen. Se että kyseinen markkinoiden vääristyminen ilmaistaan muka rasistisesti muodossa

Ne vievät meidän naiset

ei asiaa muuksi muuta. Kyseessä on taloustieteen termein seksuaalimarkkinoiden ilmiselvä vääristyminen ja sillä hyvä. Väitteen

Ne vievät meidän naiset

ilmaisija ei ole luuseri - ilmaiseepa vain asiansa kansanomaisesti.

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 4

2009-04-16T09:34:00.001-07:00

Olen aiemmin todennut rodusta ja seksuaalisesta markkina-arvosta seuraavaa:

Rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy tähän lienee se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, agressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P

Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.

Steve Sailer raportoi tällä kertaa New York Timesin raportoimasta tutkimuksesta, jonka mukaan naiset yleensä hakevat partneriksi samaa rotua olevan miehen, mutta miehille naisen rodulla ei ole niin suurta merkitystä.

Tutkimus tehtiin niin, että naisilta kysyttiin neljän minuutin pika-treffien jälkeen haluaisivatko naiset tavata miehen uudelleen.

Tulos oli mielenkiintoinen:

1. Mustat naiset sanoivat 30 prosenttia harvemmin kyllä latinomiehille kuin omanrotuisilleen (mustille), 45 prosenttia harvemmin kyllä valkoisille miehille kuin mustille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin mustille.

2. Valkoiset naiset sanoivat 20 prosenttia harvemmin kyllä latinomiehille ja mustille miehille kuin valkoisille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin valkoisille.

3. Latinonaiset sanoivat 20 prosenttia harvemmin kyllä valkoisille miehille ja mustille miehille kuin latinoille ja 65 prosenttia harvemmin kyllä aasialaisille miehille kuin latinoille.

4. Aasialaiset naiset eivät juuri erotelleet miehiä rodun mukaan - he sanoivat vain hiukan todennäköisemmin kyllä aasialaisille miehille kuin mustille tai latinomiehille.

Tutkimus siis tukee taas havaintoa, että aasialaiset miehet jäävät helpoiten lehdelle soittelemaan.

Katso aiempi postaukseni aiheesta tässä.

Seksuaalinen markkina-arvo ja Marx

2009-02-02T03:52:00.000-08:00

Marxin kaasaantumisteorian mukaan kapitalismissa varallisuus kasaantuu rikkaille ja köyhälistö kurjistuu. Asiantilan korjaamiseksi tarvitaan vallankumous.

Marxin ennuste ei ole osoittautunut oikeaksi. Kapitalismin historia ei ole varmasti ollut jatkuvaa köyhälistön kurjistumista ja varakkkuuden kasautumista rikkaille.

Toisaalta sekään innokkaimpien markkinatalouden kannattajien kuvitelma, että kapitalismi koko ajan parantaisi enemmistön hyvinvointia ei ole osoittautunut realistiseksi. Hyvä esimerkki on nyky-Venäjä.

Tai miksei yhtä hyvin seksuaalisen "varallisuuden" jakaantuminen lännessä ?

Timo Hännikäinen on kirjoittanut seksuaalipoliittisen pamfletin Ilman, joka tarkastelee nykyaikaa 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen perillisenä.

Kumous on johtanut piinkovaan seksuaaliseen kilpailuun, jossa jotkut rakastelevat päivittäin, toiset muutaman kerran elämässään, kolmannet eivät koskaan. Seksittömät ovat seksuaalisen liberalismin syrjäytyneitä, jotka eivät tavoita median tyrkyttämiä aistinautintoja.

Seksuaalisesti syrjäytyneiltä puuttuvat vastarinnan keinotkin vielä täydellisemmin kuin työttömiltä. Seksiä voivat käyttää vallan välineinä vain ne, jotka ovat seksuaalisesti haluttuja, kuten Lysistrate -näytelmän ateenattaret.

Millaista olisi puutteessa elävien kansalaistottelemattomuus ja terrorismi? Uhkaisivatko he kastroida itsensä julkisesti, ellei perustettaisi valtion rahoittamia bordelleja ?

Mielenkiintoinen kysymys.

Katso myös Ihmissuhde-blogin postaus aiheesta.

Yhteistyön toinen peruslause

2009-01-02T04:41:00.000-08:00

Itsekkyys voittaa altruismin ryhmän sisällä. Altruistinen ryhmä voittaa itsekkään ryhmän. Kaikki muu on kommenttia. Ed Wilson, DS Wilson, RETHINKING THE THEORETICAL FOUNDATION OF SOCIOBIOLOGY

Ensimmäinen peruslause siis kuuluu: Yhteistyö ja altruismi voi kehittyä vain, jos altruisti joutuu ei-altruistia todennäkköisemmin tekemiseen toisen altruistin kanssa.

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 3

2008-12-30T01:57:00.000-08:00

Tässä vielä mielenkiintoinen postaus aiheesta - ilman kommentteja tosin toistaiseksi. Kiitos Herraselle.

Seksuaalinen markkina-arvo ja rotu - osa 2

2008-12-17T10:06:00.000-08:00

Sosiologi Henry Laasanen vastasi tänään "tutkija" Helena Oikarinen-Jabaille, joka muutama päivä sitten "selitti" valkoisten miesten mustia kohtaan tuntemaa vihaa pseudofreudilaisella "teorialla":

Mustia miehiä kohtaan tunnettua irrationaalista pelkoa ja vihaa ja sen syntymekanismeja on sittemmin pohdittu ja tutkittu paljon. Yhdeksi syyksi on todettu lynkkaajien alitajuinen halu mustan miehen kehoa kohtaan.

Lynkkauksiin liittyi usein seksuaalista väkivaltaa ja uhrien kastroimista. Tämän on tulkittu viittaavan rasismin ja seksismin toisiinsa kietoutumiseen. Omat, alas painetut viettivoimat on helpompi sijoittaa toisenlaiseksi tulkittuun kehoon.

Kopioin Laasasen vastauksen HS:stä:

Helena Oikarinen-Jabai kirjoitti Vieraskynässä (HS 14. 12.) mustia miehiä ja heidän seksuaalisuuttaan kohtaan tunnetusta irrationaalisesta pelosta.

Markkinanäkökulmasta katsottuna ulkomaalaisten miesten vastustuksella on kuitenkin rationaalinen perusta. Ulkomaalaiset miehet edustavat suomalaisille miehille epätoivottua kilpailua. He ovat usein maskuliinisempia ja seksikkäämpiä kuin feminisoidut suomalaiset miehet.

Mitä useampia suomalaisia naisia ulkomaalaiset miehet sitouttavat suhteisiin, sitä pienemmästä jäljelle jäävien naisten määrästä suomalaiset miehet joutuvat kamppailemaan. Se nostaa suomalaisten miesten naissuhteiden hankinnan kustannuksia ja osa jää väistämättä ilman.

Samankaltainen ilmiö tapahtui ennen vanhaan suomalaisissa kylissä, jonne tukkijätkät saapuivat.

Tukkijätkät aiheuttivat kylässä markkinahäiriön, jossa oman kylän miehille ei enää riittänyt naisia. Sen takia oman kylän pojat usein vihasivat tukkijätkiä.

Suomalaisilla naisilla voidaan havaita vastaava ulkomaalaisten naisten pelko. Thaimaalaisen naisen astuminen kuvioihin "eksoottisen seksuaalisena ja kodinhoidolle omistautuneena" stereotyyppinä horjuttaa suomalaisen naisen asemaa.

Jos Suomeen todellakin tulisi runsaasti "seksuaalisesti ja kodinhoidollisesti palvelualttiita" vaimoja ulkomailta, suomalaisten vaimoksi haluavien naisten olisi pakko vastata kilpailuun tarjoamalla miehille samanlaisia etuja. Kukapa suomalainen nainen sitä haluaisi?

Ulkomaalaisten miesten ja naisten vastustuksella on vankka rationaalinen markkinaperusta. Vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat yleensä tervetulleita, mutta oman sukupuolen edustajien tulo pyritään estämään leimaamalla heidät negatiivisia stereotyyppejä käyttäen.

Olen Laasasen kanssa pitkälti samaa mieltä. Laasasen tekstiä tukee myös psykologi Philip Rushtonin teoria kolmesta rodusta - ns. rule of three - sekä Steve Sailerin tekemä havainto, että rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Syy tähän lienee se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Psykologi Philip Rushtonin teorian (Rule of three) mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, aggressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P

Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että esimerkiksi mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten etu kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

On myös luonnollista, että valkoiset miehet suhtautuvat vihamielisemmin nimenomaan mustiin miehiin ja suhtautuvat positiivisemmin mongolimiehiin. Valkoiset miehet suhtautuvat luonnollisesti negatiivisimmin mustien (miesten) maahanmuuttoon ja positiivisemmin mongolien (mongolinaisten) maahanmuuttoon. Mustien naisten ja mongolimiesten maahanmuuttoon valkoinen mies suhtautuu neutraalimmin.

Suomalaisen kansankokonaisuuden etu on eittämättä se, että maahanmuutto Suomeen tulee pikemmin Itä-Aasiasta kuin Afrikasta. Miesten etu on siis suht yhteneväinen kansankokonaisuuden edun kanssa ja naisten etu ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa. On luultavaa, että naisten aseman vahvistuminen politiikassa on tässä suhteessa ristiriidassa kansankokonaisuuden edun kanssa.

Katso myös postaus Bell Curve ja maahanmuuton vaikutus kansalliseen äo:hon.

Katso myös ihmissuhdeblogin postaus aiheesta.

Ett vänligt råd för SFP

2008-12-12T03:18:00.001-08:00

SFP:s immigrationsministers agerande när det gäller den nya utlänningslagen riskerar hela SFP:s rykte bland den finska befolkninen.

Som en vän av den finlandssvenska Ankdammen ger jag det vänliga rådet, att SFP borde så fort som möjligt byta minister.

Äärimuslimit muodostamassa verkostojaan Facebookiin

2008-12-10T21:34:00.000-08:00

Äärimuslimit ovat siis muodostamassa verkostojaan Facebookiin.

Facebookin ongelma on, että se perustuu vanhentuneeseen triversilaiseen käsitykseen ihmisten yhteistyöstä. Ihmisten välisen yhteistyön uskottiin kauan perustuvan ensi sijassa vastavuoroisuuden periaatteelle.

Todellisuudessa vastavuoroisuus on vain yksi ihmisten yhteistyön rakennuspalikka. Muita ovat mm. yhteisöstä ulossulkeminen ja yhteisöllinen rankaisu yleensä, sekä jako ulkoryhmään ja sisäryhmään.

Facebook saattaisi toimisia paremmin jos siihen käsitteen ystävä lisäksi lisättäisiin vaikkapa käsitteet luottamus, vihollinen, petturi, raja ja ulkoryhmä.

Rajattoman maailman ajatus syntyy ajoittain ihmiskunnan historiassa. Ajatus on ehkä jonkun mielestä kaunis mutta ainakin se on äärimmäisen vaarallinen.

Katso postaukseni ihmisten yhteistyöstä ja yhteistyöstä yrityksen sisällä.

Meneekö eettisen kuluttajan luottamus Appleen ?

2008-12-08T23:32:00.000-08:00

Yksityiset yritykset ovat joskus aidosti moralistisia yhteisöjä ja eettisiä toimijoita, mutta usein eettisyys on puhdasta teeskentelyä ja brändin luomista.

Wal-Martin brändiin ei ole kuulunut eettisyys vaan pikemmin halpuus hinnalla millä hyvänsä. Palkkoja ja työehtoja on poljettu jne.

Valistuneet kuluttajat ovat kiertäneet Wal-Martin kaukaa. Toisaalta Wal-Mart on hyötynyt talouslamasta kun elitismi on väistynyt hintatietoisuuden tieltä.

Applen, jolla on eittämättä ollut varsin elitistinen brändi, ollaan ehkä elitistisyyden takia mielletty myös eettiseksi brändiksi.

Applen brändi saattaa kärsiä kun iPhonea aletaan nyt myymään Wal-Martin kautta.

Akvaarioyhteiskunta

2008-12-06T23:50:00.000-08:00

Yksityisyys kapenee ja olemme siirrymässä akvaarioyhteiskuntaan. Isoveljen sijasta jokuveli valvoo.

Tulevaisuudessa elämämme on samantyyppistä kuin akvaariokalojen, sanoo tutkija Mika Mannermaa. Aina joku saattaa tietää, mitä olemme parhaillaan tekemässä. Tästä ”jokuveljen” valvonnasta voi kuitenkin seurata paljon hyvää.

...

Salailusta tulee entistä vaikeampaa ja yksityisyydestä ylellisyyttä. Mannermaan mukaan läpinäkyvyyden lisääntymisessä on paljon hyviä puolia. Jos kansalaiset elävät akvaariossa, niin elävät myös vallanpitäjät ja talouden toimijat.

...

Mannermaan ”jokuveli” ei ole sellainen diktaattori kuin George Orwellin ”isoveli”, vaan ”joukko mukavia heppuja”. Se ei ole yksittäinen toimija, vaan julkiset toimijat, yritykset ja kansalaiset yhdessä.

Mannermaan mielestä jokuveljessä on paljon samaa kuin Adam Smithin markkinoita ohjaavassa näkymättömässä kädessä, mutta jokuveli kattaa markkinoiden lisäksi koko yhteiskunnan.

Jokuveli valvoo, tietää eikä koskaan unohda. Pahimmassa tapauksessa jokuveli voi muuttua isoveljeksi.

Akvaarioyhteiskunta ei tietenkään ole absoluttisen hyvä eikä absoulluuttisen paha. Mukavan hepun sijasta (ainakin aluksi) tarkkailija voi olla pahanhajuinen ja pahantahtoinen tirkistelijä. Mutta kun tirkistelijä ja rienaaja joutuu akvaarioyhteiskunnassa helposti vastatirkistelyn ja vastarienauksen kohteeksi, ihmiset tulevat varovaisemmiksi ensimmäisen-kiven-heittäjiksi.

Ihmisten yhteistyö perustuu pitkälti maineeseen, luottamukseen, vertaisvalvontaan ja yhteisölliseen rangaistukseen. Akvaarioyhteiskunta saattaa parhaassa tapauksessa edistää ihmisten välistä yhteistyötä.

On vain hyvä, että jokuveli ei koskaan unohda mitään. Ihmisten pitää voida aloittaa puhtaalta pödältä, mutta akvaarioyhteiskunnassa puhtaalta pöydältä aloittaminen ei voi perustua pahojen tekojen piilotteluun vaan pikemmin anteeksiantamukseen.

Riski tietysti on, että jokuveli-yhteiskunta muuttuu isoveli-yhteiskunnaksi. Mutta sitäkään riskiä ei kannata vainoharhaisesti liioitella.

Suomalainen yhteiskunta on osoittanut taas voimansa kun perussuomalaiset saivat vaalivoiton. Vaikka tietyt piirit haluavat kieltää eri mieltä olemisen ja osoittaa eri mieltä olevat absoluuttisen pahoiksi, akvaarioyhteiskunta iskee helposti ensimmäisen-kiven-heittäjien omaan nilkkaan.

Instituutiot muuttuvat - osa 2

2008-12-04T23:33:00.000-08:00

Edellistä edellisessä postauksessani puhuin siitä miten instituutiot muuttuvat. Puhuin erityisesti punktualismista - siitä miten instituutioiden muutokset tapahtuvat niin että tilanne on ensin kauan vakaa ja sitten muutos tapahtuu nopeasti:

Reinoshopin versio punktualismista on tämännäköinen:

Tee ekoteko: vastusta maahanmuuttoa

2008-12-01T20:44:00.000-08:00

Tänään HS kertoo, että lapsettomuus on ekoteko, koska eurooppalaisten ekologinen jalanjälki on niin suuri.

Toinen yhtä hyvä ekoteko jää HS:ltä mainitsematta: maahanmuuton vastustaminen. Ihmisen ekologinen jalanjälki nimittäin moninkertaistuu jos ihminen päästetään muuttamaan vaikkapa Afrikasta Eurooppaan. Kansallismieliselle luonnon ystävälle maahanmuuton vastustaminen on parasta ympäristönsuojelua.

Monet ympäristönsuojelijaksi itseään kutsuvat hyväksyvät kyllä HS:n ehdotuksen lapsettomuudesta ekotekona, mutta eivät maahanmuuton vastustamista. Tämä kuulostaa loogisesti ajateltuna aika ristiriitaiselta - jopa epärehelliseltä.

Toisaalta koska esimerkiksi vihreät ovat yleensä naisia, heidän logiikkansa menee pikemmin niin, että kannatetaan kaikkia hyvältä kuullostavia asioita. Looginen perustelu etsitään vasta jälkeenpäin. Ihanalta kuullostavan asiantilan keksiminen laukaisee naisen aivoissa loogisen selityksen etsimisen.

Sen sijaan, että etsittäisiin tehokkaita keinoja jonkun asiantilan saavuttamiseksi, etsitään päämääriä ihaniksi mielletyille keinoille!

Loogisena itseään pitävä mies ajattelee siis, että päämääränä P on ekologisen jalan jäljen vähentäminen ja pitää etsiä keinoja K päämäärän saavuttamiseksi:

Etsi K, niin että P saavutetaan

Nainen taas ajattelee että keino K kuullostaa ihanalta ja sille pitää sitten keksiä päämäärä P:

Etsi P niin että keino K tukee P:n saavuttamista

Koska humanitäärisen maahanmuuton vastustaminen ei kuullosta ihanalta keinolta K, naisen aivoissa ei tietenkään laukea loogisen selityksen etsiminen humanitäärisen maahanmuuton rajoittamiselle. Ajatus, että maahanmuuton rajoittaminen olisi ekoteko kuullostaa naisesta oudolta ja moraalittomalta.

Huomatkaa, etten väitä että naisen logiikka on väärä. Siinä on omat hyvät puolensa. Naisen logiikan etu lienee siinä, että moraalisesti ongelmallisia keinoja ei lähdetä niin helposti käyttämään kuin jos mies yksin tekee päätöksen. Mutta kun Suomessa naisten ja naismaisten miesten merkitys politiikassa on hyvin korostunut, tällainen ajattelu ylikorostuu ja johtaa ongelmiin.

Naisen logiikka on samantyyppinen asia kuin uskonto - ensi näkemältä se kuullostaa täysin hylättävältä älyttömyyydeltä, mutta kun asiaan perehtyy huomaa että uskonnossa on etuja. Esimerkiksi mormonien kuolleisuus on oleellisesti alhaisempi kuin sekulaarien amerikkalaisten. Uskonto myös lisää yhteisön jäsenten välistä luottamusta sitä enemmän mitä rankempia rituaaleja uskontoon kuuluu.

Instituutiot muuttuvat

2008-12-01T08:01:00.000-08:00

Instituutiolla tarkoitetaan tietynlaista ihmisyhteisön vallitsevaa käytäntöä.

Instituutio voi olla asevelvollisuuteen perustuva armeija vastakohtana palkka-armeija, valtiokirkkojärjestelmä vastakohtana täysin sekulaari valtio. Instituutio voi olla yhteisomistus vastakohtana yksityisomistus, kansallisvaltio vastakohtana monikulttuurivaltio. Metsästäjäkeräilijäyhteisössä tyypillisiä instituutioita ovat ruuan jako ja yksiavioisuus.

Samuel Bowlesin Microeconomics kirja kuvaa toiveita herättävästi erään hyvin pitkäikäisen ja vastenmielisen instituution nopeaa murenemista Senegalissa. Naisten ympärileikkauksen.

Naisten ympärileikkausta ei odotuksista huolimatta oltu koulutuksen leviämisen ja modernisoinnin kautta saatu Senegalissa loppumaan - saati sitten muissa heikommin edistyvissä Afrikan maissa.

Mutta vuonna 1997 pienessä Bambara-heimon kylässä nimeltään Malicounda pidettiin paikallisen kansalaisjärjestön aloitteesta kokous, jossa kolmentoista kylän naiset, joilla oli samanikäisiä tyttäriä, päätti kertaheitolla luopua ympärileikkauksesta.

Pian lähellä sijaitsevan Faluni-heimon kahdeksantoista kylää seurasi esimerkkiä. Päätökset levisivät kylästä kylään ja pian Senegalin hallitus kielsi ympärileikkaukset.

Instituutio mureni alhaalta ylöspäin. Oleellista oli ilmeisesti, että tietyn paikallisen yhteisön kaikki tytöt jätettiin ympärileikkaamatta. Jos vain yksittäiset naiset olisivat päättäneet että heidän tyttäriään ei ympärileikata, tytär olisi todennäköisimmin menettänyt mahdollisuutensa avioliittomarkkinoilla. Tarvittiin yhteistoimintaa.

Jos hallitus taas olisi päättänyt ilman paikallista sitoutumista kieltää ympärileikkauksen, ympärileikkaukset olisivat todennäköisesti jatkuneet koska Senegalin hallituksella tuskin olisi ollut tehokkaita keinoja valvoa kieltoa. Valvonta hoituu tässä tapauksessa tehokkaimmin paikallisesti ja paikallisin voimin. Jokaisella naisella on suuri insentiivi valvoa muitten naisten sitoutumista yhdessä sovittuun sääntöön.

Instituutioitten muutosta on viime aikoina tutkittu paljon - olen lukenut lähinnä Peyton Youngin ja Samuel Bowlesin tutkimuksia aiheesta. Mielenkiintoista instituutioiden muutoksessa on, että instituutiot säilyvät usein hyvin kauan vakaina. Sitten instituutio muuttuu nopeasti.

Evoluutionbiologit väittelevät usein siitä, missä määrin evolutiivinen muutos on tapahtunut suht tasaisisesti vai hyppäyksittäin:

Ensimmäsessä kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan gradualismiksi. Toisessa kuvassa esitettyä tapaa kutsutaan taas punktualismiksi.

Biologisen evoluution osalta minulla ei ole asiaan mielipidettä. Sen sijaan instituutioiden ja muitten ihmisten luomusten muutos tapahtuu eittämättä varsin usein punktualistisesti. DDR:n ja Neuvostoliiton murtuminen, apartheidin murtuminen ja edellä mainittu ympärileikkausten loppuminen Senegalissa ovat esimerkkejä punktualismista. Muutos on toki kytenyt kauan ihmisten mielissä, mutta mitään ei ole ulkoisesti tapahtunut.

DDR:ssä muutamat sadat opposition edustajat kokoontuivat kauan kirkkojen suojissa ja keskustelivat muutoksesta. Mutta sitten yhtäkkiä kadulla olikin satojatuhansia ihmisiä. Muuri murtui ja DDR:ää ei enää ollut.

Tässä vaiheessa ihmiselle varmaan eittämättä tulee mieleen monikulttuuri-instituutio. Se minkälaisen muodon tuon instituution mahdollinen murtuminen saa tulee olemaan mieleniintoista nähdä. Yhtäläisyyksiä DDR:n tai Senegalin tapahtumiin ei tarvitse kaukaa hakea. Kaikissa muutoksissa hyvin pieni vähemmistö saa muutoksen alkuun. Jotkut ihmiset ottavat riskin, toimivat vastoin lyhyen tähtimen etuaan ja haastavat olemassaolevan instituution. Aluksi tuntuu, että tilanne on toivoton. Vallitsevat instituutiot ovat liian vahvoja.

Mutta siten lumipallo lähtee liikkeelle eikä muutosta enää voi estää.

Lähde:

Lisääkö sosiaaliviranomaisten toiminta syrjäytymistä ?

2008-11-29T23:24:00.000-08:00

Parisuhteen murtuessa isä menettää usein oikeuden lapsiinsa ja lapset menettävät oikeuden isäänsä.

Isä, joka on nykypäivänä äidin ohella primäärinen lapsen omainen ja hoitaja, muuttuu parisuhteen murtuessa sekundääriseksi omaiseksi. Lapsen oikeus isään ja isän oikeus lapseen murtuu.

Ilmiö VOI johtaa syrjäytymiseen kahta kautta.

1. Isänsä menettäneet lapset syrjäytyvät. Pojat, joilla ei ole maskuliinista mallia, ajautuvat väkivaltaisiin rikoksiin.

Jo kauan on tiedetty että isän puuttuminen, stressaava lapsuusympäristö ja vanhempien avioero aikaistavat tyttöjen puberteettia ja johtavat aikuisuudessa helposti rikkinäisiin miessuhteisiin ja lopulta yksinhuoltajuuteen:

Early onset of puberty in girls are regarded as stressful and related to deficits in their functioning. For example, early-maturing girls have been found to exhibit significantly more behavior problems than their peers who menstruate on time (Caspi & Moffitt, 1991).

Tyttö ajautuu usein käyttäytymismalliin jota aiemmin kutsuttiin huoraamiseksi.

Hoitotieteen tutkija Aune Flinckin kirjoittaa HS:ssä:

Tutkimusten mukaan isän henkinen ja fyysinen poissaolo vahvistaa sukupuolirooleja ja altistaa poikia, tulevaisuuden miehiä, väkivaltaiselle käyttäytymiselle. Miehen antama hoiva taas vähentää poikien väkivaltaisuutta....

Vanhempien suhteen särkyminen ja eroriidat koituvat lapsen vahingoksi: lapset altistuvat emotionaalisille laiminlyönneille ja kaltoinkohtelulle. Sekä miehet että naiset käyttävät erotilanteissa lapsia uhkailun, kiristämisen ja syyllistämisen välineinä. Lapsista tulee väkivallan välikappaleita. Isyyden ja äitiyden häpäiseminen, vanhemmuuden vahingoittaminen ja lapsi–vanhempi-suhteen riistäminen merkitsevät ihmisarvoa loukkaavaa henkistä väkivaltaa.

Vanhempien väliset ristiriidat voivat johtaa myös siihen, että toisen puolison vanhemmuutta rajoitetaan lapsen edun nimissä. Vaikka pahat sanat, teot ja tekemättä jättämiset suunnattaisiin puolisoon, ne vahingoittavat aina myös lasta.

Kaltoinkohtelun ja hylätyksi tulemisen seuraukset ovat vakavia ja tulevat esiin usein vasta vuosikymmenten kuluttua. Pahimmillaan lapsi traumatisoituu ja siirtää väkivaltaa seuraavaan sukupolveen.

Vanhempien suhteen särkyminen voi merkitä lapselle turvattomuutta myös siksi, että aikuiset ja elinympäristöt vaihtuvat, perhe- ja sukulaissuhteet katkeavat ja tilalle tulee lyhytaikaisia uusia suhteita, suhde toiseen vanhempaan särkyy tai muuttuu vain viikonloppu- tai kännykkäyhteydeksi.

2. Lapsensa osin tai kokonaan menettäneet isät syrjäytyvät, alkoholisoituvat tai ajautuvat jopa rikoksiin. (Lapsensa menettäneellä isällä voi olla alentunut työmotivaatio mikä heijastuu jopa kansantaloudelllisena tappiona.)

Flinck jatkaa:

On myös todettu, että löyhästi perheeseensä yhteydessä olevat miehet ovat väkivaltaisempia kuin lasten hoivaan osallistuvat. Mies perheen keskiössä luo perusturvaa ja lämpöä koko perheelle.

Ilmiö on tapahtunut pitkälti sosiaaliviranomaisten tuella ja jopa sosiaaliviranomaisten ajamana:

Ammattiauttajien toiminnassa lapsen oikeus isään ja miehen oikeus isyyteen eron jälkeen voi jäädä teoreettiselle tasolle, jos huoltajuutta pohdittaessa naisen kykyjä äitiyteen yliarvioidaan ja miehen kykyjä isyyteen aliarvioidaan eikä lasta kuunnella tarpeeksi.

Äiti, isä ja lapset kärsivät ratkaisuista, joissa miehen vanhemmuus ja lapsen oikeus isään ohitetaan tai mitätöidään ja vanhemmuuden velvoitteet kasautuvat kohtuuttomana taakkana äidille.

Yhteiskunnassamme elää isättömien lasten ja ylikuormitettujen yksinhuoltajaäitien sukupolvi. Yksinomaan naisten kasvattamien poikien identiteetin kehittyminen on ristiriitaista, jos poikien elämänpiirissä ei ole miehiä, joihin he voisivat samastua. Pojan riippuvuus dominoivista naiskasvattajista synnyttää poikalapsissa vihamielisyyttä, joka voi tulevaisuudessa ilmentyä esimerkiksi naisiin kohdistuvana väkivaltana.

Lähteet:

1. Aune Flinck, Lapsen okeus isään turvattava myös parisuhteen kariutuessa. Mielipidekirjoitus HS:ssä.

2. Caspi, A., & Moffitt, T. E. (1991). Individual differences are accentuated during periods of social change: The sample case of girls at puberty. Journal of Personality and Social Psychology, 61, 157-168

Elitismi vaikeuksissa - kansan nöyryys murenemassa ?

2008-11-29T01:10:00.001-08:00

Elitismi on ollut leimaa antavaa 2000-luvun julkiselle keskustelulle. Kansaa on halveksittu - varsinkin suomalaista miestä. On vaadittu että suomalaisten pitää muuttua eurooppalaisiksi.

Paavo Lipponen osoitti halveksuntansa koko Suomea kohtaan toteamalla, että ei ole kiinnostunut valtioneuvoksen tittelistä koska hänen kaverinsa Bruesselissä ja Moskovassa ei anna arvoa moisille arvonimille.

Päivi Lipponen sälytti Itä-Helsingin maahanmuuttajakoulujen ongelmat kovaa kenttätyötä tekevien itähelsinkiläisten opettajien niskoille. Hän totesi opettajien pitävän omaa kulttuuriaan ja sen edustajia ainoina oikeina ja vain sietävän muita kulttuureja edustavia. Lipponen on itse toiminut opettajana eiralaisessa paremman väen lukiossa ja näin onnistunut välttämään kaiken kokemukseen perustuvan tiedon itähelsinkiläisten koulujen arjesta.

Helsingin Sanomat on julistanut suomalaisen miehen naista rutiininomaisesti hakkaavaksi hirviöksi. Valtionsyyttäjän Mika Illmanin mielestä suomalaisten miesten ongelmia saa kyllä huoletta yleistää, mutta maahanmuuttajaryhmien vastaava kritisointi on kiihotusta kansanryhmää kohtaan ja siis rikos.

Vihreitten ex-kansanedustaja Rosa Meriläinen toteaa että Suomi olisi hyvä maa kunhan kansa vain vaihdettaisiin toiseen. Eliitillä tuntuu olevan käynnissä kilpailu siitä, kuka vittuilee kansalle - erityisesti suomalaiselle heteromiehelle - parhaiten.

Perussuomalaisten vaalivoitto tuli vittuilukilpailusta innostuneelle eliitille kuitenkin yllätyksenä ja sai heidät narsistisen raivon valtaan. "Miten nuo julkesivatkin. Rengin pitää olla nöyrä." Ensireaktiona eliitti - ja erityisesti sen likaisen työn tekijät Niemelä, Roos ja Höglund - demonisoivat perussuomalaisten ääniharavaa ja uhkailivat tätä poliisilla. (Niemelä, Roos ja Höglund halveksivat kansaa mm. siksi että eivät ole koskaan tehneet työtä - he pitävät kansaa hieman tyhmänä koska tavalliset ihmiset kustantavat heidän elitistielämänsä.)

Poliisin innostus Halla-ahon "rikosten" tutkimiseen saattaa kuitenkin olla hieman väljähtynyttä. Onhan poliisikin - kansan yleisesti kunnioittama ja siksi eliitin vahvasti halveksima instituutio - ollut eliitin hampaissa.

HS:n politiikan toimittaja Hanna Kaarto analysoi eliitin ymmärtämättömyyttä siitä, missä Suomessa mennään, maltillisessa analyysissaan:

Poliitikot, ajakaa joskus metrolla itään

Aika usein, kun poliitikot yrittävät keskustella maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta, vahvistuu mielikuva siitä, että he eivät tiedä aiheesta mitään – nimittäin arjen tasolla.

Kansanedustaja Päivi Lipponen (sd) kirjoitti tohtorikollegansa Mirja-Tytti Talibin kanssa HS:n Vieraskynässä reilu viikko sitten, että maahanmuuttajien opettajat pitävät omaa kulttuuriaan ainoana oikeana ja näkevät erilaiset oppilaat uhkana. Kirjoituksessa mainittiin erikseen Itä- ja Koillis-Helsinki, missä opettajilla on sentään vuosikymmenten kokemus maahanmuuttajalapsista. Ei ihme, että opettajat ovat älähtäneet etutöölöläiselle, entiselle Eiran aikuislukion lehtorille.

Perussuomalaisten kuntavaalivoitto on käynnistänyt kiihkeän kannanottojen – ja rikosilmoitusten – sarjan. Kähinä on kärjistynyt vihreiden ja perussuomalaisten välille. Osapuolet laukovat täysillä toistensa ohi, eikä yrityksiä aitoon vuoropuheluun ole juuri näkynyt.

Laitakaupunkien neuvolat, koulut, terveyskeskukset, urheiluseurat ja naapurustot ovat täynnä monikulttuurisuuden ruohonjuuritason asiantuntijoita, kun taas Helsingin kantakaupungissa asuvien tuijabraxien, päivilipposten ja osmosoininvaarojen lausunnot tuntuvat olevan tästä arjesta kovin kaukana.

Kaukana lähiöiden arjesta, nimittäin Eirassa, asuu myös perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen äänikuningas Jussi Halla-aho, yksi kärkevän sananvaihdon osapuolista.

Rakentavampaa keskustelua on syytä vielä toivoa. Nyt näyttää siltä, että poliittinen eliitti ei oikein tunne maata, jota se johtaa. On alkanut paljastua juopa, joka jakaa kaikessa hiljaisuudessa täysin erilaisiin maailmoihinsa ajautunutta kansaa.

Täsmällisemmin sanottuna poliittista eliittiä ei vähääkään kiinnosta maa ja kansa, jota he johtavat. Eliittiä kiinnostaa kansan ajatukset yhtä paljon kuin Dostojevskin tai Tsehovin kuvaamaa Pietarissa asuvaa aatelista, jolla oli N:n kuvernementissa 300 sielua. Helsingin keskustassa tai Bruesselissä majailevaa suomalaista eliittiä ei kiinnosta N:n lähiössä tai M:n maaseutukaupungissa asuvat ihmiset kuin korkeintaa äänestäjinä.

Kansan pitäisi vain alistua, tehdä töitä, maksaa veroja ja äänestää vihreitä, kokoomusta, demareita ja muita hyväksyttäviä puolueita. Verojen käytöstä Suomen islamisoimiseen ja negroidisoimiseen kansan ei pidä puhua eikä pukahtaa.

Katso myös aiempi kirjoitukseni Eliitin paratiisi, maahanmuuttajan
taivas ja eurooppalaisen helvetti ?

Juuri kun voitto oli melkein varmistettu - osa 3 - monikulttuurisuus

2008-11-23T21:00:00.000-08:00

Vain muutama viikko on kulunut siitä, kun monikulttuurisuuskriittiset ehdokkaat saivat vaalivoiton kunnallisvaaleissa. Vaaleja oli edeltänyt ns. oikeistopopulismin eteneminen Euroopassa ja monikulttuurisuuskriittisyyden vahvistuminen mm. Ranskan ja Tanskan valtapuolueissa.

Kaksi viikkoa on kulunut siitä kun irakilainen pakolainen syytti HS:n yleisönosastossa monikultturisteja sallivuudesta kunniamurhia kohtaan:

Miksi kunniamurhat saavat jatkua Euroopassa? Onko kysymyksessä pelkkä kulttuurinen taantumuksellinen tapa, joka EU-maissa sivistyneesti ohitetaan? Käsittääkseni näin on. Euroopan valtiot ovat monikulttuurisuuden nimissä hyväksyneet nämä väkivallanteot.

Monikulttuurinen, suhteellinen ideologia ei käytännössä tunnusta ihmisten perusoikeuksia ja vapautta. Kun jonkin ryhmän oikeus esimerkiksi uskontoon tai heimoon perustuen hyväksytään, silloin ohitetaan yksilön oikeudet. Perheenjäsenten ja perheyhteisön keskinäiset vapausnormit ovat ristiriidassa keskenään.

Näin on varsinkin, kun kysymyksessä ovat naisten ja lasten vapaus ja turva.

Viikko on kulunut siitä, kun Jonsuun Yliopiston tutkija Vesa Puuronen edelytti termin monikulttuurisuus selkiinnyttämistä:

Monikulttuurisuudesta on olemassa kaksi pääversiota. Ensimmäistä voi kutsua säilyttäväksi (tai konservatiiviseksi) monikulttuurisuudeksi. Sen lähtökohta on, että jokaisen kulttuurin tulee sallia noudattaa omia tapojaan, kuten Bahaaldin totesi. Tämä monikulttuurisuuden versio voi johtaa onnettomiin seurauksiin, kuten kunniamurhiin ja pahoinpitelyihin.

Säilyttävä monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole monikulttuurisuuden ainoa eikä nykyään myöskään hallitseva tulkinta. Hallitseva tulkintaa on kansainvälisessä keskustelussa kutsuttu liberaaliksi monikulttuurisuudeksi. Suomeksi sen sisällön tavoittaa käsite "kehittävä monikulttuurisuus".

Tämän lähtökohta on, että ryhmäoikeudet – eli kulttuurisen ryhmän oikeus säilyttää ja noudattaa tapojaan – eivät voi ylittää yksilön ihmisoikeuksia.

Tämä monikulttuurisuuden versio siis, päinvastoin kuin Bahaaldin väitti, tunnustaa niin teoriassa kuin käytännössäkin ihmisen perusoikeudet.

Tämän aamun HS:ssä yhteisöpedagogi Riitta Kemppainen-Koivisto haluaa sekavassa artikkelissaan jo luopua koko termistä:

Suomessa monikulttuurisuus on lähes aina ongelmakeskeistä

"Maahanmuuttajuus on alkanut muokata maatamme niin, että olemme hyvin lähellä aikaa, jolloin voimme puhua vain suomalaisista."

Erikoistutkija Vesa Puuronen peräänkuulutti (HS 18. 11.) keskustelua monikulttuurisuudesta.

Kun 1970-luvulla kansainvälisyys oli Suomessa vielä juhlallista jorinaa, on tämän päivän monikulttuurisuuspuhe aina jotenkin kytköksissä maahanmuuttajiin ja lähes aina ongelmakeskeistä.

Olli Löytty on nimennyt Maltillinen hutu -kirjassaan niin monikulttuurisuuden kuin kansainvälisyydenkin tuontitavaraksi, jotka pikemminkin pitävät meitä erilaisuudesta erillään kuin yhdistävät ketään.

Löytyn mielestä monikulttuurisuus Suomessa on kuin marjapiirakka. Piirakassa eri etniset ryhmät muodostavat omia vähemmistösiivuja, ja me kantaväestöön kuuluvat haukkaamme suurimman palan. Piirakassa ei ole mitään yhteistä eikä päällekkäistä.

Monikulttuurisuus käsitetään ikään kuin monien eri etnisten kulttuurien kulttuuriksi, jolloin ruokalistalla pidetään eri makuyhdistelmiä ja kutsutaan pöydän ympärille eksoottisen näköisiä ihmisiä.

Löytty neuvookin meitä pikkuhiljaa luopumaan monikulttuurisuus-käsitteen käytöstä tai ainakin luopumaan piirakan leipomisesta ja siirtymään katsomaan kaleidoskoopin läpi. Näin näkisimme alati vaihtuvia tilanteita, ja sitä kautta oppisimme käsittelemään ja ymmärtämään jatkuvaa muutosta.

Tehtävämme olisi hapuillen tunnustella muuttuvassa maisemassa elämää ympärillämme ilman mitään erikoista. Jatkaisimme vain arkisia askareita hätäilemättä ja konflikteja pelkäämättä.

Kaleidoskoopin läpi katsominen voisi auttaa ymmärtämään monikulttuurisuuden sijaan moninaisuutta. Moninaisuus on laajempaa eri kulttuurien liikettä, jossa kietoutuvat yhteen etnisyys, sukupuolinen suuntautuminen, eri uskonnot ja sukupuolet.

Nämä kaikki muodostavat ikään kuin verkon, jonka rihmastot auttavat näkemään piirakan erojen sijaan yhteyksiä ja kytköksiä.

Suomessa laajemmin alkanut maahanmuuttajuus 1990-luvulla yhdisti monikulttuurisuuden ja maahanmuuttajuuden. Nykyisin elämme jo kuitenkin tilassa, jossa emme enää kovinkaan hyvin pysty erottelemaan montako venäläistä, somalialaista tai kurdia maassa asuu. Maahanmuuttajuus on alkanut muokata maatamme niin, että olemme hyvin lähellä aikaa, jolloin voimme puhua vain suomalaisista.

Olemme hitaasti totuttautumassa ajatukseen, että uutta ja outoa ei tule vain maan rajojen ulkopuolelta, vaan sitä syntyy koko ajan myös maan sisällä.

Meidän yhtenäiskulttuurimme on näin vahvistumassa, saamassa uutta sisältöä – muuttumassa, niin kuin muutkin muuttuvat. Opimme toisten läsnäoloa, käytöstä, uusia toiminta- ja ajattelutapoja.

Totuttelemme kaaoksen hallintaan ja opimme sietämään epäjärjestystä, ottamaan maailman säröisenä vastaan, sellaisena kuin se näyttäytyy. Tämä on samalla ennen kaikkea muutosta itsessämme.

Kansallista identiteettiämme muokataan näin koko ajan. Opimme totuttelemalla, kuulostelemalla, haistelemalla ja maistelemalla pienin erin hyväksymään myös sen, että meidän yhtenäiskulttuurimme muutoksen myötä identiteettimme ei katoa vaan muovautuu toisenlaiseksi.

Olemme erottelupolitiikan eli monikulttuurisuuden sijaan hyvässä vauhdissa kohti moninaisuuden Suomea.

Kun Löytty ehdottaa luopumista koko monikulttuurisuuden käsitteestä, tulisi sen kytkös maahanmuuttajiin jättää pikkuhiljaa taka-alalle. Tässä välillä elämme hetken uussuomalaisten kanssa. Mutta kaleidoskooppi ohjaa vahvistamaan uutta kulttuurista identiteettiämme. Se tapahtuu tunnustamalla yhtenäiskulttuurin muuttuminen – verkkoja kutoen, rihmastoja rakentaen.

Summa summarum:

Sekä suomalaiset että monet maahanmuuttajat ovat huolestuneita monikultturismin mukanaan tuomista ongelmista. Aluksi eliitti kielsi ongelmat kokonaan. Nyt eliitti haluaa keskustella, mutta vain niillä termeillä jotka se itse määrittelee. Keisarilla ei edelleenkään ole vaatteita.

Kekkosen aikana suurista ongelmista ei puhuttu julkisuudesta, mutta valtiojohto hoiti asiat usein kuntoon hiljaisuudessa. Nykyäänkään asioista ei saisi vielä puhua - ero on siinä että valtiojohdossa olevat naivit ihmiset eivät tee ongelmille mitään ilman että kansa vaatii että jotain tapahtuu.

Älyköt keskustelevat pienissä narsistikerhoissaan - mutta heidänkään mielestään kansan ei pitäisi keskustella asioista. Keskustelu olisi jätettävä Niemelälle, Roosille ja muille "skeptikoille".

Krypotokristillisyys Balkanilla ja monikultturismin kirot

2008-11-20T04:39:00.000-08:00

Kerroin eilen että monet kryptokristityt ovat Kosovossa palaamassa katolilaisuuteen satojen vuosien jälkeen.

Kryptokristillsyyden ilmiö on näemmä tunnettu muuallakin kuin GatesofViennassa. Wikipedia kirjoittaa kryptokristillisyydestä Balkanilla ja Japanissa.

Japanissa kristinusko oli maanalla 200 vuotta 1643 - 1858, Balkanilla ilmeisesti jopa 400 vuotta. Ottomaanien Valtakunnassa vallitsi melko laaja uskonnonvapaus, joten maanalla olo oli vain osittaista. Osa ihmisistä salasi kristillisyytensä ja sai näin mm. taloudellisia etuja osakseen.

Balkania kovin hyvin tuntemattomalle on vaikea ymmärtää, miksi vielä Jugoslavian aikana monet ihmiset teeskentelivät muslimia esimerkiksi Kosovossa. Valtio kun ei suhtautunut käsittääkseni sen positiivisemmin islamiin kuin katolilaisuuteen.

Selitykseen täytynee liittyä paikallisiin syihin - monikulttuuriyhteiskunnassa solidaarisuus omaa paikallisyhteisöä kohtaan vaatii että venettä ei heiluteta. Jos olet albaanimuslimi, et voi yhtääkkiä muuttua albaanikristityksi.

Kun Kosovosta tuli albaanien kansallisvaltio, yhtenäisyyden paine väheni. Kryptokristityt ovat alkaneet palata Paavin kirkon syliin. Ortodoksikirkot hävisivät pari vuotta sitten Kosovosta tulena ilmaan. Rooman kirkko tulee tilalle.

Mielenkiintoista on, että Serbia vastustaa katolisten kirkkojen rakentamista Kosovoon. Youtubessakin seuraavan videon kommenteissa paistaa serbien kritiikki katolisten kirkkojen rakentamista vastaan. Videossa on tosin pahempaakin serbien näkökulmasta - albaanit yrittävät vallata sen paikan Euroopan etuvartiona ottomaaneja vastaan, jonka serbit ovat itselleen ottaneet. Video on melkoista propagandaa, mutta aiheeseen se liittyy siinä, että katolisuus etenee Kosovossa:

On kuin Idän ja Lännen kirkon skisma olisi herännyt taas eloon. Serbeille katolisen albaanin hyväksyminen lienee vaikeampaa kuin muslimialbaanin.

Kryptokristittyjä Kosovossa ?

2008-11-19T08:42:00.001-08:00

Olen tähän mennessä luullut, että vain juutalaiset kykenevät satoja vuosia teeskentelemään kääntymistä - esimerkiksi kristityiksi tai muslimeiksi.

Nyt vaikuttaa siltä, että Kosovossa on ihmisiä jotka ovat satoja vuosia teeskennelleet muslimia, mutta ovat todellisuudessa säilyttäneet katolisuutensa.

Ottomaanien vallattua Albanian ja Kosovon, monet kääntyivät dhimmi-veroja välttääkseen, pakosta tai muista materiaalisista syistä muslimeiksi. Nyt ainakin jonkin kokoinen joukko on "palaamassa" katolisuuteen. Pristinaan ja muualle Kosovoon on alettu taas rakentaa kirkkoja.

"Palaaminen" alkoi heti sen jälkeen, kun serbiortodoksien vastarinta oli murskattu ja Kosovo saavutti itsenäisyyden. Enää ei ollut niin voimakasta tarvetta identifioitua muslimiksi, kun vihollinen oli jo voitettu.

Konflikti aiheuttaa ryhmäkoheesion lisääntymistä - poikkeamia yhtenäisestä sisäryhmäidentiteetistä ei juuri suvaita. Vastaavasti konfliktin loppuminen tuo mukanaan koheesion kevenemisen. Tämä on Tajfelin sosiaalisen identiteetin teorian mukainen ennuste.

Ilmeisesti Kosovossa on käynyt juuri näin - ihminen voi itsenäisyyden jälkeen olla kunnon albaani olematta muslimi.

Vastaavaa voi tuskin ajatella tapahtuvan Bosniassa. Bosnjakin identiteetti on slaavimuslimin identiteetti - kroaatin identiteetti on katolisen slaavin identiteetti. Omilla ja muilla ei käytännössä ole muuta eroa kuin uskonto - kieli on käytännössä sama. Kääntyminen muslimista katoliseksi merkitsisi vihollisen puolelle astumista.

Kosovolainen kääntyessään katoliseksi säilyttää kielensä - ja uskontokin säilyy erinä kuin serbivihollisilla.

Eliittikin haluaa keskustelua monikultturismista?

2008-11-18T06:35:00.001-08:00

Erikoistutkija VESA PUURONEN Kuopion yliopistosta haluaa aloittaa keskustelun monikultturismin "pääversioista". Samalla hän vastaa irakilaisen pakolaisen Omar Bahaaldinin monikulttuurismi-kritiikkiin.

Lainaan Puurosen kirjoitusta HS:ssä:

Omar Bahaaldin syytti mielipidesivulla (HS 15. 11.) monikulttuurisuusideologiaa siitä, että Euroopassa tapahtuu kunniamurhia. Hänen kannanottonsa ei ota huomioon monikulttuurisuusajattelun ja -politiikan kaikkia tulkintoja.

Monikulttuurisuudesta on olemassa kaksi pääversiota. Ensimmäistä voi kutsua säilyttäväksi (tai konservatiiviseksi) monikulttuurisuudeksi. Sen lähtökohta on, että jokaisen kulttuurin tulee sallia noudattaa omia tapojaan, kuten Bahaaldin totesi. Tämä monikulttuurisuuden versio voi johtaa onnettomiin seurauksiin, kuten kunniamurhiin ja pahoinpitelyihin.

Säilyttävä monikulttuurisuus ei kuitenkaan ole monikulttuurisuuden ainoa eikä nykyään myöskään hallitseva tulkinta. Hallitseva tulkintaa on kansainvälisessä keskustelussa kutsuttu liberaaliksi monikulttuurisuudeksi. Suomeksi sen sisällön tavoittaa käsite "kehittävä monikulttuurisuus".

Tämän lähtökohta on, että ryhmäoikeudet – eli kulttuurisen ryhmän oikeus säilyttää ja noudattaa tapojaan – eivät voi ylittää yksilön ihmisoikeuksia.

Tämä monikulttuurisuuden versio siis, päinvastoin kuin Bahaaldin väitti, tunnustaa niin teoriassa kuin käytännössäkin ihmisen perusoikeudet. Kehittävän monikulttuurisuuden tulkinnan puitteissa kunniamurhat, väkivalta ja muut ihmisoikeuksien rikkomukset ovat rikoksia ja vastoin monikulttuurisuuden periaatteita.

Suomessa ei ole käyty perusteellista keskustelua monikulttuurisuuden eri tulkinnoista. Tämä keskustelu on käynnistymässä.

Keskustelun tuloksena saadaan toivottavasti aikaan sellainen tulkinta monikulttuurisuudesta, joka turvaa sekä kulttuurien kehityksen että ihmisoikeudet politiikan, lainsäädännön ja arkielämän käytäntöjen tasolla.

"Tämä keskustelu on käynnistymässä." !

Kuullostaa ohjatulta keskustelulta, jonka HS käynnistää yhdessä maahanmuuttoministerin kanssa.

Vihreät on naisten ja homojen luokkaetua ajava puolue ?

2008-11-17T21:26:00.000-08:00

Olen jo jonkin aikaa uumoillut että jako perussuomalaisiin ja vihreisiin on pitkälti sama kuin jako naisiin ja heteromiehiin. Nuorista aikuisista varakkaat äänestävät kokoomusta, heteromiehet enenemässä määrin perussuomalaisia ja naiset, maahanmuuttajat ja homot vihreitä. Karkeasti yleistäen siis.

Keskustaa äänestetään laajasti maaseutukaupungeissa. Demareita ja Vasemmistoliittoa äänestävät kai lähinnä eläkeikää lähestyvät.

Perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisten vaalivoitto on osin heteromiesten kapinaa naisten ylivaltaa vastaan. Heteromiehet ovat kyllästyneet naisten irrationaaliseen dysgeenisen maahanmuuton edistämiseen ja sananvapauden nakertamiseen.

Kuvaavaa on että yksi harvoista jossain määrin rakentavista vihreistä poliitikoista on jo kansanedustajan uransa lopettanut keski-ikäinen heteromies, Osmo Soininvaara. Vihreät eivät ole luopuneet vain ympäristönsuojelun edistämisestä vaan siis myös sukupuolten tasa-arvoisuuden edistämisestä.

Mielipiteeni vahvistui kun luin entisen vihreän poliitikon Jarkko Tontin jutun Vihreästä langasta:

Vihreät juhlii kunnallisvaalivoittoa. Hyvä, sallittakoon ilo ja riemu. Sallittakoon myös kriittinen pohdinta.

Minua pyydettiin ehdokkaaksi kunnallisvaaleihin. Sanoin ei kiitos, olen imarreltu, mutta en lähde. Samoin vastasin, kun minua kysyttiin ehdolle vuoden 2007 eduskuntavaaleihin.

Miksi? Yksi syy oli tietysti se, että olen kirjailija, en poliitikko. Haluan sanoa mitä ajattelen, enkä koko ajan ajatella mitä sanon. En halua miellyttää ketään, vaan ravistella hereille. Niin ei saada äänestäjiä.

Toinen syy oli sukupuoleni ja seksuaalinen suuntautumiseni. Kaltaiseni olion ei ole mahdollista menestyä vihreänä poliitikkona.

Se, että poliittinen jako alkaa noudattaa sukupuolijakoa, on taas yksi esimerkki siitä, että kanankokonaisuuden eheys on pahasti murenemassa.

Sukupuolten välinen sota kovenee ja lapset kärsivät.

Katso myös tämä.

Olen jo aiemmin uumoillut että vihreät ovat marksilaisessa katsannossa objektiivisesti tarkasteltuna naisten luokkapuolue, joka ajaa naisten luokkaetua.

Niemelä ja oikeistopopulismin synty

2008-11-16T00:36:00.000-08:00

Jussi K. Niemelä toteaa perjantaisessa Iltasanomissa, että oikeistopopulismin synty oli odotettavissa, koska Suomessa on kauan hyssytelty monikultturismin ongelmia. Olen samaa mieltä.

Rivien välistä saa sen kuvan että oikeistopopulismi ja "maahanmuuttajien demonisointi" ovat Niemelästä vääriä tapoja käsitellä monikultturismin ongelmia. Asiaa olisi Niemelästä ilmeisesti lähestyttävä analyyttisemmin.

HS lainasi aikoinaan saksalaista - sosiaalidemokraatteja lähellä olevan Friedrich Ebert-säätiön - tutkijaa Ernst Hillebrandia:

Tarvitaan tervejärkinen analyysi lapsellisen monikulttuurisuusunelmoinnin sijaan. Kuten jokaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, myös maahanmuutosta aiheutuu sekä haittoja että hyötyjä.

Niemelä lienee samaa mieltä.

Puhdas rationaalinen argumentointi olisikin ehdottomasti paras tapa käsitellä asiaa, jos väite

Monikultturismi ja maahanmuutto edistää suomalaista hyvinvointia

olisi tosiasiaväite. Väite näyttää ulkoisesti tosiasiaväitteeltä - mikäli edellytämme siis että kaikilla on suunnilleen sama käsitys hyvinvoinnista. Mutta faktisesti väite ei suomalaisessa yhteiskunnassa ole tosiasiaväite vaan uskonnollinen normi. Tosiasiaväitteen muotoon kirjoitettu uskonnollinen normi kuuluu selkokielellä:

Et saa lausua ääneen (ainakaan "kovalla äänellä" tai ainakaan eliitin keskustelufoorumien ulkopuolella ja kansan parissa), että monikulttuurisuus ja tiettyjen ryhmien maahanmuutto ei edistä suomalaista hyvinvointia.

Tosiasiaväitteitteen kiistäminen voisi perustua pelkkään rationaaliseen argumentointiin, mutta normien murtaminen perustuu normien rikkomiseen. Normia rikotaan niin kauan - rangaistuksista välittämättä - että normi murtuu. On tehokaampaa sanoa asiat kärjistetysti kuin puhtaan analyyttisesti.

Siihen vastaaminen, miksi jotkut ihmiset - alkukristityt, Natsi-Saksan tunnustuskirkko, DDR:läiset toisinajattelijat, Koijärven kuivatuksen vastustajat, kettutytöt tai Jussi Halla-aho - ovat valmiita tekemään tekoja joista tulee suurellla todennäköisyydellä rangaistus, jääköön toiseen kertaan.

Normien muutosta ovat käsitelleet ansiokkaasti mm. taloustieteilijät Samuel Bowles ja Peyton Young.

Arvot ja voima

2008-11-15T23:23:00.000-08:00

Suomessa on pitkään uskottu machiavellimaisesti siihen, että kansainvälisessä politiikassa voima jyllää. Viisas on se joko tämän ymmärtää ja taipuu ja luovii. (Poikkeuksena Tarja Halonen ja hänen kannattajansa, jotka ovat kuvitelleet että maailma on ratkaisevasti muuttunut, eikä valtioiden välillä enää ole aseellisia konflikteja.) Paasikiven-Kekkosen linja perustui machiavellimaiseen kuvaan maailmasta.

Viron presidentin Toomas Ilveksen kirjoitus "Viron Ulkopolitiikan Lähteillä" Kanavassa kuvaa virolaisten ulkopolitiikkaa. Ilves kuvaa aika erilaista - kantilaisempaa eli arvopohjaisempaa - maailmaa, kuin se maailma johon suomalaiset ovat toisen maailmansodan jälkeen uskoneet. Viron ulkopolitiikka on perustunut yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin - Immanuel Kantin esseeseen Ikuisesta Rauhasta.

Euroopan Unioni rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen turvaamaan Ikuinen Rauha Euroopassa. Jo Kant uskoi että demokraattiset maat eivät sodi keskenään ja siksi demokratian edistäminen Euroopassa oli erittäin tärkeä eurooppalainen päämäärä - kaikkinaisen taloudellisen ja muun yhdentynmisen ohella.

70-luvulla oikeistodiktatuurit väistyivät Etelä-Euroopasta. 90-luvun alussa tuntui että demokratia voittaa myös Itä-Euroopassa Venäjää myöten. Ikuisen Rauhan asia levisi ja uskottiin Venäjän ja sen rajamaidenkin jo pääsevän sen piiriin.

Virolle Georgian tapahtumat syksyllä 2008 olivat valtava shokki. Arvopohjainen ulkopolitiikka, eurooppalaisuus ja Ikuisen Rauhan idea oli saanut iskun. Ehkä lopullisen.

Tuskin suurin shokki oli se, että Venäjä ei noudata yhteisiä arvoja demokratiasta, muitten maitten suvereniteetin kunnioituksesta ja rauhanomaisesta konfliktien ratkaisusta maitten välillä. Eihän Venäjä ole Eurooppaa vaan barbaarimaa, jossa vahva alistaa tai jopa tappaa heikomman !

Rivien välistä voisi uumoilla, että Viron johto on enemmänkin järkyttynyt siitä, että osa Euroopan maista ei ole enää todella sitoutunut arvopohjaiseen ulkopolitiikkaan. Osa eurooppalaisista maista taipuu Venäjän voimapolitiikan alle. Vailla mitään kunniaa he myyvät itsensä narkomaanin lailla Venäjälle saadakseen kaasua.

En kuulu niihin suomalaisiin, jotka kyynisesti pilkkaavat arvopohjaista ulkopolitiikkaa. Ulkopolitiikan pitää ainakin osittain olla arvopohjaista. Ilman yhteistä arvopohjaa ei ole mitään Eurooppaa. Ilman Eurooppaa ei ole ehkä Suomeakaan.

OMAR BAHAALDIN HS:ssä

2008-11-14T23:02:00.000-08:00

Lainaan suoraan:

Miksi kunniamurhien annetaan jatkua Euroopassa?

Monikulttuurinen, suhteellinen ideologia ei käytännössä tunnusta ihmisten perusoikeuksia ja vapautta.

Lehtitietojen mukaan Itä-Suomen hovioikeus Kuopiossa tuomitsi äskettäin 64-vuotiaan irakilaismiehen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen 25-vuotiaan tyttärensä pahoinpitelystä. Oikeudessa tytär ja isä olivat vierekkäisissä huoneissa ja näkivät toisensa vain videon kautta. Isä kiisti syytteet.

Pahoinpitelyn syynä oli tyttären avioero isän sukulaismiehen kanssa järjestetystä avioliitosta. Hakkaaminen ja potkiminen tapahtuivat tyttären kotona Kuopiossa.

Seuraavana päivänä tytär teki rikosilmoituksen poliisille ja kertoi isän uhanneen tappaa hänet suvun kunnian vuoksi. Nyt vanhempi tytär on piilossa.

Saman uutisen mukaan isä pahoinpiteli myös toista, 23-vuotiasta tytärtään. Syynä oli tyttären ilmoitus, ettei hän halua asua vanhempiensa luona. Hän perui pahoinpitelyväitteen oikeudessa.

Samanlainen traaginen tapahtuma sattui Lontoossa reilu vuosi sitten. Isä pahoinpiteli tyttärensä Banaz Mahmodin sairaalakuntoon. Tytär oli eronnut järjestetystä avioliitosta ja alkoi seurustella poikaystävänsä kanssa. Lopuksi isän sukulaismies murhasi Mahmodin.

Isä pahoinpiteli myös perheen nuoremman tyttären varoitukseksi.

Miksi kunniamurhat saavat jatkua Euroopassa? Onko kysymyksessä pelkkä kulttuurinen taantumuksellinen tapa, joka EU-maissa sivistyneesti ohitetaan? Käsittääkseni näin on. Euroopan valtiot ovat monikulttuurisuuden nimissä hyväksyneet nämä väkivallanteot.

Monikulttuurinen, suhteellinen ideologia ei käytännössä tunnusta ihmisten perusoikeuksia ja vapautta. Kun jonkin ryhmän oikeus esimerkiksi uskontoon tai heimoon perustuen hyväksytään, silloin ohitetaan yksilön oikeudet. Perheenjäsenten ja perheyhteisön keskinäiset vapausnormit ovat ristiriidassa keskenään.

Näin on varsinkin, kun kysymyksessä ovat naisten ja lasten vapaus ja turva. Heitä kontrolloidaan tiukemmin pukeutumisessa, on huivipakko, ympärileikkaukset ja ruokavalion säännöt. Toisin sanoen itsemääräämisoikeus puuttuu.

Pakkoavioliitot ja kunniamurhat ovat arkipäivää näissä suljetuissa kulttuureissa. Perusteluina näille säännöille ja tavoille käytetään oman kulttuurin säilyttämistä moniarvoisessa yhteiskunnassa.

Tämän logiikan mukaan kulttuuri on pysyvä, muuttumaton ja ikuinen, eikä sitä voi muuttaa tai kehittää. Todellisuudessa ei ole näin: maailma muuttuu, ihminen muuttuu, kulttuurit muuttuvat ja kehittyvät.

Tässä yhteiskunnassa on toimittava voimassa olevien lakien ja sääntöjen mukaan. Täytyykö erilaisille ryhmittymille ja kulttuureille laatia omat lait?

Nämä normit ja säännöt vahvistavat rasismia ja lisäävät negatiivista suhtautumista koko maahanmuuttajaväestöä kohtaan. Kolikon toinen puoli on islamilaisen politiikan mukainen suhtautuminen myönteisesti sharia-lakiin ja sen toteuttamiseen yhteiskunnassamme.

On kysyttävä, ovatko uskonnollisperäiset periaatteet ja heimotavat arvokkaampia kuin ihmisoikeudet? Mitkä ovat minun henkilökohtaiset oikeuteni ja vastuuni? Mitä on tasaarvo naisten ja miesten välillä?

Palataan kunniamurhatapauksiin ja maahanmuuttajanaisten asemaan.

He ovat turvattomia ja syrjäytyneitä yhteiskunnastamme. Puolet maahanmuuttajaväestöstä on naisia. Heidän kotoutumisensa edistämiseksi koulutusta ja valmennusta täytyy voimakkaasti lisätä, että he voivat elää normaalia elämää ja osallistua yhteiskuntaan. Näin voidaan vahvistaa koko yhteiskunnan turvallisuutta ja inhimillisyyttä.

On suhtauduttava vakavasti kaikkiin perheväkivaltatapauksiin, jotka kohdistuvat erityisesti naisiin. Rangaistusten koventaminen on ehkä tarpeen.

OMAR BAHAALDIN, puheenjohtaja,Irakilaisten pakolaisten kansainvälinen federaatio, Suomen osasto

Oma kommenttini:

Bahaaldin on samoilla linjoilla kuin Halla-aho. Itse en ole täysin samoilla linjoilla:

Minusta islamilaisen kunniankulttuurin uhkaa ei torjuta parhaiten vain vaatimalla muslimeja luopumaan omista tavoistaan, vaan myös adaptoimalla tiettyjä ääriyhteisöllisyyteen muotoja suomalaiseen kulttuuriin.

Esimerkiksi ihmisten autonomiaa tietyissä asioissa on rajoitettava. Perheiden ei tule sallia jäseniltään epälojaliteettia suomalaista kulttuuria kohtaan vaan suljettava tällaiset jäsenet perheyhteisön ulkopuolelle.

Altruistinen eli yhteisöllinen rangaistus

2008-11-11T00:51:00.000-08:00

HS:n tiedesivut puhuvat tänään yhteisöllisestä rangaistuksesta - ihmisen yhteistyön kulmakivestä. Lainaan osan tekstistä:

Kosto on suloinen
Inhimillisen yhteistyön edellytys on kostonhimo (Susanne Björkholm)

Mikään toinen laji ei yllä yhtä monipuoliseen yhteistyöhön kuin ihminen. Autamme ei-sukulaisia ja teemme yhteistyötä ventovieraiden kanssa.

Tilanne olisi evoluutiossa kestämätön, ellei huijareiden ja lintsaajien paljastaminen ja rankaiseminen toimisi tehokkaasti. Ilman rangaistusta vapaamatkustaminen kannattaisi.

Muut auttavat sinua, sinä et auta ketään. Lusmugeeni leviäisi nopeasti populaatioon ja yhteistyö olisi muisto vain.

Aivomme onkin varustettu herkällä huijaripaljastimella.

Suutumme, kun törmäämme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden normien rikkojaan. Haluamme, että velvollisuuksistaan luistava tai yhteisöä haavoittava yksilö saa kunnollisen rangaistuksen. Narahtanutta kohtaa maineen menetys, josta voi seurata pitkään jatkuvaa syrjintää.

Erityistä tälle käytökselle on, että rankaiseminen voi jopa aiheuttaa sen antajalle kustannuksia, eikä huijauksen kohteella ole merkitystä.

Suuttumus ja rangaistusinto ovat suuria silloinkin, kun huijauksen kohde on tuntematon.

Lisäksi ihmisyhteisössä on yleistä haluta rangaista myös sitä, joka passiivisesti hyväksyy tapahtuvan vääryyden. Alan tutkijat kutsuvat käyttäytymistä yhteisölliseksi rankaisemiseksi.

Björkholm on siis hiukan samoilla linjoilla kuin minä:

Ihminen on poikkeuksellisen yhteistyökykyinen laji.

Hallitus: Rahaa pankeille, rikkaille ja maahanmuuttajille - kansa kyykkyyn

2008-11-08T23:37:00.000-08:00

Hallitus on alentamassa veroja, kun taantuma on tulossa ja työttömyys kasvussa. Samaan aikaan pankeille on luvattu vastikkeetonta rahaa neljä miljardia ja luvattu 40 miljardia lainatakuisiin. Rahaa jaetaan myös maahanmuuttajaryhmille, joilta ei saada vastikkeeksi verotuloja vaan jotka aiheuttavat hyviin pitkään nettomenoja yhteiskunnalle.

Hallitus ei halua toteuttaa IMF:n ohjeita joitten mukaan tuki on tällä kertaa suunnattava kuluttajille ja yrityksille. Hallitus halunnee käyttää taas taantumaa kansan jakamiseen menestyjiin ja luusereihin, jolloin kansaa on helpompi hallita.

Niinistö on todennut ehkä hieman itsekriittisesti, että viime laman aikana kansan yhteishenki murtui. Suomessa lama hoidettiin matokuurilla - 20% ihmisistä ajettiin työttömäksi, suuri osa kansasta syrjäytyi lopullisesti ja monet alkoholisoituivat. Kansa jaettiin onnistujiin ja häviäjiin. Yhteisöllisyys korvautui hedonismilla.

Myös Financial Times totesi 29.10.2008 että uusliberaalisilla matokuureilla luotaisiin vain massatyöttömyyttä, mikä kaatuisi myös tulevien sukupolvien päälle.

Vanhasen ja Kataisen hallitus on ilmeisesti toistamassa edellisen laman matokuuri-linjaa. Lama/taantuma hoidetaan repimällä kansasta lisää irti, murskaamalla ja syrjäyttämällä ne jotka eivät kestä. Raha jaetaan talouselämälle, menestyjille ja maahanmuuttajille. Seurauksena on lisää syrjäytymistä ja koulumurhia, mitkä selitetään syyttämällä suomalaisia heidän kulttuurinsa väkivaltaisuudesta. Ainoa mistä suomalaisia on syytä syyttää on liika nöyristely ja solidaarisuuden puute.

Taantuma synnyttää ihmisissä työttömyyden pelkoa. Pelko tekee ihmiset helpommin hallittaviksi. Yksilökeskeinen kulttuuri estää ihmisiä näkemästä, että olemme samassa veneessä. Kansan selkärangan murtamista tarvitaan EU-projektien ja monikulttuurisuus-ohjelman läpiajoon. Nöyrää ja alistettua kansaa on helpompi hallita.

Perussuomalaisten menestys vaaleissa ounastelee muutosta suomalaisten asenteissa. Solidaarisuutta on osoitettava ensi sijassa omaan kansaan. Koulutettujen nuorten miesten tuki perussuomalaisille osoittaa että kaikki koulutetut eivät ole asettuneet vihreiden, kokoomuslaisten ja demarien lailla myymään isänmaata globaalille rahalle ja EU:lle.

Devoted actor ja rational actor

2008-11-08T03:15:00.000-08:00

Scott Atran ja Robert Axelrod ovat aikamme merkittävimpiä tiedemiehiä omilla aloillaan. 65-vuotias Robert Axelrod on jo pitkän uran tehnyt yhteiskuntatieteilijä ja yhteistyön evolutiivisen tutkimuksen uranuurtaja, joka on mm. työskennellyt yhdessä 1900-luvun ehkä merkittävimmän evoluutiobiologin W.D. Hamiltonin kanssa. Scott Atran on 56-vuotias antropologi ja kognitiivisen uskontotieteen uranuurtajia Pascal Boyerin, Ilkka Pyysiäisen yms. ohella.

Atran ja Axelrod ovat viime aikoina keskittyneet tutkimaan uskonnollisia konflikteja ja uskonnollista terrorismia - erityisesti palestiinalaisten ja israelilaisten välistä konfliktia ja palestiinalaisia itsemurhapommittajia (marttyyreja). He ovat toimineet myös neuvonantajina amerikkalaisille viranomaisille.

Atran ja Axelrod ovat haastatelleet laajasti mm. Hamasin ja Israelin johtomiehiä kuten Palestiinan pääministeriä Ismail Haniyaa ja Israelin entistä pääministeriä Benyamin Netanyahua, Israelin vangitsemia Hamasin taistelijoita ja johtajia kuten Hassan Yousefia, mutta myös israelilaisia ja palestiinalaisia siviilejä.

Atranin ja Axelrodin oleellisin havainto on minusta se, että siinä missä kylmän sodan aikana vastapuolen tekoja pyrittiin analysoimaan rationaalisen valinnan teorian ja peliteorian keinoin - ja vastustajaa (Neuvostoliittoa, USA:ta) mallinnettiin rationaalisena toimijana (rational actor), nykykonflikteissa tarvitaan aivan erilaista lähestymistapaa:

Ever since the end of the Second World War,"rational actor" models have dominated strategic thinking at all levels of government policy (Gaddis 1995) and military planning (Allison 1971). Rational actor models have always had serious deficiencies as general models of human reasoning and decision making because human behavior can never be reduced purely to rational calculation. But in a confrontation between states, and especially during the Cold War, these models were arguably useful in anticipating a wide array of challenges and formulating policies to prevent nuclear war. Now, however, we are witnessing the rise of "devoted actors," such as suicide terrorists (Atran 2003), who are willing to make extreme sacrifices that are independent of, or seem all out of proportion to, likely prospects of success.

Nykyaikana vihollinen on usein asialleen hyvin omistautunut ja uhrivalmis toimija, jota ajaa äärimmäisiin tekoihinsa uskonnollinen ideologia. Omistautunut toimija (devoted actor) toimii täysin erilaisella logiikalla kuin rationaalisen valinnan teorian mukainen omaa utiliteettiaan maksimoiva rationaalinen toimija (Homo Economicus).

Omistautunut toimija ei tietenkään aina ajaudu terrorismiin, hän voi olla koko elämänsä normaalia työtä tekevä palestiinalainen kauppias tai äiti - tai israelilainen siirtokuntalainen. Hän saattaa kauppiaana - suhteessa taloudellisiin arvoihin - olla samanlainen rationaalinen aktori kuin maallistunut länsimainen virkaveljensä.

Omistautunut toimija ei ole hullu tai naivi. Omistautuneen toimijan tekojen ennustaminen ei edes ole välttämättä sen vaikeampaa kuin rationaalisenkaan toimijan. Omistautuneen toimijan kanssa toimiessa on ymmärrettävä mitkä ovat kyseisen omistautuneen toimijan pyhät arvot vastakohtana materiaalisille arvoille.

Materiaalisia arvoja voi ostaa. Palestiinalainen voi esimerkiksi myydä autonsa.

Atran ja Axelrod kuitenkin toteavat, että on oltava äärimmäisen varovainen siinä, ettei mene tarjoamaan materiaalista korvausta palestiinalaisille pyhistä arvoista. Mikäli israelilaiset osana rauhanneuvotteluja tarjoasivat palestiinalaisille rahakorvausta Israelin puolelle vuoden 1948 tapahtumissa jääneistä palestiinalaisten asumuksista, palestiinalaiset kokevat rahatarjouksen loukkaavana ja neuvottelut pikemmin vaikeutuvat kuin helpottuvat.

Atran ja Axelrod jopa havaitsivat että osa palestiinalaisista ei edes suostunut rahakorvaukseen itsemurhapommituksesta, vaan kokivat senkin loukkauksena. Sama logiikka päti niihin gazalaisiin juutalaisten siirtokuntien asukkaisiin, joille Israelin valtio tarjosi rahakorvauksen siitä, että he joutuivat luopumaan omasta mielestään pyhästä juutalaisesta maasta. Siirtokuntalaiset tyrmistyivät ja kokivat itsensä loukatuiksi.

Paljon tehokkaampia neuvottelukeinoja omistautuneitten toimijoiden kanssa on, jos tunnustetaan toisen pyhät arvot. Sharon mm. ymmärsi liian myöhään, että sen sijaan että siirtokuntalaisille tarjottiin rahaa, minkä nämä kokivat samanlaisena loukkauksena jos suomalista miestä pyydettäisiin myymään omaa tytärtään prostituutioon, siirtokuntalaisten uhrausta olisi pitänyt arvostaa ja nostaa uhraus pyhäksi arvoksi:

[Israeli Prime Minister Ariel] Sharon realized too late that he shouldn’t have berated them about wasting Israel’s money and endangering soldier’s lives. Sharon told me that he realized only afterwards that he should have made a symbolic concession and called them Zionist heroes making yet another sacrifice”

(Lähde: Scott Atran and Robert Axelrod, Reframing Sacred Values).

Mitä tästä nyt sitten voidaan oppia ? Miten suomalaisten esimerkiksi olisi suhtauduttava fundamentalistisiin tai konservatiivisiin muslimeihin ?

Suomessa ns. pyhiä arvoja ei ainakaan pintapuolisesti tarkasteltuna ole paljoa. Suomalaisten enemmistö esimerkiksi ei koe, että Suomen olisi vaadittava Karjala takaisin koska se on pyhää suomalaista maata.

Suuri osa suomalaisista nuorista aikuisista pikemmin suuttuu siitä jos joku vaatii Karjalaa takaisin ja kysyy "mitä me sillä tekisimme - siitähän tulisi vain kustannuksia". Joittenkin vanhempien pyhäksi kokema arvo nähdään materiaalisena arvona - ja negatiivisena sellaisena.

En lähde väittelemään Karjalan kysymyksestä. Suomalaisten on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää tai ainakin hyväksyä sitä, että joillekin ihmisille esimerkiksi maa-alue on pyhä. Suomalaisten on myös vaikea ymmärtää tai ainakin hyväksyä kunnian kulttuuria.

Eikä meidän tarvitsekaan hyväksyä. Mutta ellemme edes ymmärrä näitä ilmiöitä tulemme sokeiksi ja kuvittelemme että esimerkiksi muslimit toimivat niin kuin toimivat, koska ovat hulluja tai takapajuisia.

Saattaa olla hyvää tarkoittavaa mutta myös äärimmäisen loukkaava sanoa, että kunhan muslimit modernisoituvat Suomessa he alkavat hyväksyä naisten tasa-arvoisuuden ja aktiivisuuden yhteiskunnassa. He kuulevat tällaisen väitteen helposti näin:

"Kunhan te muututte samanlaiseksi kuin me, tkin hyväksytte sen että teidän tyttärenne huoraavat, ryyppäävät ja polttavat tupakkaa naama nurin niin kuin suomalaisetkin tytöt."

Tällainen tulkinta ei todennäköisesti edistä muslimien integroitumista Suomeen vaan estää sen.

Niinistö ja kansallinen eheys - osa 2

2008-11-06T22:04:00.001-08:00

Sauli Niinistö on siis todennut, että edellisen laman dramaattisimpia seurauksia oli suomalaisen yhteishengen eli koheesion menetys. Suomi jakaantui menestyjiin ja muihin.

Yhteiskunnassa, jossa suurella osalla ihmisiä menee todella hyvin ja toisella suurella osalla todella huonosti, ei voi olla yhteishenkeä. Niinistön mukaan yhteishenki on oleellisin kansakunnan menestystekijä.

Pahinta laman aikana tapahtuneessa yhteishengen menetyksessä oli minusta ehkä se, että jako menestyjiin ja muihin seuraili osittain sukupolvirajoja. Sukupolvien väliset kuilut, jotka Suomessa ovat yleensäkin suuret, jyrkkenivät edelleen.

Niinistö liittyy nyt - painottaessaan yhteishenkeä menestystekijänä - siihen kansakunnan koheesiota painottavaan perinteeseen, jota edustivat mm. Urho Kekkonen, Elmo Kaila ja muut 20-luvulla Akateemisessa Karjala-Seurassa vaikuttaneet kansakunnan rakentajat, torpparilain arkkitehti Kyösti Kallio, sosialidemokraattien pitkäaikainen puheenjohtaja Väinö Tanner ja sodanjälkeinen ns. aseveliakseli.

Niinistön väite yhteishengestä kansakunnan menestystekijänä on faktisesti sama kuin Karl Pearsonin, nykytilastotieteen uranuurtajan ja kansallismielisen sosialistin, toteamus:

Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä.

Pidän Niinistön keskustelun avausta oleellisena.

Porvarihallituksen suunnitelmat alentaa veroja tilanteessa, jossa työllisyys alkaa laskea ja monet ihmiset joutuvat velkaloukkuun, ovat mielettömiä.

Niinistö: Suomen kilpailukyvyn salaisuus on perustunut ennen kaikkea kansalliseen yhteisöllisyyteen

2008-11-06T08:58:00.000-08:00

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on kansankokonaisuuden koheesion asialla. Niinistö varoittelee tekemästä veron kevennyksiä ja rikkomasta yhä pahemmin suomalaisten yhteishenkeä:

... veronkevennykset ja taloustilanteen huonontumisesta aiheutuvat kuntien menojen leikkaukset vaarantavat suomalaisten tärkeimmän menestystekijän, yhteishengen.

Perusteluna näkemykselleen Niinistö kehottaa muistelemaan mitä suomalaisille kävi 1990-luvun laman aikana.

– Perinteinen suomalainen koheesio kärsi silloin kovan kolauksen, Niinistö sanoi eduskunnassa torstaina järjestetyssä puhemiehen ja päätoimittajien tapaamisessa.

– Hyödyn lamasta korjasivat tuolloin ne, jotka onnistuivat säilyttämään työpaikkansa.

Niinistön mukaan sodanjälkeisen Suomen kilpailukyvyn salaisuus on perustunut ennen kaikkea kansalliseen yhteisöllisyyteen ja yhteishenkeen.

– Ei meitä kieli tai koko auta. Vaikka me itseämme naapurikateudesta moitimmekin, yhteishenki on sittenkin se tärkein asia.

Puhemies Niinistö sanoi viikko sitten keskiviikkona Yleisradion A Plus -ohjelmassa, että veronkevennykset pitäisi perua tai vähintäänkin lykätä finanssikriisin ja solidaarisuusnäkökulmien takia.

Nyt hän perusteli päätoimittajille kantaansa tarkemmin.

Niinistön mielestä suomalaisten yhteishenki joutuu koetukselle, jos alennetaan veroja ja leikataan kunnissa.

– Varoitan koheesiota vaarantavasta signaalista, Niinistö painotti.

Puhemies Niinistön mukaan hallituksen viime viikolla julkistama yleinen veroratkaisu ei tarkasti ottaen noudata Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ohjeita. IMF:n mukaan elvytys olisi kohdistettava keinoihin, jotka ovat välittömiä ja purettavissa.

Sauli Niinistöä on moitittu siitä, että hän puheillaan vaikeuttaa erityisesti Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen työtä, kun tämä yrittää veroleikkauksilla valaa suomalaisiin tulevaisuudenuskoa.

Hallitus on perustellut veronkevennyksiä sillä, että ylimääräiset varat innostavat kuluttajia hankkimaan palveluita.

Niinistön mielestä hänen keskustelun avaukseensa kohdistunut kritiikki on turhaa.

Suomalainen poliittinen kulttuuri kaipaa lisää keskustelua, eikä mikään keskustelu ei ole haitallista, Niinistö sanoi päätoimittajille.

– Usko suomalaisuuteen on paljon isompi juttu kuin signaali siitä, että valtio alentaa veroja ja kunnat leikkaavat.

Suomalaisen kansakunnan yhteishengestä on todellakin taas aika puhua. Pitkään yhteishenki, kansallishenki ja isänmaallisuus ovat olleet lähinnä pilkan kohteena. Se aikaa alkaa olla ohi niin kuin kaikki individualismin ylilyönnit.

Ensin individualismi koki haaksirikon yhteiskuntatieteissä, sitten biotieteissä ja pian koko yhteiskunnassa.

Luonnonsuojelijat - Vihreän Liikkeen hyödylliset idiootit

2008-11-01T04:53:00.000-07:00

Kun on seurannut Vihreän Liikkeen degeneraatiota ympäristöliikkeestä vasemmistopopulistiseksi puolueeksi on tullut auttamatta mieleen Margaret Meadin kirja jonka luin joskus nuoruudessani. Lainaan Kansankokonaisuus-blogia hieman lyhennetyssä muodossa:

Eräs 1900-luvun alun kuuluisin kulttuuriantropologi Margaret Mead kuvaa kirjassaan Sex and Temperament in Three Primitive Societies kolmea uusguinealaista heimoa.

Yhdessä Meadin kuvaamassa heimossa (Tchambuli eli Chambri) miehet olivat alunperin pääkallonmetsästäjiä ja kävivät jatkuvia sotia muita heimoja vastaan. Siirtomaavalta kielsi sotimisen ja pääkallonmetsästyksen ja Tchambuli-miesten elämäntapa degeneroitui pelkäksi sotamaalausten teoksi, juoruiluksi ja laiskotteluksi.

Tchambuli-miehet harrastivat Meadin tutkimuksen aikaan 20-30-luvulla edelleen pääkallojen hankintaa mutta tavalla, joka oli pääkallonmetsästyksen irvikuvaa: Naapuriheimoista ostettiin vammaisia, jotka tapettiin ja joilta sitten otettiin pääkallo. Onnistuneita "pääkallonmetsästyksiä" juhlittiin entisaikain tapaan.

Vihreä-liike oli aiemmin ympäristöliike, joka vastusti taloudellista kasvua ja asetti luonnon ihmisen edelle. Nykyään ympäristöliikkeestä on jäljellä vain jotain vähäisiä rituaaleja - kierrätetään hiukan jätteitä ja vastustetaan ydinvoimaa - kuitenkin juuri sen verran että ympäristöliikkeen ulkoiset tunnusmerkit säilyvät.

Todellisuudessa ollaan yhtälailla kuin kokoomus ajamassa nopeaa taloudellista kasvua. Tosin tätä ei suoraan myönnetä, mutta koska kannatetaan laajaa maahanmuuttoa Suomeen, mikä käytännössä merkitsee kiihtyvää taloudellista kasvua Suomessa, implisiittisesti kannatetaan myös talouskasvua.

Maailmassa on liikaa ihmisiä. Sekä jatkuva väestönkasvu että elintason nousu lisää ihmiskunnan ekologista jalanjälkeä. Väestöräjähdyksen rajoittaminen ei voi onnistua niin kauan kuin niistä köyhistä maista, joissa väestönkasvua ei ole saatu hallintaan, sallitaan maahanmuutto niihin maihin, joissa väestökasvu on periaatteessa saatu hallintaan:

Ekologi Garret Hardin totesi aikapäiviä, että väestöräjähdyksen ratkaisu ei ole mahdollista muuta kuin lokalisoimalla väestö-ongelma niin, että kukin maa ratkaisee väestöräjähdyksen itse. Maahanmuutto voidaan sallia vain niitten maiden välilllä, jotka ovat jo saaneet väestönkasvun hallintaan.

Lainaan Hardinin kirjoitusta There is No Global Population Problem:

The moral is surely obvious: never globalize a problem if it can possibly be solved locally. It may be chic but it is not wise to tack the adjective global onto the names of problems that are merely widespread -- for example, "global hunger," "global poverty," and the global population problem."

We will make no progress with population problems, which are a root cause of both hunger and poverty, until we deglobalize them. Populations, like potholes, are produced locally, and, unlike atmospheric pollution, remain local unless some people are so unwise as to globalize them by permitting population excesses to migrate into the better-endowed countries. Marx's formula, "to each according to his needs" is a recipe for national suicide.

Vihreän Liiton johto toki tietää, että maahanmuuton lisääminen Afrikasta teollisuusmaihin on este väestöräjähdyksen ratkaisulle. Koska Vihreä Liitto ei enää ole ympäristöliike vaan vasemmistopopulistinen puolue, asiantila ei Vihreän Liiton johtoa häiritse.

Vihreässä Liitossa on kuitenkin vielä luonnonsuojelijoita, jotka vanhasta lojalisuudesta liikettä kohtaan, henkisestä laiskuudesta myöntää tosiasioita tai silkkaa typeryyttään edelleen kannattavat vihreitä. Heitä luulisi Vihreän Liiton kääntyminen ympäristöä suojelevasta liikkeestä ympäristöä tuhoavaksi liikkkeeksi häiritsevän.

Vihreitä äänestävä luonnensuojelija on vasemmistopopulistien hyödyllinen idiootti Leninin termiä lainatakseni.

Väkivalta ja kunniankulttuuri

2008-10-30T07:46:00.001-07:00

Väkivallassa on eroja kulttuurien välillä. Tämä ei ole mikään kiistanalainen asia. USA:n Etelä-Valtioiden valkoinen kulttuuri on esimerkiksi väkivaltaisempaa kuin Pohjois-Valtioiden valkoinen kulttuuri.

Ainakin sosiologian ja antropologian huippunimien Richard E. Nisbettin ja kumppaneiden mukaan selittävä tekijä Etelä-Valtioiden väkivaltaisuuden takana on kunniankulttuuri.

Kunniankulttuuri siis lisää Nisbettin mukaan väkivaltaa.

Vaalien jälkitunnelmissa

2008-10-28T23:13:00.000-07:00

Kommentoin JP Roosin blogille seuraavasti:

"Suomalaisessa - tai vaikkapa englantilaisessa - kulttuurissa toisaalta ja muslimikulttuurissa toisaalta on omat ongelmansa konservatiivin näkökulmasta:

Suomalaisen ja englantilaisen kulttuurin ongelma on erityisesti alaluokan moraalin romahtaminen, alaluokan alkoholisoituminen, riippuvuus sosiaalihuollosta, yksinhuoltajuus ja säätykierron tehokkuudesta johtunut kognitiivisen tason lasku. Yhteisöllisyys (työväenkulttuuri, uskonnollisuus) on kateissa myös keskiluokalla. Materialismi jyllää. Syntyvyys laskee. Narsismi ja hedonismi rehottaa. Luokkajako jyrkkenee.

Muslimikulttuurin ongelmia ovat taas naisten alhaiset ihmisoikeudet, kansalaisyhteiskunnan puuttuminen, äärifundamentalismi, demokratian puute, korruptio, nepotismi, terrori.

Syy siihen, että en kannata muslimien maahanmuuttoa, ei ole rikollisuus tms. syy vaan se että pidän kulttuurien välistä konfliktia erittäin todennäköisenä ja uskon että todennäköisyys vain kasvaa maahanmuuton myötä. Tällaisen konfliktin islam ilman muuta voittaisi koska se on yhteisönä vahvempi kuin yksilökeskeinen länsi. (Konfliktilla en välttämättä tarkoita mitään aseellista konfliktia.) Kun modernisaatio (ja mahdollinen yhteisöllisyyden rappio) on vallannut/mädättänyt muslimimaatkin, sen jälkeen maahanmuutossa ei enää ole ongelmaa.

Sen sijaan afrikkalaisten laajaa maahanmuuttoa vastustan ihan perinteiseistä - kutsuttakoon niitä minun puolestani vaikka rasistisiksi - syistä. Afrikkalaisesta maahanmuutosta ei ole Suomelle etua kun ei ole ollut millekään muullekaan maalle.

Jälkimmäisestä aiheesta tulen mielelläni keskustelemaan Helsingin raastuvanoikeuteen."

Seksuaalinen markkina-arvo, rotu ja maahanmuutto

2008-10-26T01:48:00.001-07:00

Seksuaalisen markkina-arvo-teorian mukaan:

Pariutumismarkkinat muistuttavat monella tapaa työmarkkinoita, jossa työntekijöillä on erisuuruiset palkat. Henkilö, joka kykenee ansaitsemaan 100 000 euroa vuodessa, ei todennäköisesti tyydy työhön, jossa palkka on vain 10 000 euroa vuodessa. Miksi? Siksi, että on hauskempaa ansaita 100 000 euroa kuin 10 000 euroa. Samalla tavalla mitä kauniimmalta nainen näyttää, sitä enemmän hänestä on iloa miehelle. Siten mies, joka kykenee saamaan itselleen kauniin naisen, ei yleensä tyydy vähemmän kauniiseen.

Työmarkkinoiden ja seksuaalimarkkinoiden samankaltaisuus ei jää tähän:

Työmarkkinoilla työnantaja haluaa laskea työn hintaa ja työntekijä taas haluaa nostaa oman työnsä hintaa. Työnantaja voi yrittää laskea työn hintaa mm. edistämällä työn tarjonnan kasvua tukemalla maahanmuuttoa Suomeen. Työntekijä voi yrittää nostaa työnsä hintaa jarruttamalla työn tarjonnan kasvua vastustamalla maahanmuuttooa.

Markkinoilla ostaja hyötyy aina tarjonnan kasvusta ja myyjä tarjonnan vähenemisestä.

Samoin toimivat seksuaaliset markkinat: Naisia hyödyttää se, että laadukkaitten miesten määrä markkinoilla kasvaa. Miehiä hyödyttää se, että laadukkaitten naisten määrä markkinoilla kasvaa ja laadukkaitten miesten määrä laskee.

Mutta voimme sanoa paljon enemmän seksuaalisesta markkinoista ja maahanmuutosta:

Tausta

Karl Marxin mukaan ihmisten poliittiset käsitykset noudattavat USEMMITEN heidän omia (luokka)etujaan: Työnantajat kannattavat näin ollen tyypillisesti sellaisia poliittisia ajatuksia - kuten työvoiman vapaata liikkumista - mikä edistää työn tarjontaa. Samalla tavalla naiset ja miehet kannattavat maahanmuuttoa silloin, jos maahanmuutto parantaa heidän asemaansa maahanmuuttomarkkinoilla.

Steve Sailerin mukaan rotujen väliset seksuaaliset suhteet noudattavat yleensä seuraavaa kuviota:

1. Valkoinen nainen on suhteessa mustaan mieheen.
2. Valkoinen mies on suhteessa mongolinaiseen.
3. Mustat naiset ja mongolimiehet jäävät lehdelle soittelemaan.

Vaikka tavallaan on epäolennaista, mikä on syy tähän kuvioon, spekuloin kuitenkin asialla:

Uskon että syy on se, että valkoiset naiset kokevat mustat miehet maskuliinisiksi ja valkoiset miehet kokevat mongolinaiset feminiinisiksi.

Rushton teorian (Rule of three) mukaan kolme rotua jakaantuvat lähes kaikissa mitattavissa ominaisuuksissa P (äo, seksuaalinen aktiivisuus, kaksosten määrä, aggressiviisuus, pitkäjänteisyys) niin että mustat sijoittuvat toiseen ääripäähän ja mongolit toiseen ääripäähän:

Mustien P < Valkoisten P < Mongolien P

tai

Mustien P > Valkoisten P > Mongolien P

Ilmeisesti maskuliinisuuden ja feminisyyden suhteen pätee:

Mustien miesten maskuliinisuus > Valkoisten miesten maskuliinisuus > Mongolimiesten maskuliinisuus

ja

Mustien naisten feminiinisyys < Valkoisten naisten feminiinisyys < Mongolinaisten feminiinisyys

Näin ollen on selvää, että juuri mustien miesten maahanmuutto lisää eniten valkoisten naisten markkina-arvoa. On siksi naisten "luokkaetu" kannattaa maahanmuuttoa Afrikasta. Tietysti mieluiten pelkästään miesten maahanmuuttoa - esimerkiksi kongolaisten laspisotilaiden maahanmuuttoa Suomeen kuntoutukseen. Mustien naisten maaahanmuuto ei kuitenkaan kovin paljon vaikuta valkoisten naisten markkina-arvoon koska mustien naisten markkina-arvo seksuaalisilla markkinoilla on Sailerin mukaan alempi kuin valkoisten naisten.

Seksuaalinen markkina-arvo-teoria ennustaa siis, että naiset äänestävät erityisesti sellaisia puolueita, jotka kannattavat afrikkalaisten maahanmuuttoa. Miehet äänestävät taas puolueita, jotka vastustavat afikkalaisten maahanmuuttoa ja kannattavat aasialaisten maahanmuuttoa.

Maahanmuuttoa on kahdenlaista:

1. Pakolaisuutta, jossa maahanmuuttajia otetaan vastaan humanitäärisistä syistä.
2. Työperäistä maahanmuuttoa, jossa maahanmuuttajia otetaan vastaan, jotta kohdemaa saa päteviä työntekijöitä - tai ainakin työntekijöitä.

Äärivasemmistolle ja vihreille - mutta myös muitten puolueiden naispoliitikoille - on tyypillistä kannattaa humanitääristä maahanmuuttoa, mikä tunnetuista syistä merkitsee maahanmuuttoa usein juuri Afrikasta. Mikäli työperäistä maahanmuuttoa kannatetaan, vähätellään Suomen kykyä saada ammattitaitoisia työntekijöitä, ja kannatetaan näin ammattitaidotonta - ainakin teoriassa työperäistä - maahanmuuttoa.

Ammattitaitoisten työntekijöiden - esimerkiksi sairaanhoitajien - maahanmuutto merkitsee käytännössä esimerkiksi filippiiniläisten naisten - mutta myös miesten - maahanmuuttoa. Tällainen maahanmuutto nostaa suomalaisen miehen arvoa seksuaalimarkkinoilla ja siksi suomalainen mies YLEENSÄ suhtautuu positiivisesti tällaiseen maahanmuuttoon.

Jothtopäätös

Seksuaaliset markkinat ovat sen luontoiset, että afrikkalaisten - yleensä ammattitaidottomien pakolaisten - maahanmuutto nostaa suomalaisen naisen markkina-arvoa. Aasialaisten - yleensä ammattitaitoisten työntekijöiden - maahanmuutto nostaa suomalaisten miesten markkina-arvoa.

Tästä syystä suomalaiselle miehelle on tyypillistä kannattaa Suomen edun mukaista maahanmuuttopolitiikka ja suomalaiselle naiselle tyypillistä ajaa Suomen edun vastaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Ylläolevaa ajatuskulkua tukee mm. se, että Norjassa äärivasemmiston kannattajista 70% on naisia.

Ps. Tämä ei ole toki ainoa selitys sille, miksi naiset keskimäärin miehiä usemmain kannattavat maan edun vastaista maahanmuuttopolitiikka. Katso aiempi kirjoitukseni konformismista.

Ryhmäsopu ja ryhmäkonflikti

2008-10-23T22:02:00.000-07:00

Kansankokonaisuus kirjoitti ryhmien välisestä segregaatiosta vuosi sitten:

Steve Sailer tutki segregaatiota USA:ssa ja UK:ssa ja havaitsi mustien ja valkoisten segregaation olevan paljon voimakkaampaa USA:ssa kuin UK:ssa. Myös Gene expression raportoi asiasta.

Britannia on tavallaan onnistunut maahanmuttopolitiikassaan paremmin kuin esimerkiksi Ranska, jossa mustat ja arabit elävät erillisissä ghetoissa.

Sailerin mukaan USA:n - tai Ranskan - korkea segregaatio ei ehkä kuitenkaan ole pelkästään negatiivinen asia:

Sailerin mukaan valkoisen alaluokan rikollisuus on USA:ssa vähenemään päin, kun taas UK:ssa valkoisen alaluokan rikollisuus on kasvussa - valkoisen alaluokan rikollisuus lähenee mustien rikollisuuden tasoa.

Syynä lienee Sailerin mukaan se, että USA:ssa valkoinen alaluokka elää täysin erillään mustasta alaluokasta. Valkoinen alaluokka haluaa USA:ssa tehdä pesäeron kaikkeen mikä on "neekerintouhua" - erityisesti siis mustia leimaavaan rikollisuuteen.

UK:ssa valkoinen alaluokka taas on paljon enemmän tekemisissä mustien kanssa ja siksi usein imitoi afrikkalaisperäisten tapoja - esimerkiksi korkeaa rikollisuutta ja alhaista koulutusta.

Alkaa kuitenkin olla vahvaa näyttöä sille, että Steve Sailerin teoria ei ole KOKO selitys:

Kuten aiemmin kerroin, on vahvaa näyttöä sille hypoteesille, että ryhmäkonflikti lisää yhteistyötä ryhmien sisällä eli ryhmäkonfliktit lisäävät ryhmäkoheesiota.

Koska valkoiset ja mustat elävät Isossa Britanniassa samoilla alueilla ja ainakin silmämääräisesti tarkasteltuna usein suht harmoonisesti keskenään, ryhmien välisen konfliktien taso on ilmeisesti alhainen. Tästä seuraa hypoteesin mukaan että Isossa Britanniassa ryhmien sisäinen koheesio ja yhteistyö on alhaista, rikollisuus on korkeampaa ja moraali heikkoa.

Se, että valkoiset ja mustat Isossa Britanniassa elävät fyysisesti samoilla alueille eli alueet eivät ole segregoituneet, ei tietenkään sinänsä tarkoita sitä, että ryhmäkonfliktien määrä olisi alhainen. Asiahan voisi olla päinvastoinkin. Mutta jokainen Isossa Britanniassa käyvä voi huomata, että valkoiset ja mustat nuoret liikkuvat yhdessä ja selvästi muodostavat ystävyys- ja kaveruussuhteita roturajan yli.

Islam ja modernisaatio

2008-10-23T01:14:00.000-07:00

Tämä on kopio kommentistani JP Roosille hänen Uuden Suomen blogillaan.

Luulen, että islam on tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin Saksa 20-luvulla. Modernisaation kynnyksellä.

Saksa ei kuitenkaan hyväksynyt modernisaatiota vaan reagoi anglosaksiseksi vyörytykseksi koettuun modernisaatioon radikalisoitumalla. Kun modernisaatio ja demokratia oli vielä paketoitu yhteen suurten sotakorvausten kanssa Weimarin Saksan demokraattiset puolueet leimautuivat anglosaksien kätyreiksi. Seuraus oli natsien voitto, toinen maailmansota ja juutalaisten joukkotuho.

Islam on myös reagoinut modernisaatioon radikalisoitumalla. Usein nimenomaan ne nuoret, jotka ovat kaikkein koulutetuimpia ja kohtaavat ensimmäisenä lännen, ovat kaikkein vihamielisimpiä länttä, individualismia ja modernisaatiota kohtaan. Islamilainen radikalisaatio ei ole mitään syrjäytyneitten peräkammarin poikien touhua vaan radikaali islamisti on usein koulutettu ihminen.

Palestiinalaista terroria tutkinut uskontotieteilijä Scott Atran väittää että palestiinalaiset muslimiterroristit ovat keskimäärin koulutetumpaa väkeä kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut palestiinalaiset. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman:

”Earlier that month, Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: ”Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation. ” The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations.”

Luulen että Atranin havainto on yleistettävissä ainakin osittain islamiin lännessä, vaikka tilanne on tietysti osin toinen kuin palestiinalaisilla muslimeilla, jotka ovat miehityksen kohteensa.

Islamin radikalismi kyllä rauhoittuu, mutta mitä sitä ennen tapahtuu. Laajan islamilaisen maahanmuuton edistäminen tässä tilanteessa on minusta erittäin kyseenalaista.

Atranin tekstejä alla:

http://www.sitemaker.umich.edu…ce-gst.pdf
http://www.edge.org/discourse/bb.html

Toisen uskontotieteilijä Richard Sosisin teksti terrorismin ja monikultturismin yhteydestä on myös merkittävä:

http://www.anth.uconn.edu/facu…curity.pdf

Richard Sosisin teorian mukaan muslimiterroristi viestittää teollaan sitoutumistaan muslimiyhteisöön. Lännessä asuva muslimi alkaa kahden kulttuurin välisessä konfliktilaneteessa identifioitua voimakkaammin muslimiksi kuin muslimimaassa asuva uskonveljensä. Ristiriitatilanteessa muslimiyhteisö vaatii jäseniltään yhä voimakkaampaa sitoutumista ryhmän arvoihin - sitoutumista ei voi selkeämmin osoittaa kuin asettamalla henkensä alttiiksi oman ryhmänsä puolesta. Ristiriitatilanteessa maailma siis muuttuu mustavalkeammksi - vaihtehtona on fanatismi tai maallistuminen. Sosisin mukaan on siis hyvin todennäköistä että monikultturismi lisää terrorismia.

Tällä kirjoituksella on tarkoita sitä, että itse kannattaisin modernisaatiota, individualismia, liberalismia tms.

Ryöstökalastus on yhteismaan ongelma

2008-10-20T21:56:00.000-07:00

HS kirjoittaa tänään ryöstökalastuksesta, joka on tuhoamassa mm. Välimeren kalakannan. Kaikille maille on kyllä määritelty kiintiöt mutta - yllätys yllätys - Italia ei noudata kiintiöitä. Ei noudattanut vasemmistohallituksen aikana eikä noudata nyt Berlusconin hallituksenkaan aikana.

Kuten ilmastonlämpeneminen, väestöräjähdys ja väestönlaadun laskeminen, myös ryöstökalastus on taloustieteen termein yhteismaan ongelma:

Taloustiede kutsuu yhteisiä resursseja, jota kukaan siis ei omista, yhteismaiksi. Yhteismaita ovat esimerkiksi ilmasto ja meret. Kun yhteismaita esimerkiksi yhteisten pelisääntöjen puuttumisen takia ylikulutetaan, puhutaan yhteismaan ongelmasta.

Yhteismaan käytössä yksittäisen käyttäjän (esim. kalastajan) saama rajahyöty lisäkäytöstä (lisäkalastamisesta) on suurempi kuin lisäkäytön käyttäjälle aiheuttama rajahaitta (oikeammin rajakustannus).

Eli kalastuksen tapauksessa hyöty (rajahyöty) yhdestä ylimääräisestä tonnikalasta tulee kokonaan kalastajalle itselleen, mutta haitta (rajakustannus) jakaantuu kaikkien kesken. Yksittäisen kalastajan kannattaa aina kasvattaa saalistaan, ellei yhteistä (ja pitävää !) sopimusta kalastuksen rajoittamisesta kyetä saavuttamaan. Tämä johtaa ryöstökalastukseen (yhteismaan liikakäyttöön), jota siis kutsutaan yhteismaan ongelmaksi.

Sama logiikka toimii hiilidioksidipäästöjen ja dysgeenisen maahanmuuton osalta.

Ryöstökalastus Välimerellä jatkuu, koska yhteismaan ongelmaa ei kyetä ratkaisemaan. Vaikka pelisäännöistä onkin sovittu, Italia ei noudata yhteisesti sovittuja pelisääntöjä. Muitten maitten kalastajilla - tai viranomaisilla - ei ole mahdollisuuksia rangaista italialaisia kalastajia ryöstökalastuksesta - tai heillä ei ole tarpeeksi viitseliäisyyttä rangaista näitä esimerkiksi kalastusta häiritsemällä.

EU:ssa ei selvästikään vallitse luottamuksen ilmapiiri. Kun asioista sovitaan, voi olla varma että muutama maa ei noudata sovittuja pelisääntöjä. EU on maho. Jos kalastuskiintiöitä ei noudateta miten voi kuvitella, että hiilidioksidipäästöjen rajoituksiakaan noudatettaisiin.

Italia on toki edistyksellinen maahanmuuton rajoitusten osalta, mutta se on kantona kaskessa aina kun jostain yhteisistä pelisäännöistä pitäisi sopia. Maahanmuuton rajoittaminen on suuri teko väestöräjähdystä ja islamisaatiota vastaan. Siitä nostan toki hattua Italialle, vaikka se harjoittaakin maahanmuuton rajoitusta vain oman etunsa takia. Hyöty tulee kuitenkin muillekin maille. Jopa Ruotsin ja Britannian kaltaisille väestöräjähdyksen ja islamisaation edistäjille (vapaamatkustajille).

Lainaan HS:ää ryöstökalastuksesta:

Tutkimus: Kalastajakohtaiset kiintiöt pelastaisivat kalakannat tuholta

Kalastaja- tai aluskohtaiset kiintiöt saattavat pelastaa maailman kalakannat ryöstökalastuksen aiheuttamalta tuholta, arvioivat yhdysvaltalaiset tutkijat Science-lehdessä. Professorit Christopher Costello, Steven Gaines ja John Lynham katsoivat, että kalastaja- ja aluskohtaisten kiintiöiden ansiosta tuhoon tuomituilla kalastuspaikoilla kalakannat ovat kohentuneet selvästi ja kääntyneet jopa nousuun.

Kolmikon tutkimus on yksi ratkaisuvaihtoehto kalakantojen pelastamiseksi. Meribiologian professori Boris Worm arvioi tutkimusryhmänsä kanssa kaksi vuotta sitten, että maailman kalakannat tuhoutuvat ryöstökalastuksen vuoksi vuoteen 2048 mennessä, jos nykymeno jatkuu.

Kalastajakohtaisessa kiintiöjärjestelmässä kalastaja voi ostaa osan kalastusalueella olevasta kokonaiskiintiöstä. Kun kalastaja panee rahansa likoon, hänelle syntyy kalakannan romahtamiseen liittyvä taloudellinen riski, joka muistuttaa pörssisijoittajan riskiä.

Jos kalastusta on liikaa, pääoman – siis kalastusalueen – arvo romahtaa, joten omistajan kannattaa huolehtia siitä, ettei ryöstökalastusta tehdä vaan kalakantoja hoidetaan oikein. Oikeus kalastaa tietty kokonaiskiintiön osuus on kuitenkin ikuinen, joten mereen jätetty kala voi ajan mittaan olla kaikkien kannalta arvokkaampi kuin maihin tuotu.

Nykyiset kiintiöjärjestelmät ovat pääasiassa maakohtaisia.

Tutkijat analysoivat 11 000 kalastuspaikan saalistilastot vuosina 1950–2003 ja tutkivat sitten tarkemmin niitten kalastuspaikkojen tilanteen, joissa oli käytössä kalastajakohtainen kiintiöjärjestelmä.

Kalastajakohtaisia kiintiöjärjestelmiä oli käytössä vain 121 alueella. Islannin vesien ohella Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Alaskassa lähes tyhjiksi kalastetut alueet tulivat jälleen kuntoon.

Ennen kiintiöjärjestelmää nämä alueet näyttivät olevan samalla tuhon tiellä kuin muutkin kalastusalueet. Costellon, Gainesin ja Lynhamin tutkimus todistaa, että aiemmin kerrotut hyvät tulokset eivät ole sattumaa.

Tunnetuin menestystarina taloudellisten houkuttimien tehosta on Alaskan rannikolta. Kalastajat pyydystivät siellä 1990-luvun alussa ruijanpallasta niin tehokkaasti, että kalastuskausi lyheni kahteen tai kolmeen päivään ja kalat olivat hupenemassa huolestuttavasti ryöstökalastuksen vuoksi.

Kun saalis saatiin maihin, hinnat romahtivat liiallisen tarjonnan vuoksi. Kaikki kalastajat pitivät tilannetta mahdottomana, joten valmiutta muutoksiin oli.

Mallia haettiin Islannista ja Australiasta, jossa kiintiöjärjestelmiä oli perustettu jo 1980-luvulla. Alaskassa otettiin käyttöön erittäin tiukka kiintiöjärjestelmä ruijanpallakselle vuonna 1995, ja kalakannat alkoivat elpyä.

Nyt ruijanpallasta riittää pyydettäväksi kahdeksaksi kuukaudeksi vuodessa, kalat saadaan tuoreina ostajille ja kalastajat saivat hyvälaatuisesta kalasta paremman hinnan. Alaskalaislehtien mukaan kalastajat ovat halunneet kiintiöiden pienentämistä, jotta kalaa riittäisi tulevaisuudessakin.

EU:ssa uudistetaan parhaillaan yhteistä kalastuspolitiikkaa, ja päätöksenteossa kiistellään myös kiintiöjärjestelmän muuttamisesta.

Nykyinen kiintiöjärjestelmä on osoittautunut kelvottomaksi, sillä Pohjanmeren ja Itämeren turskakannat ovat kuolemaisillaan.

Välimeren tonnikalakannat ovat sukupuuton partaalla liiallisen pyynnin vuoksi. Viime viikolla Maailman luonnonsäätiö WWF julkisti raportin, jonka mukaan Italia rikkoo törkeästi tonnikalan suojelusopimuksia.

Raportin mukaan italialaiset kalastajat pyydystivät tänä vuonna 4 800 tonnia tonnikalaa eli yli 700 tonnia yli kiintiön. Viime vuonna Italia ylitti kiintiönsä 1 600 tonnilla.

WWF:n ohella EU:n komissio epäilee Italiaa tonnikalan ryöstökalastuksesta.

Kulttuurirelativismi, universalismi, partikularismi ja kansalliskonservatiivisuus

2008-10-19T05:20:00.000-07:00

Ruukinmatruunan blogilla oli mielenkiintoista keskustelua kulttuurirelativismista. RM kritisoi postauksessaan kulttuurirelativismia.

RM totesi mm.: kulttuurirelativismin vastakohta ei suinkaan ole kulttuurisubjektivismi (= se, että oma kulttuuri on paras ja ainoa ja sen edustamat arvot absoluuttisesti parhaat), vaan kulttuuriobjektivismi.

Eli se katsantokanta, että on olemassa eri kulttuureille yhteisiä mittareita ja eri kulttuurit voidaan panna niiden perusteella paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten ne tuottavat ihmisille parhaimmat tulokset.

Kansainvälinen muuttoliike on kaikkein paras indikaattori siitä, mitkä kulttuurit ovat hyviä ja mitkä huonoja. Muuttoliike suuntautuu aina huonoista kulttuureista hyviin, ei koskaan toisinpäin.

IDA taas totesi: Omasta mielestäni relativismissa ei sinänsä ole mitään pahaa, jos kulttuurien välillä on joku kunnioittava etäisyys. En siis, noin äärimmäisenä esimerkkinä, menisi sinne Intian kupeessa olevaan saareen opettamaan yhtään mitään.

Vasarahammer taas selitti RM:lle ja muille IDA:n mielipidettä:

IDA edustaa kansallista konservatismia ja tämä aatesuunta kyllä pitää omaa arvomaailmaansa parhaana mutta ei ole ensimmäisenä kertomassa toiseuden edustajille, miten heidän pitää elää. Toiset taas uskovat universaaleihin ihmisoikeuksiin ja moralisoivat niiden perusteella muita.

Minusta ihmisoikeudet ovat jo lakanneet olemasta universaaleja, koska niiden pääsääntöisiltä ylläpitäjiltä eli länsimailta on kadonnut tahto ja rohkeus puolustaa omia arvojaan. Realismia on pitää omat nurkat kunnossa eli eliminoida barbaaristen kulttuurien vaikutus, lisätä kulttuurillista itsekkyyttä ja lopettaa universaali altruismi.

Itse olen samoilla linjoilla IDA:n kanssa eli olen kai jonkin sortin partikularisti. Mutta ymmärsin oikeastaan vasta Vasarahammerin kommentin luettuani mikä valtava ajattelutapojen ero ihmisten välillä tässä asiassa on. IDA:n näkökulma saattaa kuullostaa RM:n näkökulmasta moraalittomalta. Enkä väitä, että IDA on tässä jossain mielessä oikeassa ja RM väärässä.

Vasarahammerin kommentissa kuulen ehkä pettymyksen universalismin epäonnistumisesta, mutta toisaalta myös pragmaattisuuden eli ajatuksen siitä että ihmiset muualla eläkööt tavallaan, mutta tiettyjen tapojen tuominen Suomeen on päättäväisesti estettävä.

Itselläni harrastelija-luonnontutkijan ja -kulttuurintutkijan uteliaisuus voittaa yleensä moralismin, kun tarkastelen asiota jotka tapahtuvat "kunnioittavan etäällä" - IDA:n terminologiaa käyttääkseni. Sen sijaan olen yleensä erittäin moralistinen kun tarkastelen asioita omassa lähiympäristössäni. Jaksan vielä suhtautua moraalisesti Saksaan, mutta en enää oikein Afganistaniin tai Intiaan, vaikka jälkimmäisessä olen paljonkin matkustanut.

Kirjoitukseni pataaneista selittyy tästä näkökulmasta.

Sen sijaan mielipteeni kyllä muuttuu, jos asioita jotka ovat kunniottavan etäällä aletaan siirtää "minun kuistilleni".

Puhtaan liberalismin haudalla

2008-10-16T00:10:00.001-07:00

Sääntelemätön talousliberalismi, johon kuuluu osana tavaran, pääomien ja työntekijöiden vapaa liikkuminen, on finanssikriisin myötä kuollut tai ainakin makaa teho-osastolla. Valtion talouteen puuttumattomuutta vaatineet liberaalit huusivat heti valtiota apuun, kun pankkijärjestelmä ajautui ongelmiin.

Säätelemättömän liberalismin kuolema ei ole niinkään merkki markkinatalouden kuolemasta vaan mustavalkoisten - yhden kirjan ratkaisujen - toimimattomuudesta. Kun sekä sosialismi että puhdas markkinatalous ovat osoittautuneet kelvottomiksi takaamaan ihmisten hyvinvointia, on pakko luottaa heterogeenisempiin malleihin. Talouspolitiikka ei ole pelkkää suurten teorioiden soveltamista, vaan talouspoliitikon on suuresta valikoimasta erillaisia työkaluja ja teorioita kyettävä valitsemaan oikeat työkalut tiettyyn tilanteeseen.

Sama johtopäätös pätee muuhunkin yhteiskuntapolitiikkaan kuin talouspolitiikkaan. Puhtaitten ratkaisujen aika on ohi:

1. Siinä missä aiemmin uskonto kaikissa muodoissaan nähtiin valistuksen vihollisena ja hylättävänä asiana, uskonnon arvo mm. syntyvyyttä ja yhteistoimintaa ylläpitävänä voimana on tajuttu. (Lähde: Ruffle & Sosis, Cooperation and the In-Group-Out-Group Bias: A Field Test on Israeli Kibbutz Members and City Residents)

2. Samoin etnisyyden ja kansallisen identiteetin merkitys ihmisen yhteistoimintaa yllpitävänä voimana on tajuttu. (Lähde: Joe & Natalie Henrich, Why Humans Cooperate: A Cultural and Evolutionary Explanation)

Samalla pitää kuitenkin ymmärtää, että etnisyyteen liittyy yleensä aina etnisiä konflikteja "meidän ja muiden" välillä. (Lähde: Tatu Vanhanen, Globaalit Ongelmat.) Esimerkiksi suomenruotsalaisuus ja juutalaisuus etnisinä identiteetteinä edistävät luottamusta ja yhteistyötä etnisen yhteisön sisällä, mutta ko. identiteettien olemassaoloon liittyy aina vaara etnisestä konfliktista.

Kansallisvaltioiden synty edisti sekin kansalaisten luottamusta toisiinsa, edisti kansalaisten tasa-arvoa ja hyvinvointia ja lisäsi valtioitten yleistä tehokkuutta. (Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics: Behavior, Institutions, and Evolution.) Toisaalta kansallisvaltioiden aikaa (esimerkiksi 1900-luvun Eurooppaa) ovat leimanneet hyvin veriset konfliktit.

3. Diversiteetti ei ole pekästään hyvä tai pelkästään huono asia. Diversiteetti avartaa kyllä esimerkiksi työyhteisön näkökulmia uusiin haasteisiin ja voi näin auttaa löytämään ratkaisuja, mutta toisaalta diversiteetti alentaa luottamusta yhteisön sisällä. (Lähde: Financial Times:n artikkeli Tutkimus maalaa etnisestä diversiteetistä kolkon kuvan.)

Diversiteetistä (monikultturismista) on viime aikojen keskustelussa tehty kritiikin ulkopuolella oleva puhtaasti hyvä asia - Suomessa varsinkin sosialidemokraattien, kokoomuksen ja kokoomuksen apupuolueen Vihreän Liiton taholta.

HS lainasi saksalaista - sosiaalidemokraatteja lähellä olevan Friedrich Ebert-säätiön - tutkijaa Ernst Hillebrandia, joka halusi panna tältä osin pisteen mustavalkoisuudelle:

Tarvitaan tervejärkinen analyysi lapsellisen monikulttuurisuusunelmoinnin sijaan. Kuten jokaisesta yhteiskunnallisesta muutoksesta, myös maahanmuutosta aiheutuu sekä haittoja että hyötyjä.

Tässä vaiheessa alkaa olla selvää, että haitat liittyvät erityisesti tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin.

4. Moniarvoisuudessakin on haittapuolensa. Yhteinen arvopohja auttaa nimittäin ihmisiä ratkaisemaan esimerkiksi erilaisia yhteismaan ongelmia kuten ympäristöongelmia tehokkaasti. (Lähde: Samuel Bowles, Microeconomics: Behavior, Institutions, and Evolution.)

Ongelma on itse asiassa vieläkin hankalampi kuin löytää uskonnollisuudelle, etnisyydelle, diversiteetille yms. sopiva optimitaso: Yhteisö, joka on onnistunut saavuttamaan jonkinlaisen optimaalisen tilan, jossa yksilön vapaudet on turvattu ja yhteen hiileen puhaltaminenkin onnistuu, on aina vaarassa rappeutua.

Ei riitä, että on hetkellisesti saavutettu sopiva tasapaino yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden välillä. Yhteisöllisyyden ylläpito vaatii nimittäin ajoittain toistuvia ryhmäkonflikteja (tai muita onnettomuuksia). Ilman ajoittaisia ryhmäkonflikteja yhteisöllisyys - lähes luonnonlain omaisesti - rapautuu ja sen korvaa äärimmäinen individualismi ja lopulta hedonismi.

Ryhmäkonflikti voi toteutua esimerkiksi sotana kahden kansallisvaltion välillä. Vaihtoehtoisesti se voi toteutua etnisten ryhmien välisenä konfliktina valtion sisällä. Ryhmäkonflikti voi toteutua pienemmässä mittakaavassa kilpailuna yritysten välillä, uskonnollisten ryhmien välisenä kilpailuna sieluista jne.

Selvää on vain se, että ryhmäkonflikteilla on tietty optimaalinen taso, jonka alittaminen johtaa ihmisyhteisön rappioon.

Selkeä johtopäätös tästä on että sellainen malli on tuhoon tuomittu, joka pyrkii jonkinlaiseen lopulliseen ihanneyhteiskuntaan, jossa vallitsee suhteellinen harmonia joka perustuu esimerkiksi

a) erilaisuuden kunnioitukseen (monikulttuurisuus)

tai

b) etniseen homogeenisuuteen (ideaalinen kansallisvaltio).

Ryhmäkonfliktien täydellinen likvidoiminen on verrattavissa äärimmäiseen hygieniaan.

Lähde: Bowles & Choi "The Coevolution of Parochial Altruism and War".

En toki väitä, että ihanneyhteiskuntaan pyrkiminen on täysin tuhoon tuomittua. On toki yhteisöjä, jotka ovat hyvin pitkään kyenneet säilyttämään yhteisön perusajatuksen voimissaan. Näitä hyvin moraalisia yhteisöjä, joille on yleensä tyypillistä yksiarvoisuus ja yhteisön arvojen voimakas sisäistäminen, voinee kuitenkin pitää suht harvinaisina poikkeuksina.

Kun E.O. Wilson oli väärässä

2008-10-14T09:48:00.000-07:00

Kuopion Yliopiston Sosiaalitutkimuksen professori Pertti Töttö kertoo tänään Helsingin Sanomien tiedesivuilla, miten E.O. Wilson tunnusti olevansa väärässä ryhmävalinnan suhteen:

Kerron tiedeuutisen, jota ei ole kerrottu. Se on jäänyt kertomatta varmaankin siksi, että tiedeuutiset koskevat yleensä empiirisen tutkimuksen löytämiä uusia ilmiöitä. Minun uutiseni koskee vanhaa teoreettista kiistaa, joka näyttää nyt ratkenneen.

Sosiobiologian perustaja Edward O. Wilson myöntää olleensa väärässä.

Brittiläisen kollegansa David Sloan Wilsonin kanssa julkaisemassaan artikkelissa "Sosiobiologian teoreettisen perustan uudelleenarviointi" (Quarterly Review of Biology 4/2007) Wilson kertoo, missä hän erehtyi.

Wilsonin 1975 esittelemä "kaiken sosiaalisen käyttäytymisen biologista perustaa" tutkiva tieteenala herätti tuoreeltaan kiivaan vastareaktion. Siitä pitäen poliittisesti korrektit intellektuellit ja eritoten yhteiskuntatieteilijät ovat tuominneet tulokkaan.

Tuomion perusteena on käytetty kahta seikkaa. Sosiobiologian on oletettu edustavan geneettistä determinismiä ja puolustavan itsekästä omaneduntavoittelua.

Geneettinen determinismi selittää kaiken geenien aiheuttamaksi. Jos Jeppe juo, hänellä täytyy olla alkoholistigeeni. Jos hän tekee rikoksia, hänellä on rikollisgeeni. Ja jos hän on hetero, hänellä täytyy olla heterogeeni.

Vaikutelma, että Wilson ja muut sosiobiologit olisivat ajatelleet näin, syntyi siitä että he käyttivät matemaattisia malleja, jotka kriitikot tulkitsivat kirjaimellisesti. "Tuskin kukaan pitää geneettistä determinismiä biologisesti realistisena, mutta malleissa se jouduttiin olettamaan matematiikan yksinkertaistamiseksi", kirjoittavat Wilsonit.

Niinpä epäitsekkään käyttäytymisen syntyä selittävissä peliteoreettisissa malleissa puhuttiin "altruismigeenin" leviämisestä, mutta oletus oli tarkoitettu vertauskuvalliseksi.

...

Sosiobiologiaa matkaan saattaessaan Wilson ajatteli, että luonnonvalinta tapahtuu sekä geenien että yksilöiden, mutta ei ryhmien tasolla. Tässä hän myöntää nyt olleensa väärässä. Myös ryhmävalinta on olemassa.

Wilsonin takinkääntö ei johdu poliittisista tai muista mukavuussyistä. "Hän on tiedemies", sanoi eräs kollega osuvasti. Wilsonin mukaan tähän mennessä kertyneet tutkimustulokset vain osoittavat, että ryhmävalinnan ajatus hylättiin aikanaan väärin perustein.

Ryhmien välinen konflikti lisää yhteistyötä ryhmän sisällä - osa 2

2008-10-12T22:48:00.000-07:00

Tämä on jatkoa edelliselle postaukselleni.

Ihmisyksilön kohtalo on evoluution aikana ollut niin kiinteästi sidoksissa yhteisöön, että ihmisen etu on ollut suurelta osalta yhteneväinen yhteisön edun kanssa.

Ihmisestä on kehittynyt näissä oloissa laji, joka tietyin edellytyksin kykenee tekemään yhteistyötä myös ei-sukulaisten kanssa - äärimmäisessä tapauksessa jopa uhrautumaan yhteisön puolesta. Tässä suhteessa ihminen eroaa voimakkaasti mm. lähimmistä sukulaisistaan simpansseista. Simpanssit elävät pienissä sukulaisuuteen perustuvissa yhteisöissä.

Ihmiselle on tyypillistä tietynlainen kaksinainen strategia (sisäryhmä-moraali):

a) sisäryhmän jäsenten auttaminen ja äärimmäisessä tapauksessa jopa uhrautuminen sisäryhmän puolesta (vahva altruismi)

b) vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä kohtaan

Taloustieteilijöiden Samuel Bowles ja JK Choi tutkimus "The Coevolution of Parochial Altruism and War" tarkentaa yllä esitettyä kuvaamme ihmisestä:

Havainto 1: Vihamielisyys ulkoryhmän jäseniä ja altruismi sisäryhmän jäseniä kohtaan ovat kehittyneet rinnan. Vihamielisyys ja altruismi eivät ole kumpikaan erikseen sopeumia vaan ainoastaan yhdessä. Vihamielisyys + vahva altruismi on siis sopeuma.

Teknisesti voi sanoa että vihamielisyys + vahva altruismi on evoluutiivisesti stabiili strategia.

Havainto 2: Vihamielisyys + vahva altruismi ei ole kuitenkaan ainoa mahdollinen stabiili strategia.

Vaihtoehtoinen stabiili strategia on tehdä yhteistyötä kenen tahansa kanssa, kunhan vain yhteistyöstä on henkilölle itselleen pitkän tähtäimen etua. Tätä kutsutaan vastavuoroisuudeksi tai heikoksi altruismiksi.

Havainto 3: Siinä missä vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa noudattavan ihmisen toiminta perustuu moraalin tunteisiin (viha vapaamatkustajia kohtaan, pyrkimys reiluuteen, syyllisyyyden tunne velvollisuuksien täyttämättä jättämisestä) jälkimmäistä strategiaa noudattava ihminen on liikemiesmäisen pragmaattinen.

Havainto 4: Ihmispopulaatio saattaa tiettyjen ulkoisten shokkien (nälänhätä, laaja immigraatio) myötä siirtyä tasapainotilasta toiseen.

Esimerkki:

Ihmisen ns. (toinen) suuri diaspora Afrikasta tapahtui varsin nopeasti (10000 vuodessa). Homo Sapiens Sapiens korvasi aiemmat ihmisyhteisöt mihin vain saapuikin. Bowles ja Choi arvelevat, että tämä nopeus perustui siihen, että kun tietylle alueelle muutti kerralla runsaasti vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa noudattavia Homo Sapiens Sapiens lajisia ihmisiä, nämä kykenivät varsin nopeasti korvaamaan rauhallisemman alkuperäisväestön.

Havainto 5: Siirtymävaiheessa kahden tasapainotilan välillä, jossa osa populaatiosta noudattaa toista ja osa toista strategiaa, konfliktien määrä on erittäin suuri.

Konfliktien määrä kuitenkin pienenee, kun koko väestö alkaa noudattaa vihamielisyys + vahva altruismi -strategiaa. Kaksi tasavahvaa ihmisryhmää välttävät nimittäin konflikteja keskenään. Saavutetaan kauhun tasapaino, jossa konflkitien määrä selvästi laskee.

Havainto 6: Käyttäytymismalli joka koko ajan haastaa ulkoryhmiä konfliktiin edistää ryhmän sisäistä yhteistyötä.

Asian voi ilmaista dramaattiseminkin:

Havainto 6': Yhteistyö ryhmän sisällä kasvaa tunnetusti konfliktitilanteissa. Siksi voi olla yhteisön kannalta edullista, että yhteisössä on runsaasti yksilöitä, jotka jatkuvasti haastavat toisten yhteisöjen jäseniä konfliktiin.

Ryhmien välinen konflikti lisää yhteistyötä ryhmän sisällä

2008-10-11T01:41:00.000-07:00

Valkea lähetti minulle Jyväskylän Yliopistossa tehdyn kokeelliseen biotieteellisen tutkimuksen (Mikael Puurtinen ja Tapio Mappes: "Between-group competition and human cooperation"), joka tukee väitettä, että

ihmissryhmän jäsenet harjoittavat helpommin yhteistyötä konfliktitilanteessa kuin tilanteessa jossa ihmisryhmien välillä ei ole konfliktia.

Ryhmä toimii myös tehokkaammin, kun se on konfliktissa toisten ryhmien kanssa. Tehokkuus syntyy ilmeisesti ensi sijassa sitä kautta, että konfliktitilanteissa vapaamatkustajia ei kertakaikkiaan siedetä eikä suvaita. Vapaamatkustajiin kohdistuu konfliktitilanteessa vihan tunne ja tunteesta seuraavat teot. (Kyseinen tutkimus sen sijaan ei tue sitä väitettä, että syyllisyyden tunne vapaamatkustamisesta on suurempi konfliktitilanteessa kuin konfliktittomassa tilanteessa.)

Tutkimuksen tekijät väittävät myös, että ihmisryhmien väliset toistuvat konfliktit ihmisen evoluutioympäristössä on juuri se voima (=valintapaine), joka on pannut evoluution muovaamaan ihmisestä sellaisen, että ihminen tekee tietyillä edellytyksillä yhteistyötä myös ei-sukulaisten kanssa.

Tämä ihmisen kyky tehdä yhteistyötä muitten kuin sukulaisten kanssa on mahdollistanut laajojenkin ihmisyhteisöjen (heimot, valtiot, yritykset, armeijat ja uskonnolliset ryhmät) muodostamisen. Parhaiten ihminen toimii alle 150 hengen ryhmissä, mutta paljon suurempiakin ihmisyhteisöjä voidaan rakentaa esimerkiksi muodostamalla monitasoisia hierarkkioita (komppania-pataljoona-prikaati).

Abstract

A distinctive feature of human behaviour is the widespread occurrence of cooperation among unrelated individuals. Explaining the maintenance of costly within-group cooperation is a challenge because the incentive to free ride on the efforts of other group members is expected to lead to decay of cooperation. However, the costs of cooperation can be diminished or overcome when there is competition at a higher level of organizational hierarchy. Here we show that competition between groups resolves the paradigmatic ‘public goods’ social dilemma and increases within-group cooperation and overall productivity. Further, group competition intensifies the moral emotions of anger and guilt associated with violations of the cooperative norm. The results suggest an important role for group conflict in the evolution of human cooperation and moral emotions.

Katso myös taloustieteilijöiden Samuel Bowles ja JK Choi samnsuuntainen teoreettinen tutkimus "The Coevolution of Parochial Altruism and War":

Abstract

Altruism—benefiting fellow group members at a cost to oneself—and parochialism—hostility toward individuals not of one’s own ethnic, racial, or other group—are common human behaviors.The intersection of the two—which we term “parochial altruism”—is puzzling from an evolutionary perspective because altruistic or parochial behavior reduces one’s payoffs by comparison to what one would gain by eschewing these behaviors. But parochial altruism could have evolved if parochialism promoted intergroup hostilities and the combination of altruism and parochialism contributed to success in these conflicts. Our game-theoretic analysis and agent-based simulations show that under conditions likely to have been experienced by late Pleistocene and early Holocene humans, neither parochialism nor altruism would have been viable singly, but by promoting group conflict, they could have evolved jointly.

Oma johtopäätökseni

Tähän mennessä esimerkiksi taloustieteessä kilpailua on pidetty tärkeänä siksi, että kilpailu lisää tarjontaa ja panee yritykset tuottamaan mahdollisimman hyviä tuotteita mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Tämä tutkimus viittaa siihen, että kilpailu yritysten välillä saattaa myös lisätä yritysten tehokkuutta sitä kautta, että yritysten työntekijät eivät tiukassa kilpailutilanteessa suvaitse työtovereittensa vapaamatkustamista, vaan harjoittavat vertaisvalvontaa työtovereitaan kohtaan.

Nousukausi päättyy - väheneekö lasten hyväksikäyttö ?

2008-10-09T21:45:00.001-07:00

Pitkä nousukausi on kääntymässä lamaksi.

Aikakausi, jota leimasi

- voimakas talouskasvu,
- työvoimapula,
- nuorten aikuisten pätkätyöt,
- taksijonot,
- individualismi,
- narsismi,
- syrjäytyminen,
- urakeskeisyys,
- joukkomurhat,
- lasten heitteillejättö,
- kirkosta eroaminen,
- monikultturismi,
- poliitikkojen ja piispojen seksuaalinen irstailu,
- tirkistely,
- lasten seksuaalinen hyväksikäyttö,
- alhainen syntyvyys,
- hedonismi ja
- jatkuvasti kasvava alkoholin käyttö,

on päättymässä.

Helsingin Sanomat kirjoittaa artikkelissa "Kun markkinat masentuvat, ihmiset eivät - Lamaan liittyy hätää, mutta huonot ajat tuovat myös tarkoituksen tunteen":

Talouslama on englanniksi depression. Sana tarkoittaa myös masennusta. Kun pankkiirit repivät lehtikuvissa hiuksia päästään, sanotaan että markkinat ovat vaipuneet synkkyyteen.

Eivät kuitenkin tavalliset ihmiset. Heitä masentaa, kun samppanjalasit kilisevät.

Laskukaudella tehdään vähemmän itsemurhia kun nousukaudella ja myös masennusluvut putoavat. "Masennus on riittämättömyyttä ja riittämättömyys tulee vertailusta", selittää työelämään perehtynyt tutkija Juha Siltala.

"Sotienkin aikana esiintyy vähän itsemurhia, kun kaikilla menee tasaisen huonosti", hän sanoo. Suomessa alkoholin kulutus väheni 1990-luvun lamassa, osin rahapulan takia mutta Siltalan mukaan osin siksi, ettei alkoholilla tarvinnut lääkitä vertailupelkoja.

Huonot ajat tuovat myös tarkoituksen tunteen.

"Yleensä masennus liittyy siihen, että tarkoitus omalta toiminnalta on hukassa. Ei nähdä enää järkeä siinä, mitä tehdään. Yhteiskunnallisen kriisin myötä ongelma, mitä vastaan taistellaan, saa selkeän nimen", sanoo yliopistotutkija Anu Kantola.

Toki lamaan liittyy paljon huolta ja hätää. On kauheaa menettää työpaikka tai lyyhistyä asuntovelkojen alle.

Yhteinen hätä tiivistää yhteishenkeä, sanoo filosofi ja tutkija Jukka Relander.

"Eräässä vaiheessa 1990-luvun suureen lamaan liittyi Suomessa voimakas yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tunne. Kun lama vaihtui nousukaudeksi, alettiin jakaa kansaa kahtia. Äärimmäisen kovat arvot nousivat pintaan."

Relander muistaa, kuinka yhtäkkiä "keksittiin, että nuoriso on liian velttoa ja siksi taloudella menee huonosti".

Kantola muistuttaa, että jakoi se lamakin porukkaa kahtia. Jos 1990-luvulla työpaikka säilyi, ei ehkä huomannutkaan kun laskukausi pyyhälsi ohi.

...

Vanhan hokeman mukaan lamassa henkiset arvot nousevat pintaan, kun nousukaudella jyllää raha. "Nousukauden fantasia on, että nyt täytyy uurastaa ja uhrautua enemmän. Ei tyydytä pelkkään toimeentuloon", sanoo Relander.

Kirjailija, esseisti Antti Nylén näkee hyviä puolia siinä, että Suomessakin talouden vauhti hidastuu kansainvälisen finanssikriisin myötä.

"Eihän siinä mitään muuta olekaan kuin hyvää. Jos se kerran tarkoittaa, että kulutus ja työnteko vähenee. Ongelma on, että ihmiset tekevät töitä rystyset valkoisina ja otsasuonet pullottaen."

Viha ja kansallinen liike

2008-10-04T02:06:00.001-07:00

Tämä on hyvin rajallinen historiallinen katsaus vihan merkityksestä Suomen kansalliselle liikkeelle 1920- ja 1930-luvulla. Jääköön mahdolliset johtopäätökset myöhempään hetkeen.

Vihan käsite

Viha on tunne - kuten rakkaus, ihailu ja inho - jolle on ominaista että se kohdistuu toiseen henkilöön, ihmisryhmään tai asiaan. Wikipedian mukaan

viha ei välttämättä ole irrationaalinen tunne, sillä on luonnollista vihata sellaista, joka uhkaa henkilön olemassaoloa, hyvinvointia tai arvomaailmaa.

Viha kohdistuu usein ulkoryhmään - palestiinalaiset vihaavat juutalaisia ja juutalaiset palestiinalaisia. Vihan syntymiseen ulkoryhmää kohtaan saattaa liittyä ulkoryhmästä saadut negatiiviset kokemukset. Vihaa saatetaan myös lietsoa ns. dehumanisaation kautta.

Dehumanisaatio

Dehumanisaatiossa ihmisten normaali sosiaalinen identiteetti, johon liittyy ihmisten jako sisäryhmään ja ulkoryhmään - meihin ja muihin - alkaa jyrkentyä. Englanninkielinen wikipedia kertoo:

Identiteetti ei ole jotakin mikä pakotetaan ihmiselle. Se on todellista ja oleellinen osa persoonaamme. On oleellista tajuta että sisäryhmä on se ryhmä johon identifioidumme ja ulkoryhmä se ryhmä jota vastaan identifioidumme. Miellämme olevamme jollain tavalla samankaltaisia kuin sisäryhmän jäsenet ja erilaisia kuin ulkoryhmän jäsenet.

Äärimmäisessä tapauksessa - väkivaltaisesssa konfliktissa - ulkoryhmän jäsenet nähdään keskenään identtisinä ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla. Mutta tässä ei ole kyse mistään psykologisesta persoonallisuushäiriöstä vaan rationaalisesta käyttäytymisestä.

Joissakin tilanteissa ajattelemme itsemme ensi sijassa ryhmän jäseniksi ja jossain toisissa tilanteissa ensi sijassa yksilöiksi. Tämä vaihtelee tilanteesta riippuen. Mutta sekä sosiaalinen identiteetti että persoonallinen identiteetti ovat oleellinen osa käsitystämme itsestä.

Elmo Kaila, Vihan Veljet ja ryssäviha

Vihalla on suomalaisessakin kansallisessa liikkeessä ollut merkittävä rooli.

Vaikka Akateemisen Karjala-Seuran ideologinen perusta oli heimoaate ja myöhemmin myös kansan eheytys, ns. ryssävihalla oli 20/30-luvun kansallisessa liikkeessä hyvin keskeinen merkitys.

Akateemisen Karjala-Seuran eliitti perusti veljeytensä vihaan. Maaliskuussa 1922 Ostrobotnian Kassahuoneessa joukko ylioppilaita lupasi kaiken sen nimissä mikä heille oli pyhää ja kallista, nimenomaan Jumalan ja isänmaan ja kodin nimessä, vihaavansa ryssää kuolemaan asti.

Valan otti vastaan AKS:n tuleva puheenjohtaja Elmo Edward Kaila. Valan vannomisen jälkeen perustettiin salaseura Vihan Veljet, joka otti myös päämääräkseen heimoaatteen. Vihan Veljet oli AKS:n epävirallinen ydinryhmä.

Elmo Kaila ei ollut vain AKS:n puheenjohtaja - hän osallistui lähes kaikkeen kansalliseen liikehdintään vähintäänkin taustahahmona. Vapaussodan/kansalaissodan aikana syntyneen asiamiesverkostonsa kautta hänellä oli voimakas asema suojeluskuntajärjestössä. Sitä kautta hän pyrki mm. eheyttämään kansaa ja saamaan työläisiäkin osallistumaan vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön.

Isänmaan rakkautta ja heimohenkeä suurempi elähdyttävä tunne Kailalle oli ehkä kuitenkin ryssäviha. Hänen päämääränään oli mm. hyökkäys Pietariin ja Pietarin kaupungin tuhoaminen. Aunuksen retki oli vasta harjoitusta tätä suurta tehtävää varten.

Kaila ei hyväksynyt mitään yhteistyötä venäläisten kanssa. Mannerheimin halu palauttaa valkoinen valta Venäjälle ja veljeily venäläisten valkoisten kanssa - samoin kuin Mannerheimin ruotsinkielisyys - rikkoi Mannerheimin ja Kailan välit. Mannerheim oli Kailalle "ryssä".

Ryssänvihaa levitettiin kaikkialla Suomessa 20- ja 30-luvulla. Talvella 1920 aloitettiin erityinen kampanja Ohjelma koskeva ryssävihan levittämistä. Päämääränä oli puhdistaa ensin Venäjällä koulutuksensa saaneet upseerit puolustusvoimista ja korvata heidät jääkäreillä.

Vuonna 1921 kampanjaa laajennettiin koko kansaa koskevaksi. Ryssävihan asiasta oli puhuttava kaikkialla.

Elias Simojoki

Palava puhuja - Sinimustat-järjestön karismaattinen johtaja - Elias Simojoki ja pari muuta Karjalan Kansannousuun osallistunutta miestä perusti vuonna 1922 AKS:n. AKS:n tärkeimpiä tehtäviä oli ryssävihan levitys ja Suur-Suomi-aate.

Simojoki halveksi Mannerheimia samoin kuin Kaila. Simojoki syytti Mannerheimia tämän Vienan kansalle antaman lupauksen (ns. Miekkavala) pettämisestä.
Simojoki kirjoitti Mannerheimille:

"Sen testamentin vaatimukset olisitte voineet silloin kirjoittaa meidän pistimiemme kärjillä ja silloin ne olisivat voineet toteutua. Mutta Te ette tehneet sitä sillä Te olitte ritari, joka pistitte aikanaan miekkanne tuppeen jättäen hallitusvallan tehtäväksi Vapaussodan kentällä sanellun testamentin täyttämisen. Me kaikki liiankin katkerasti tiedämme kuinka siinä kävi."

Simojoki ei myöskään tehnyt eroa valkoisen eikä punaisen venäläisen välillä vaan uhosi:

"Kuolema ryssille, olivatpa ne minkä värisiä tahansa!"

Kirjoja aiheesta:

1. Mikko Metsämäki ja Petteri Nisula: "Aktivistit, Suomalaisten kansalaisliikkeiden tarina". Kappale "Pirua, Ryssää ja Ruotsalaista vastaan" Elmo Kailasta. Kleio 2006

2. Martti Ahti: "Ryssänvihassa. Elmo Kaila 1888–1935. Aktivistin, asevoimien harmaan eminenssin ja Akateemisen Karjala-Seuran puheenjohtajan elämäkerta". WSOY 1999

3. Heikki J. Eskelinen: Suomen historian väitöskirja "Me tahdoimme suureksi Suomenmaan: Akateemisen Karjala-Seuran historia I: Tausta, organisaatio, aatteet ja asema yhteiskunnassa 1922-1939". Julkaistu kirjana.

4. Henri Tajfel: "Social Identity and Intergroup Relations", Cambridge University Press 1982.

Kiusaaminen ja Kauhajoen tapahtumat - osa 2

2008-10-02T23:20:00.000-07:00

On siis jonkin verran näyttöä seuraavalle väitteelle:

Koulukiusaaminen saattaa johtaa ihmisvihaan, joka saattaa osaltaan johtaa koulumurhiin.

Katselin eilen Idolsin tuomarikäyttäytymistä. Kyseessä on selvästi kiusaamisen oppitunti koululaisille.

Suuri osa suomalaista mediaa perustuu pitkälti kiusaamiseen tai vahingoniloon: Iltapäivälehdet repivät julkisuuden henkilöitä ja Internetissä revitään sekä tavallisia ihmisiä että julkisuuden henkilöitä. Keskustelu on suurelta osalta valittamista ja vastakkaista mielipidettä olevan henkilön nuijimista.

Big Brothers perustuu siihen että vahingoniloiset ihmiset naureskelevat julkisuuden kipeille "tavallisille" ihmisille.

Tähän kyynikko sanoo, että itsepähän ovat menneet Big Brothersiin tai hakeutuneet julkisuuden henkilöiksi. Siitä ei ole kuitenkaan kyse. Vaan siitä että kun media tarjoaa tällaista käyttäytymismallia, nuoret oppivat.

Toinen kyynikko sanoo, että maailma nyt vain on tällainen. Ei asialle mitään voi - lapsellista edes puhua koko asiasta. En usko, etteikö mitään voi tehdä. Jos ei globaalilla tasolla voi, niin voi ehkä Suomen tasolla. Jos ei Suomenkaan tasolla voi, niin ainakin jonkin yhteisön (koulu, perhe, työpaikka) tasolla voi. Jos Suomi muuttuu yhä tylymmäksi, aina on mahdollisuus eristyä pienemmiksi yhteisöiksi. Siihenhän kai muutenkin ollaan menossa ?

Itseäni alkoi kiusaaminen taas kiinnostaa kun itse jouduin kiusaamisen kohteeksi. Ensiksi kiusaamisen kohteeksi joutuminen masensi. Sitten aloin ymmärtää, että kiusaaminenhan onkin päivän trendi. Kiinnostus heräsi analyyttisen ihmisen päässä.

Kiusaaminen ja Kauhajoen tapahtumat

2008-10-01T22:55:00.000-07:00

Olen aiemmissa postauksissa referoinut Kauhajoen tapahtumiin liittyen muutamia tekstejä jotka selittävät Kauhajoen tapahtumia yhteisöllisestä näkökulmasta: Ihminen ajautuu terroristiksi tai koulumurhaajaksi yhteisössä jossa marttyyriutta, väkivaltaa, ihmisvihaa tms. ihannoidaan ja propagoidaan.

Takkirauta taas esittää aika vakuuttavan perustelun sille, että koulumurhat perustuvat siihen psykologiseen mekanismiin, että koulukiusattu ihminen ajautuu ihmisvihaajaksi ja ihmisvihassaa tekee tekonsa.

Psykologinen ja sosiologinen malli eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia. Ihminen joka hakeutuu marttyyriutta, terrorismia ja väkivaltaa ihannoivaan yhteisöön ei välttämättä ole kuka tahansa ihminen. Toisaalta terroritutkimus, jota Marko Hamilo postauksessaan kuvasi, tukee yhteisöllistä teoriaa:

"Terrorismitutkimuksessa on käynyt ilmi, etteivät esimerkiksi palestiinalaiset tai pohjoisirlantilaiset terroristit olleet rekrytointivaiheessaan psykologiselta profiililtaan mitenkään muista poikkeavia. Radikaalissa seurassa ihmiset kuitenkin radikalisoivat toinen toisiaan."

Ihmisen kyky tehdä yhteistyötä

2008-09-28T03:49:00.000-07:00

Evolutioteoria on vahvasti tulossa taloustieteeseen, uskontotieteeseen ja kulttuuriantropologiaan. Valitettavasti tuntuu siltä, että tämä ei johda biologian ja yhteiskuntatieteiden konsilienssiin. Pikemmin päinvastoin.

Erimielisyys ihmisen erityisluonteesta biologien ja yhteiskuntatieteilijöiden välillä on muuttunut toisenlaiseksi, mutta ei osoita vähenemisen merkkejä. Lainaan muutamaa alansa johtavaa tutkijaa.

1. Biologi ei näe suurta eroa ihmisen ja muiden eläinlajien välillä mitä tulee kykyyn tehdä yhteistyötä:

"Kuten olemme todenneet, luonnonvalinta pääsääntöisesti varustaa yksilöt toimimaan oman etunsa parhaaksi silloinkin, kun populaation tai lajin etu vaatisi muuta. ..Tässä mielessä emme - valitettavasti - poikkea millään tavalla lajien suuresta kirjosta.", H. Kokko ja K. Bargum: Kutistuva turska.

Tässä suhteessa biologin käsitys ihmisestä muistuttaa tosin taloustieteessä jo osin kuopattua Homo Economicus metafooraa.

2. Kulttuuriantropologi näkee taas suuren periaatteellisen eron ihmisen ja muiden eläinlajien välillä mitä tulee kykyyn tehdä yhteistyötä:

Human societies are extraordinarily cooperative compared to those of most other animals. In the vast majority of species, individuals live solitary lives, meeting to only to mate and, sometimes, raise their young.

...we have an evolutionary puzzle. Doubtless, the societies of our Plio-Pleistocene hominin ancestors were much like those of other primates, small, without much division of labor or cooperation. Sometime over the last five million years ago, important changes occurred in human psychology that gave rise to larger more cooperative societies.

Given the magnitude and complexity of the changes, they were probably the product of natural selection. However, the standard theory of the evolution of social behavior is consistent with Hobbes, not observed human behavior. Apes fit the bill, not humans. Something makes our species different, and in this essay we argue that something is cultural adaptation. Over the last million years or so, humans evolved the ability to learn from other humans, creating the possibility of cumulative, non-genetic evolution. These capacities were strongly beneficial in the chaotic climates of the Pleistocene, allowing humans to culturally evolve highly refined adaptations to rapidly varying environments. However, cultural adaptation also vastly increased heritable variation among groups, and this gave rise to the evolution of group beneficial cultural norms and values. Then, in such culturally evolved cooperative social environments, genetic evolution new, more pro-social motives., Culture and the Evolution of the Human Social Instincts, R. Boyd, P.J. Richerson

Yhteiskuntatieteistä ei tullut biologiaa kuten itsekin aiemmin uskoin ja niin kuin pieni yhteiskuntatieteilijöiden vähemmistö uskoo. (Kts. Kanazawa, Satoshi. 2004. "Social Sciences Are Branches of Biology." Socio-Economic Review. 2: 371-390.)

Suomalaisten negatiivisuudesta - osa 2

2008-09-27T03:56:00.001-07:00

Ruukinmatruuna kirjoittaa suomalaisten perinteisestä negatiivisuudesta ja väkivaltaisuudesta Kauhajoen tapahtumien taustaa vastaan.

Kirjoitus on todella hyvä, vaikken kaikkea toki allekirjoitakaan. Ruukinmatruuna spekuloi sillä voidaanko suomalaista kulttuuria muuttaa vähemmän negatiiviseksi ja väkivaltaiseksi. Ruukinmatruuna toteaa, ettei se ole mahdollista vaan väkivaltaisuus pitää hyväksyä ja siihen pitää sopeutua:

Ratkaisu ei ... ole suomalaisen kulttuurin muuttaminen. Emme yksinkertaisesti kykene siihen. Suomalainen kulttuuri on vuosituhantinen sopeuma - sekä biologisen evoluution että kulttuurievoluution osalta - niihin brutaaleihin oloihin, jotka vallitsevat 60. ja 70. leveysasteen sekä länsimaisen että itämaisen kulttuurin välissä.

Ruukinmatruuna pitää todennäköisenä, että suomalaisten väkivaltaisuus muodostaa paljon paremman puskurin Euroopan islamisaatiota vastaan kuin keskieurooppalaisten sosiaalisempi kulttuuri. Jos suomalaista kulttuuria aletaan väkisin muuttamaan, tulos on katastrofi. Ilman väkivaltaisuuttamme emme yksinkertaisesti kykene vastaamaan niihin haasteisiin, minkä evoluutio meille asettaa.

Mikä on ratkaisu? Ehkäpä mitään ratkaisua ei ole, vaan meidän on vain opittava sietämään tällaisia pimahduksia ja otettava ne hintana siitä, että saamme elää vapaassa mutta äärimmäisen väkivaltaisessa maassa. Ehkä ratkaisu on vain se, että me opettelemme tulemaan toimeen väkivaltaisuutemme kanssa...

Itse uskon tosin, että perinteisen ahdistavan suomalaisen uskonnollisuuden vahvistaminen voi ratkaista jotain. Perusongelmaa se ei ratkaise.

Suomalaisen yhteiskunnan nykyongelma on minusta se, että kun perinteiseen negatiivisuuteen ja väkivaltaisuuteen on nyt lisätty tapainturmelus, sallivuus ja hedonismi, väkivalta ja negatiivisuus ovat karanneet käsistä.

"Kansainvälistyminen" on Suomessa toteutunut lähinnä niin, että jotkut suomalaiset alkavat suhtautua negatiivisesti suomalaisuuteen. Negatiivisuus on saanut vain uuden muodon. Negatiivisuus ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt.

Ns. suvaitsevaisuus ulkomaalaisia kohtaan on sekin lähinnä vain negatiivisuutta suomalaisuutta kohtaan. Suvaitsevaisuus on saanut täysin destruktiivisia muotoja. Kannatetaan esimerkiksi täysin vapaata liikkumista, mikä käytännössä merkitsee samaa kuin dysgeenisen maahanmuuton ja/tai islamisaation kannattaminen.

Suomalaisten negatiivisuus ja väkivaltaisuus on sekä rasite että voimavara. Se pitää tunnistaa ja se pitää hyväksyä. Kaikkea ei tarvitse säilyttää, mutta muutoskin onnistuu parhaiten kun nykytilan hyväksyy.

Rakastetaan Suomea !

Psykologisoinnin harha ja Internetin osasyyllisyys

2008-09-26T02:38:00.000-07:00

Tiede-lehden toimittaja Marko Hamilo ei usko psykologisointiin Kauhajoen tapauksessa vaan pikemmin yhteisölliseen selitykseen:

Miksi Jokelan tragedia toistui Kauhajoella? Tätä kysymystä pohtii tai on pohtivinaan koko Suomi poliittista eliittiä ja lehdistöä myöten. Kirjoitin “on pohtivinaan”, koska ainakin lehdistön miksi-kysymykset, kuten päätoimittaja Reetta Meriläisen huokailut tänään Hesarissa, tuntuvat retorisilta. Ei edes haluta ottaa selvää. ...

[T]ervekin ihminen ikävä kyllä pystyy väkivaltaan, jos hänen uskomusjärjestelmänsä siihen kannustaa. Milgramin kuuluisassa kokeessa täysin normaalit koehenkilöt olivat valmiita antamaan ihmisille hengenvaarallisia sähköiskuja. Terrorismitutkimuksessa on käynyt ilmi, etteivät esimerkiksi palestiinalaiset tai pohjoisirlantilaiset terroristit olleet rekrytointivaiheessaan psykologiselta profiililtaan mitenkään muista poikkeavia. Radikaalissa seurassa ihmiset kuitenkin radikalisoivat toinen toisiaan.

Tässä internetilläkin voi olla vaikutuksensa - Kauhajoen kokoisesta kylästä ei ehkä löydy seuraa väkivaltaa ihannoivalle ihmisvihaajalle, mutta internetistä löytyy. Ongelmana ei tässäkään kuitenkaan ole yksinäisyys - kuten sosiaaliymmäertäjien armeija tuntuu olettavan - vaan väärä seura. Muistettakoon, että suurimman osan henkirikoksista tekee edelleen ns. reaalimaailman rikolliseen alakulttuuriin sosiaalistunut tekijä.

Päätin juttuni yhdysvaltalaistutkijoiden johtopäätökseen: tekijä, joka koulusurmaajia yhdistää, on suunnitelmallisuus ja se, että he kertovat aikeistaan jollekulle etukäteen tai esimakua tulevasta näkee esimerkiksi netistä. Tutkijat ehdottivat, että kynnys ilmoittaa ikätoverin hulluista suunnitelmista viranomaisille tulisi olla oppilaitoksissa matala.

Matti Saari jätti aikeistaan jälkiä verkkoon. Joku vastuuntuntoinen nuori varoitti viranomaisia. Silti: kymmenen kuolonuhria.

Lähteet:

- Tiedelehden blogi: http://www.tiede.fi/blog/?p=306

- Tiedelehden arkisto: http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=1027&vl=2008

Internet-valvontaa tarvitaan

2008-09-25T22:18:00.001-07:00

Kolme Internet-asiantuntijaa toteaa tänään HS:ssä:

"Ei vika ole verkossa vaan niissä ihmisissä, jotka eivät ymmärrä verkon merkitystä nuorille. Miksi kukaan ei kysy esimerkiksi tosi-tv:n roolista? Tässä on kyse laajemmasta medianäkyvyyden tavoittelusta." (Mikko Salasuo, dosentti, Nuorisotutkimusverkosto)

"Sukupolvien välillä on digitaalinen kuilu, jonka yli moni ei ole edes kiinnostunut katsomaan. Jos lähdetään kontrollin ja valvonnan tielle, kuilu vain levenee.", (Frans Mäyrä, digitaalisen kulttuurin professori, Tampereen yliopisto)

"Verkon sijaan pitäisi keskittyä huomattavasti suurempiin yhteiskunnallisiin asioihin, kuten mielenterveystyöhön.", (KooPee Hiltunen, asiamies, Suomen Pelinkehittäjät ry)

Esitetyt mielipiteet ovat toki muodikkaita ja myyviä, mutta todellisuuden kanssa niillä on vähän tekemistä. Mielipiteet muistuttavat niitä 60-lukulaisia argumentaatioita, joilla pornon vapautta perusteltiin, tai niitä argumentaatioita joilla alkoholin myynnin vapauttamista perusteltiin: Kun kontrolli lopetetaan, ihmiset muuttuvat vastuuntuntoisiksi.

Väite on ristiriidassa tieteellisen ihmiskuvan kanssa: ihmisten välinen yhteistoiminta perustuu oleelliselta osin kontrolliin.

Kirjoitin aiemmassa postauksessa:

Ihmisyhteisö ei toimi ilman kontrollia (regulation). Pienissä yhteisöissä kontrolli perustuu vertaisvalvontaan joka on ihmisluontoon koodattu tapa hoitaa kontrolli. Vertaisvalvonta ei kuitenkaan riitä suurille yhteisöille vaan suurten yhteisöjen on keksittävä institituutiot, johon kontrollointi perustuu. Tai itse asiassa monta instituutiota. ..., poliisi, armeija, perustuslaki tms.

Internet-valvontaa tarvitaan - on syytä seurata terrorismia ja koulumurhia ihailevia tai jopa terrorismiin ja koulumurhiin yllyttäviä sivustoja ja Internet-yhteisöjä.

Tutkija Mika Aaltola romuttaa varsinkin Koo Pee Hiltusen ajatuksen että mielenterveystyö olisi vastaus:

"Koulusurmat on nähtävä yhtenä polittisen väkivallan muotona, jotta niitä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti. Samalla todellisia uhkia ja väkivallan taustalla olevia tekijöitä voidaan tunnistaa.

Ideologisesti motivoituneen poliittisen väkivallan muodot ovat muuttumassa maailman verkostoituessa. Uudenlaiset väkivallan muodot, niihin liittyvä uusimuotoinen ideologisuus ja antisivilisaatioliikkeet ovat pesiytyneet jo Suomeenkin eivätkä esimerkiksi kouluterveydenhuollon kaltaiset toimet pysty taltuttamaan niitä.

Todennäköisyys, että Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset teot toistuvat, kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän niitä on."

Outoa tällä hetkellä Suomessa harjoitettavassa Internet-valvonnassa on minusta se, että valvonta keskittyy vaarallisten murhia ihannoivien yhteisöjen valvonnan sijasta kansan etua ajavien tosinajattelijoiden kuten Mikko Ellilän kirjoitusten seurantaan. Väestön laatua ajavat ihmiset eivät ole mikään riski katujen turvallisuudella vaan ainoastaan vallanpitäjille.

Ellilän, Halla-ahon yms. seurantaan käytetyt varat ovat poissa murhaajien seurantaan käytetyistä rahoista. Valtiovalta on jakanut resurssit niin, että ihmisten turvallisuutta uhkaavien ryhmien valvontaan ei ole hellinnyt resursseja.

Seuraukset ovat tiedossa.

Lisäys - lukekaapa Ellilän postaus aiheesta.

Koulusurmat sittenkin yhteisöllistä väkivaltaa ?

2008-09-24T20:58:00.001-07:00

Eilisessä postauksessani hain syytä Kauhajoen tapahtumiin kasvavasta yksilökeskeisyydestä, narsismista ja syrjäytymisestä:

"Ihmisviha on minun mielestäni osittain seurausta äärimmäisestä yksilökeskeisyydestä."

Havaitsin tosin liitynnän itsemurhapommittajiin ja yhteisölliseen väkivaltaan:

"Kuvaavaa on, että kun Baghdadissa yhteisöjen jäsenet murhaavat toisten yhteisöjen jäseniä ja viha perustuu ulkoryhmän demonisointiin, suomalainen narsisti tappaa kenet tahansa ihmiskunnan jäsenen. Hänen vihansa on vihaa koko ihmiskuntaa vastaan. Äärimmäinen yhteisöllisyys, johon liittyy ulkoryhmän demonisointi, on paha asia, mutta niin on myös äärimmäinen yksilökeskeisyys."

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että liityntä yhteisölliseen väkivaltaan on vahvempi kuin ounastelin. Koulumurhat ovat yhteisöllistä väkivaltaa siinä missä islamistinen terrorismi. Lainaan tämän päivän HS:ään kirjoittanutta ulkopoliittisen instituutin tutkijaa Mika Aaltolaa. Painotukset ovat omiani.

"Myyrmannin pommi-iskun ja koulusurmien kaltaisia tekoja tehdään yhteisön terrorisoimiseksi. Ne täyttävät itsemurhaterrorismin tavanomaiset tunnusmerkit, jotka ovat rasismiin viittaava motiivi, yhteys laajempaan ideologisesti virittyneeseen verkostoon (tässä tapauksessa pääosin internetin välityksellä), tekijän ikä ja sukupuoli sekä tekotapa ja -paikka.

Samoin kuin itsemurhapommittaja, myös Myyrmannin iskun ja koulusurmien tekijät kohoavat omissa piireissään sankarin rooliin. Sitä kirkastavat vielä kollektiivisen surun riitit, joita "tavalliset" ihmiset – yhteisöön kuuluvat – panevat toimeen korostaakseen yhteisöllisyyttään.

Näin ollen Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tekijöitä ei tule tarkastella stereotyyppisesti. He eivät olleet niin syrjäytyneitä kuin väitetään. Heidän taustansa oli melko keskiluokkainen."

Syrjäytymiselläkin tai pikemmin ulkopuolisuudella on oma merkityksensä:

"Merkille pantavaa sen sijaan on, että heidän profiiliaan sävytti ulkopuolisuus, ylemmyys ja vihamielisyys valtakulttuuria kohtaan.

Kaikki kolme toteuttivat mielestään missiota, jonka tarkoituksena oli puhdistaa ympäristöä heidän negatiivisina pitämistään aineksista. He kommunikoivat varsin vilkaasti samanmielisten kanssa. Heidät tunnistaa tietyn marginaalisen yhteisön omaksumista arvoista ja ihanteista."

Konformistisen imitoinnin merkitys on suuri. Samoin oleellista on korkean statuksen yksilöiden imitointi. Koulusurmaajista tehdään sankareita, jotka saavat korkean statuksen ja joita sitten imtioidaan. Tässä lähestytään siis kulttuurievoluution havaintoja:

"Poliittisen väkivallan leviämisen dynamiikkaa on tutkittu paljon. Tuloksena on käsitys ihmisestä imitoivana olentona: väkivalta tarttuu emotionaalisen intensiteetin ja voimakkaiden tunnekokemusten kautta. Tunteet välittyvät tavallista herkemmin tietyille yksilöille ja ryhmille, jotka saavat voimantuntoa kuvitellessaan ja toteuttaessaan näyttäviä väkivaltaisia tekoja.

Koulusurmat ovat nimenomaan tekoja, jotka on suunniteltu leviäviksi ja kopioitaviksi. Uudet koulusurmaajat levittävät tekoonsa liittyvää aineistoa internetissä ja täydentävät olemassa olevaa käsitystä teon symbolisesta merkityksestä. Itsemurhaterroristien tavoin koulusurmaajat jättävät usein jälkeensä "testamentin".

Internetin verkostot tarjoavat kokoontumispaikkoja, joissa tekoja voi ihannoida avoimesti. Niitä puidaan, analysoidaan ja arvioidaan. Tekijät saavat osakseen kunnioitusta."

Yhteisöllsiyyden merkitys on suuri:

"Näin syntyy valtioiden rajat ylittävä yhteisö, joka kehittää tekoihin liittyvää taustamateriaalia, synnyttää odotusarvoja ja luo teoille oikeutusta."

Ideologioiden merkitys voi sen sijaan olla olematon:

"Koulusurmat voivat levitä ilman, että tekijät omaksuvat mitään taustaidelogiaa. Teot voivat olla vain imitoivia, teknisiä suorituksia. Silti koulusurmien taustalla on ideologista oppimista ja orastavaa yhteisöllistä tietoisuutta."

Oleellinen havainto on myös hierarkiaefekti:

"Merkityksellinen tutkimushavainto liittyy niin sanottuun hierarkiaefektiin. Väkivalta näyttää leviävän oman poliittisen maantieteensä mukaan: keskeisiltä alueilta syrjäisimpiin paikkoihin. Väkivaltaiset mellakat keskeisissä kaupungeissa leviävät marginaalisemmille alueille mutta eivät päinvastoin. Samoin kansainvälisen tason väkivalta luo matkijoita reunamailla.

Tästä näkökulmasta katsoen Yhdysvalloista peräisin oleva koulusurmaepidemia heijastui Jokelaan ja edelleen Kauhajoelle."

Johtopäätös on selvä - koulusurmia pitää torjua samoin menetelmin kuin muutakin terrorismia - ei psykologisoimalla asiaa:

"Koulusurmat on nähtävä yhtenä polittisen väkivallan muotona, jotta niitä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti. Samalla todellisia uhkia ja väkivallan taustalla olevia tekijöitä voidaan tunnistaa.

Ideologisesti motivoituneen poliittisen väkivallan muodot ovat muuttumassa maailman verkostoituessa. Uudenlaiset väkivallan muodot, niihin liittyvä uusimuotoinen ideologisuus ja antisivilisaatioliikkeet ovat pesiytyneet jo Suomeenkin eivätkä esimerkiksi kouluterveydenhuollon kaltaiset toimet pysty taltuttamaan niitä.

Todennäköisyys, että Myyrmannin ja Jokelan kaltaiset teot toistuvat, kasvaa sitä mukaa, mitä enemmän niitä on.

Tekoihin voisi puuttua käsittelemällä niitä terrori- ja rikollisjärjestöjen toimintana. Tällöin tekojen avustaminen ja tiivis yhteys "taustajärjestöön" voitaisiin kriminalisoida.

Viranomaisten olisi syytä ainakin tarkkailla kasvavaa liikehdintää erityisesti internetissä nykyteknologian sallimilla keinoilla. Terrorismin ja rikollisjärjestöjen vastaiseen toimintaan on käytettävissä paljon resursseja. Nyt niitä tulisi kohdentaa uudella tavalla."

Aaltolan havainto, että koulusurmaajien tausta on usein keskiluokkainen, eikä pelkkä syrjäytyminen selitä koulusurmia, linkkautuu mainiosti siihen havaintoon, jonka uskonnollisen terrorismin tutkija Scott Atran tekee palestiinalaisterrorismista: Palestiinalaisterroristi on koulutettu ja oman yhteisönsä arvostettu jäsen.

Koulusurmaajakin on oman yhteisönsä arvostettu jäsen - yhteisö ei tässä tapauksessa ole palestiinalainen kylä vaan joukko verkossa toisiinsa tutustuneita nuoria ylimielisiä ihmisiä.

Kauhajoki

2008-09-23T22:35:00.001-07:00

Esitän osanottoni Kauhajoen uhrien omaisille. Tuskanne on varmasti kauhea.

Muille sanoisin muutaman hajanaisen ajatuksen:

Ihmisviha on minun mielestäni osittain seurausta äärimmäisestä yksilökeskeisyydestä. Kuvaavaa on, että kun Baghdadissa yhteisöjen jäsenet murhaavat toisten yhteisöjen jäseniä ja viha perustuu ulkoryhmän demonisointiin, suomalainen narsisti tappaa kenet tahansa ihmiskunnan jäsenen. Hänen vihansa on vihaa koko ihmiskuntaa vastaan. Äärimmäinen yhteisöllisyys, johon liittyy ulkoryhmän demonisointi, on paha asia, mutta niin on myös äärimmäinen yksilökeskeisyys.

Kävelen kadulla. Melkein kukaan ei hymyile. Mutta se ei johdu Kauhajoen tapahtumista, vaan ihmisten yleisestä negatiivisuudesta. Ihmisvihan vastustaminen lähtee siitä, että yritetään olla päästämättä negatiivisuutta omiin sydämiimme, ja lisäksi välitetään muista. Sanoin edellisessä postauksessa että negatiivisuus on myös voimavara. Mutta se on sitä vain tiettyyn rajaan asti. Poliisia ja poliitikkoja saa toki kritisoida, mutta jos kritiikki on pelkkää negatiiivisuuden ilmausta - negatiivista säteilyä - niin kritiikillä ei ole mitään arvoa.

Jos jokainen nyt lupaa huolehtia enemmän lähimmäisistään ja vähemmän pyöriä oman napansa ympärillä niin se on hyvä. Jos jokainen miettii sitä, mitä itse voi tehdä eikä syyttele vain poliisia tai yleensä muita, niin sekin on hyvä. Maahanmuuttajistakin voi oppia - esimerkiksi yhteisöllisyyttä ja positiivisuutta.

Jos iltapäivälehtien, fitness-lehtien yms. toimittajat miettivät myös sitä mitä he voivat ihmisinä tehdä narsismin leviämisen hidastamiseksi niin sekin on hyvä.

Pataanit - aika veijareita

2008-09-22T22:34:00.000-07:00

Olen puhunut usein suomalaisten negatiivisuudesta ja siitä millainen voimavara negatiivisuus parhaimmillaan voi olla.

Suomalaisia monin verroin negatiivisempi väki on Pataanien vuoristolaisheimo. Pataanien perinteinen käsitys on, että pataani ei voi ystävystyä toisen pataanin kanssa. Pataani voi joskus saada ystävän, mutta sen on oltava ulkomaalainen. (Lähde väitteelle: Åsne Seierstadin Kabulin kirjakauppias Katso myös wikipedian artikkeli pataanien kunnian kulttuurista Pashtunwalista.)

Pataanien yhteisöllisyys ei siis ilmeisestikään perustu luottamukseen vaan jollain tavalla yhteisöllisyys on muurattu negatiivisuuden laastilla. Pataani-yhteisöt ovat negatiivsuudestaan huolimatta - tai todennäköisesti sen takia - tietyin mittapuin maailman vahvimpia yhteisöjä.

Pataanit ovat ajaneet maasta Aleksanteri Suuren, Tshingis-kaanin, Brittiläisen imperiumin ja Neuvostoliiton Afghanistaniin lähettämät maahantunkeutujat. Kun luin tänään HS:stä Olli Kivisen yliötä, vahvistui käsitykseni siitä että pataanit tekevät sen taas. Naton taistelutahto heikkenee: Ranskassa enemmistö vaatii joukkojen vetämistä Afghanistanista, koska kymmenen ranskalaista sotilasta on kaatunut.

Koska pataanien yhteisöllisyys ei perustu luottamukseen, ystävyyteen ja naapurien auttamiseen vaan ilmeisesti silkkaan negatiivisuuten, pataanit eivät "vapauden" saavutettuaan ala rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa, neuvolajärjestelmää ja kirjastoja. Päinvastoin. Heidän ihanneyhteiskunnassaan naiset eivät pääse edes yksityislääkärille tai yksityiskouluun. Kansallismuseoita ei tarvita vaan
kulttuurimuistomerkit räjäytetään. Kirjastoja ei tarvita vaan kirjat poltetaan.

Aika veijareita. Heistä ei voi olla pitämättä ainakin pikkuisen.

Talouden näkymätön käsi on kuollut ?

2008-09-21T22:39:00.000-07:00

Ekologi DS Wilson toivoo, että taantuma saadaan hanskaan.

Mutta erityisesti hän toivoo että ihmiset ymmärtäisivät, että Adam Smithin lanseeraama käsite Talouden Näkymätön Käsi on kuollut:

Ihmisyhteisö ei toimi ilman kontrollia (regulation).

Pienissä yhteisöissä kontrolli perustuu vertaisvalvontaan joka on ihmisluontoon koodattu tapa hoitaa kontrolli. Vertaisvalvonta ei kuitenkaan riitä suurille yhteisöille vaan suurten yhteisöjen on keksittävä institituutiot, johon kontrollointi perustuu. Tai itse asiassa monta instituutiota. Pankkivalvonta, kilpailunedistämislainsäädäntö, poliisi, armeija, perustuslaki tms.

Itse en sanoisi, että Talouden Näkymätön Käsi on kuollut. Mutta sen hegemonia ainoana oikeana metafoorana on kuollut.

Aiheuttiko monikultturismi talouskriisin ?

2008-09-20T05:45:00.001-07:00

Steve Sailer väitti kesäkuussa että monikultturismi aiheutti pankkikriisin. Samaa Sailer oli ounastellut jo elokuussa 2007. Kansankokonaisuus käsitteli aihetta silloin tässä ja tässä.

Taustaa

Kansankokonaisuus totesi elokuussa 2007 mm.:

"Pankkikriisin poikanen johtuu Steve Sailerin mukaan ainakin osaksi siitä että USA:ssa on 90-luvun alusta asti ollut vahva ajatus siitä että mustilla ja latinoilla on samanlainen oikeus omitusasumiseen kuin valkoisilla.

Koska valkoiset omistavat 70 %:sti oman asuntonsa ja mustista asuntonsa omistaa vain 50 %, tässä on ... eräänlainen ongelma. Joten päätettiin synnyttää osin valtion tuella ja poliittisella painostuksella pankkeja/rahastoja ongelman ratkaisemiseksi...

[Esimerkiksi taloustieteilijä Samuel Bowlesin] mukaan lähiö, jossa omistusasuntojen osuus on korkea, on yhteisönä toimivampi (has a higher collective efficacy) kuin lähiö jossa on alhainen omistusasuntojen osuus. Yhteisöllinen toimivuus merkitsee käytännössä korkeaa lainkuuliaisuutta ja korkeaa luottamuksen tasoa. Lain rikkomuksiin ja epäsosiaaliseen käyttäytymiseen puututaan helpommin. Poliisin kanssa tehdän helpommin yhteistyötä. Vanhemmat osallistuvat aktiivisemmin koulujen vanhempaintoimikuntiin....

Bowles väittää, että omistusasuminen on jopa merkittävämpi lähiön yhteisöllistä toimivuutta parantava tekijä kuin etninen homogeenisuus.

Robert Sampson, Steven Raudenbush ja Felton Earls ovat tutkineet Chicagon lähiöitä ja todenneet selvän positiivisen korrelaation yhteisön toimivuuden ja omistusasumisen välillä.

Koska omistusasumisen ja yhteisöllisyyden positiivinen korrelaatio tiedettiin, USA:ssa asetettiin päämääräksi nostaa omistusasumista ongelmavähemmistöjen keskuudessa - erityisesti siis mustien omistusasumista. Hanketta tuettiin monin tavoin kuten Steve Sailer kertoo. Ajatus oli kaunis ja ehdottomasti kannatettava. Toteutus epäonnistui ainakin osittain.

Ongelmaksi muodostui mustien kyvyttömyys hoitaa lainakuluja - siis maksaa korkoja ja hoitaa lyhennyksiä."

USA:n presidentti George Bush ajoi itsekin hanketta osin valtion tuen turvin. Lainoja tarjottiin mustille ja latinoille kevyemmin kriteerein kuin valkoisille. Sinänsä hyväksyttävä päämäärä oli, että mahdollisimman moni amerikkalainen omistaisi itse asuntonsa ja saataisiin näin sitoutettua osaksi yhteiskuntaa.

Jo niin varhain kuin Los Angelesin 1968 rotumellakoiden jälkeen mustien omistusasumista alettiin tukea. Ajatus oli hyvä:

if they own it they won’t burn it

George Bush sanoi vuonna 2004:

"[I]f you own something, you have a vital stake in the future of our country. The more ownership there is in America, the more vitality there is in America, and the more people have a vital stake in the future of this country. ...

To build an ownership society, we’ll help even more Americans to buy homes. Some families are more than able to pay a mortgage but just don’t have the savings to put money down."

Sivumennen sanoen - myös Suomessa 50-luvun lopulla päätettiin alkaa tukea omistusasumista. Yleislakon jälkeisessä todellisuus ajatus oli:

Jos he omistavat asuntonsa, he eivät tee vallankumousta.

Samoin Iso Britanniassa vuokra-asuntoja myytiin vuokralaisille omistusasunnoiksi. Margareth Thatcherin ajatus oli ilmeisesti:

Jos he omistavat asuntonsa, he äänestävät konservatiiveja.

Affirmative Action asuntolainapäätöksissä

Usassa alettiin harjoittaa Affirmative Action poltiikkaa myös asuntolainapäätöksissä, kuten aiemmin koulujen pääsykokeissa ja työhönotossa. Käytännössä FED:in määräykset ja lainsäädäntö (CRA-laki) pakottivat pankit antamaan kevyemmin kriteerein lainoja mustille ja latinoille. Kovat faktat ovat seuraavat:

Kun valkoisille annetuista lainoista 20% on ns. huonoja lainoja - lainoja jotka on annettu ihmisille joita yleisesti voidaan pitää maksukyvyttöminä - mustien osalta prosentti on melkein 50.

Johtopäätös

On selvää että Affirmative Action asuntolainojen jaossa on osasyy talouskriisiin. En usko että se on pääsyy. Pääsyy on se markkinahäiriö - tekisi mieli sanoa kapitalismin jo pysyväksi muodostunut häiriö - että lainoja annetaan ihmisille joilla ei ole kykyä maksaa lainoja takaisin. Seurauksena on inhimillinen kärsimys - erityisesti siis mustille aiheutettu kärsimys mutta myös köyhille valkoisille aiheutettu kärsimys - ja toisaalta taloudelliset tappiot pankeille. Hyötyjinä ovat erilaiset kvarttaalitalouden tulospalkatut toimijat.

Kapitalismin nykyisen häiriön perussyy on lyhytjänteisyys. Ollaan kiinnostuneita vain lyhyen tähtäimen voitoista ja tappioista. Markkinamies tuntuu joskus olevan asuntomarkkinoilla yhtä rakentava toimija kuin pyromaani ja talonvaltaaja.

Markkinamiehet ja monikultturistit taas löytäneet toisensa

Sen johtopäätöksen voi ilman muuta ainakin tehdä, että, kuten maahamuuttokysymyksessä, myös asuntolainapelissä markkinamies ja monikultturisti ovat löytäneet toisensa. Yhdessä markkinamies ja monikutturisti ovat olleet luomassa tilannetta, jossa maksukyvyttömät köyhät ovat menettäneet koko omaisuutensa.

Kuvio on muutenkin hyvin samanlainen kuin maahanmuuton tapaukseessa: Markkinamies pyrkii saamaan lyhyentähtäimen taloudellista etua - maahanmuuton tapauksessa alentuneista työvoimakustannuksista ja asuntomarkkinoiden tapauksessa lyhyen tähtäimen lainatuloista. Monikutturisti pyrkii ajamaan maahanmuuttajien ja ongelmavähemmistöjen etua.

Haitta syntyy molemmissa tapauksissa pitkällä tähtäimellä ja maksaja on kansa. Helsingin Sanomien mukaan pelkästään USA:han perustettavan roskapankin hinta on 700 miljardia dollaria. Tämän liäsksi sadat tuhannet ovat menettäneet kotinsa. Mm. 450 000 asukkaan Clevelandissä on pakkolunastettu 23000 asuntoa.

Konservatiivisuus ja liberalismi - kaksi kilpailevaa lajia

2008-09-20T01:13:00.001-07:00

Pari amerikkalaista tutkijaa - ekologi ja psykologi - tuntuvat samaan aikaan tehneen sen johtopäätöksen että USA:ssa käyty kulttuuritaistelu konservatiivien ja liberaalien kesken on ajautunut hedelmättömään vaiheeseen. Linkkasin näihin papereihin aiemmin.

Toisen kirjoittajan - ekologi DS Wilsonin mukaan - AMERIKKALAISTA liberalismia ja konservatiivisuutta on turha tarkastella pelkästään kahtena kilpailevana aatteena, vaan pikemmin kahtena lajina, jotka täyttävät eri ekologisen lokeron:

Amerikkalainen yhteiskunta voi paremmin, jos kumpaakaan lajia ei tapeta sukupuuttoon tai kastroida esimerkiksi vesittämällä kuten Ruukinmatruuna uskonnon osalta on vaatinut.

Yhteiskunnan säilymisen kannalta riittävää väestönkasvua ei voida käytännössä ylläpitää ilman uskonnollisia konservatiiveja. Vääjäämättä liberaalien syntyvyys on nimittäin modernissa yhteiskunnassa liian alhainen.

Liberalismin moraali - kaikki on sallittua kunhan se ei loukkaa muita - johtaa käytännössä hedonismin eli ajatukseen että elämme vain kerran joten nauttikaamme elämästä. Liberalismiin liittyvä individualismi johtaa käytännössä ihmisten eristymiseen (atomisoitumiseen). Hedonismi ei johda ihmisen onnellisuuden lisääntymiseen vaan sen laskemiseen: USA:ssa uskonnollinen konservatiivi on keskimäärin onellisempi kuin liberaali.

( Sosiaalipsykologi Jukka Tontti kuvasi tänään HS:ssä masennusta ja sen liityntää individualismiin näin: Depressio on erottamaton osa yksilökeskeisen elämänmallimme kokonaispakettia. Masennus kulkee viihteellistyneen elämän, kulutuksen, menestyksen paineen ja kevyen onnellisuuden tavoittelun käsipuolessa. ... Yksikään yli 70 haastateltavasta ei maininnut hengellisyyteen tai "korkeampaan voimaan" viittaavaa jaksamisreseptiä, hän huomauttaa. Huomio on egossa, ja reseptit keskittyvät sen vahvistamiseen. )

Toisaalta liberaaleja tarvitaan varmasti Amerikassa myös. Ilman liberaaleja kreationismi olisi korvannut evoluutioteorian kouluopetuksessa ajat sitten ja monta muuta älyttömyyttä olisi todennäköisesti ajettu läpi. Liberalismilla on Amerikassa ollut merkittävä rooli etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen aseman parantamisessa ja tieteellisen maailmankuvan edistämisessä.

Ongelma ekologisessa näkökulmassa on se, että miten taataan että sopiva tasapaino liberaalien ja konservatiivien välillä säilyy. Luonnossa esimerkiksi saalistajan ja saaliseläimen ekologinen tasapaino säilyy, kun saaliseläinten määrän kasvu johtaa saalistajien määrän kasvuun, mikä taas johtaa saaliseläinten kannan laskuun. Konservatiivien ja liberaalien välisen tasapainon säilyttämiseen ei ole ilmeisesti vastaavaa automaattia.

Se, että konservatiivien syntyvyys on korkeampi kuin liberaalien ei automaattisesti johda konservatiivien määrän kasvuun liberaalien kustannuksella: Liberaaleja tulee lisää, kun osa konservatiiveista kokee yhteisönsä normit liian raskaina, tai yhteisönsä uskomukset liian irrationaalisina, ja muuttuu liberaaliksi.

Mutta aina on olemassa riski että toinen lajeista nujertaa toisen ja yhteiskunta kärsii. Ehkä olisikin parempi että yhdistettäisiin konservatiivin ja liberaalin hyvät puolet. Tämä ei periaatteessa ole mahdotonta, vaikka jokainen muulin omistaja tietää lähtestymistavan ongelmalliseksi.

Mikä on ekologisen ajattelun johtopäätös ? Pitäisikö uskovaisten konservatiivien alkaa ajatella, että liberaalit eivät olekaan niin pahoja ja joudu helvettiin. Tai pitäisikö liberaalien (vapaa-ajattelijoiden) lopettaa ajattelemasta että uskonto on kaikissa muodoissaan paha asia ja ristiriidassa ainoan oikean eli tieteellisen maailmankuvan kanssa.

Ei pitäisi eikä oikeastaan edes saisi: Koko uskonnollinen konservatiivisuus perustuu ajatukselle, että poikkeaminen konservatiivisen yhteisön omista normeista on perkeleestä, joten uskonnollista konservatiivisuutta ei ole olemassa ilman liberaalien tms. demonisointia. Vastaavasti vapaa-ajattelua ei olisi olemassakaan ilman uskonnon demonisointia. Ei kauriskaan ajattele että sudella on funktionsa kauriitten kannan rajoittajana ja siksi suden olemassaololla on arvonsa. Kauris kokee suden vihollisena. Uskonnollinen konservatiivi demonisoi liberaalia ja yleensä myös päinvastoin.

Ekologisen ajattelun tarkoituksena ei ole vesittää idelogisia ristiriitoja, mutta toki ottaa hetkeksi etäisyyttä kiistoihin. Wilsonin ekologinen lähestymistapaa pitäisikin yrittää soveltaa myös Euroopan tilanteseen.

Ekologinen ajattelu - ekologisen tasapainon hakeminen ideologioiden välillä - on erikoistapaus siitä ajatuksesta että maailma ei ole mustavalkoinen. Jokaisella meillä olkoon oma maailmankuvamme, mutta jokaisen velvollisuus on havaita oman maailmankuvansa sudenkuopat.

1. Yhteisöllisyys - perustukoon se sitten uskontoon, paikallisuuteen tai kansallismielisyyteen - edistää luottamusta ja parantaa yhteistyötä sisäryhmän sisällä, mutta sudenkuoppana on aina riski että ulkoryhmää aletaan demonisoida.

Ääriesimerkkinä demonisoinnin seurauksista ovat kansanmurhat.

2. Individualismi painottaa yksilön ihmisoikeuksien ja innovatiivisuuden tärkeyttä, mutta individualismin - jota esimerkiksi uskonnollisuus ei pehmennä kuten Alexis de Tocqueville edellytti - sudenkuoppa on hedonismi ja yhteiskunnan atomisoituminen.

3. Maahanmuuton edistäminen ja monikultturismi pyrkii edistämään innovaatioiden liikkumista ja ennakkolulottomuutta muita kulttuureita ja rotuja kohtaan. Sudenkuoppana on riski, että maahanmuuttajien mukana tulee maahan terroristeja, rikollisia tai ihmisiä joiden arvot ovat voimakkaassa ristiriidassa meidän arvojemme kanssa.

Maahanmuutto voi olla myös dysgeenista eli väestön laatua alentavaa - tätä ei uskalleta tunnustaa koska tiettyjen erojen tunnustaminen on demonisoitu.

Kansankokonaisuuden eheyttäjiä: AKS ja Elmo Kaila

2008-09-16T01:33:00.000-07:00

Elmo Kaila - AKS:n maineikas johtaja - ymmärsi kansankokonaisuuden eheyttämisen arvon.

Wikipedia kirjoittaa:

Talvella 1919–1920 Kaila alkoi hahmotella uutta toimintaohjelmaa jonka tarkoituksena oli suomalaisten yhdistäminen taisteluun Venäjää ja venäläisyyttä vastaan. Tähän ohjelmaan liittyi myös aiemmin Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleiden tsaarinupseereiden korvaaminen jääkäritaustaisilla upseereilla Suomen armeijassa. Kailan mielestä sota Suomen ja Venäjän välillä oli tulevaisuudessa väistämätön ja sitä ennen piti kansa eheyttää ja puolustusvoimat vahvistaa ja hankkia niille kansan tuki. Kaila vastusti siksi suojeluskunnissa esiintyvää sosiaalidemokraattien vastaista oikeistosuuntausta ja halusi koota myös työväestöön kuuluvat suomalaiset suojeluskuntien riveihin. Kaila ryhtyikin mielipidemuokkaukseen asiamiesverkkonsa kautta, lisäksi hän vaikutti rivimiesten mielipiteisiin ensin Suojeluskuntalaisen Lehden päätoimittajana 1919–1923 ja sitten Sanan ja Miekan päätoimittajana 1924–1926. Kaila lähestyi poliittisesti myös aiempaa monarkiataistelun aikaista vastustajaansa Maalaisliittoa ja sen johtajaa Santeri Alkiota, samalla tämä uusi ohjelma johti Kailan pesäeroon entisestä tsaarin kenraalista Mannerheimista.

Kaila oli siis ensimmäisiä suuria kansankokonaisuuden eheyttäjiä.

Suomi oli 1918 jakautunut punaisiin ja valkoisiin. Koston henki oli 20-luvulla Suomessa suuri. Eheyttäminen ei ollut muodikasta, mutta eräät muutkin Kailan lisäksi pyrkivät kaikin keinoin eheyttämiseen.

En ole historian asiantuntija mutta tiedän mainita ainakin torpparilain arkkitehdin Kyösti Kallion ja sosiaalidemokraatit Väinö Tanner ja Miina Sillanpää. Sosialidemokraattisessa naisliikkeessä eheyttämiseen suhtauduttiin kaikkein kielteisimmin - olihan moni työläisnainen leski tai Venäjälle paenneen punakaartilaisen tuleva leski. Sillanpää on siksi ehdottamasti syytä mainita suurena suomalaisena eheyttäjänä. Kansankokonaisuuden eheyttäminen sai todella laajat puitteet talvisodan kynnyksellä. Sosialidemokraattiset ay-miehet kiersivät tehtaissa ja puhuivat eheyden puolesta.

Vaikka tällä hetkellä kansankokonaisuuden eheydestä puhumnen ei ole kovin muodikasta, eheyttämisen aikakin voi taas tulla.

Charles Darwin on sanonut: "Samalla teknologisella tasolla olevien ihmisyhteisöjen kilpailu päättyy yleensä sen yhteisön voittoon, jonka jäsenet kykenevät ainakin jossain määrin uhrautumaan ryhmänsä hyväksi."

Eräs nykytilastotieteen uranuurtajista, eugeenikko ja kansallismielinen sosialisti Karl Pearson on sanonut: "Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä."

Isossa Britanniassa Pearsonin ennuste on ehkä toteutumassa siinä muodossa, että hajanainen Britannian kansa on vaarassa joutua islamilaisen vyörytyksen kohteeksi. Sympatiani eivät ole millään lailla brittien puolella.

Uskonnon voima

2008-09-15T07:38:00.000-07:00

Ihminen, joka tietää että on olemassa jotakin hänen itsensä yläpuolella, on onnellisempi ja vahvempi kuin ihminen, joka tietää olevansa kaiken mitta. Ihmisyhteisö, joka muodostuu ihmisistä, jotka tietävät että on olemassa jotain heidän itsensä yläpuolella, on vahvempi kuin ihmisryhmä, jonka jäsenet tietävät olevansa kaiken mitta. Uskonto motivoi ihmisiä tietynasteiseen uhrautumiseen perheensä, kansansa ja isänmaansa hyväksi.

Uskonto mahdollistaa tehokkaan yhteistyön ihmisten kesken, sanoo uskontotieteilijä Scott Atran. Samalla teknologisella tasolla olevien ihmisyhteisöjen kilpailu päättyy yleensä sen yhteisön voittoon, jonka jäsenet kykenevät ainakin jossain määrin uhrautumaan ryhmänsä hyväksi, sanoo Charles Darwin.

Uskonto tai patriotismi ei alista automaattisesti ihmistä kollektiiville, vaikka jotkut uskonnot näin tietysti tekevätkin. Uskonnollisuus sai aikoinaan ihmiset pakenemaan tyrannian Euroopasta Amerikkaan ja luomaan maailman vapaimman maan. Uskonnollisuus tai patriotismi estää ihmisiä ajautumasta täydelliseen hedonismiin, mitä individualismi puhtaassa muodossaan useimmiten aina on.

Historioitsija Alexis de Tocqueville toteaa Amerikan kuvauksessaan, että uskonnollisuuden säilyttäminen on ollut oleellista amerikkalaiselle vapaalle ihmiselle: Tasa-arvo, mikä tuo maailmalle suuria etuja, kuitenkin yleensä eristää ihmiset toisistaan ja panee ihmiset keskittymään omaan itseensä ja tekee ihmisestä materialistin... Uskonnolliset kansat ovat luonnostaan vahvoja, ... on tärkeää että ihminen säilyttää uskonnollisuutensa kun tasa-arvo etenee...

Eurooppa on heikko, koska uskonnollisuus on menettänyt Euroopassa merkityksensä. USA on vahvempi koska USA:ssa yhdistyy sekä liberalismi että uskonnollisuus.

Lähde: "Edge, What makes people vote republicans", Jonathan Haidt

Konservatismi ja liberalismi

2008-09-14T07:17:00.000-07:00

Hätäpäidenkalinaa linkkaa kahteen hyvään artikkeliin, jotka pureutuvat amerikkalaisen konservatiivisuuden ja liberaalisuuden eroihin. Molemmat artikkelit ovat liberaaliin kirjoittamia, mutta suhtautuvat aiheeseensa tapauolisesti. Siis tutkijan ottein. Yrittäkääpä jaksaa lukea ajatuksella.

Voisiko HUS oppia Natsi-Saksan armeijasta ?

2008-09-13T05:23:00.000-07:00

HUS:issa työilmapiiri on HS:n mukaan voimakkaasti heikentynyt. Työilmapiirin lasku liitetään mm. uuteen johtamismalliin:

Siinä, missä aiemmin ylilääkärit johtivat lääkäreitä ja ylihoitajat hoitajia, nyt ammattijohtajat korvaavat hoitoalan ammattilaiset. Tällainen malli ilmeisesti vieraannuttaa työntekijöitä, koska työntekijät (lääkärit, hoitajat) kokevat johtajat ulkopuolisina.

Armeija on samanlainen hierarkkinen organisaatio kuin sairaala. Israelilainen tutkija van Creveldt on osoittanut, että joukko-osaston tehokkuus kasvaa oleellisesti kun rivisotilas luottaa esimiehiinsä. Luottamusta kasvattaa se, että päällikkö on ns. paras vertaistensa joukosta.

van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Kansankokonaisuuus kirjoittaa:

Oleellista hierarkian toimivuudelle missä tahansa organisaatiossa (yritys, armeija tms.) on kuinka hyvin alaiset arvostavat esimiestään ja kuinka paljon esimies voi luottaa alaisiinsa. Jos molemminpuolinen arvostus ja luottamus vallitsee ja esimiehet jakavat samat arvot kuin alaiset, organisaatio toimii tehokkaasti. Muussa tapauksessa tarvitaan jatkuvaa kontrollia, raportointia alhaalta ylöspäin ja yksityiskohtaista käskytystä jokaisen tehtävän suorittamiseksi. Tällaisessa tilanteessa alaiset kokevat johtajuuden usein epäoikeudenmukaiseksi. He purnaavat ja jopa kapinoivat.

Israelilianen tutkija van Creveldt on havainnut että natsi-Saksan armeija onnistui erittäin hyvin luomaan organisaation jossa armeijan rivisotilaat luottivat esimiehiinsä ja esimiehet saattoivat luottaa miehiinsä. Verrattuna ensimmäiseen maailmansotaan jolloin Saksan armeijan upseerit olivat aatelisia, natsi-Saksan alin upseeristo jakoi saman sosiaalisen taustan ja ajatusmaailman kuin rivisotilas.

Sotaonnen kääntyessäkin saksalaiset joukko-osastot kärsivät suht vähän rintamakarkuruudesta - päinvastoin kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Sotilaat hoitivat tehtävänsä ilman että jokaista asiaa piti erikseen käskyttää. Natsi-Saksan häviö sodassa johtui muista syistä kuin armeijan tehokkuudesta - ilmeisesti siitä että resursseja oli paljon vähemmän kuin amerikkalaisilla ja venäläisillä.

Miesten ja naisten persoonallisuuserot kasvussa

2008-09-11T22:39:00.000-07:00

Kun ihmisten vapaus lisääntyy, he eivät ole enää pakotettuja yhteiskunnan heiltä edellyttämiin rooleihin. Tällöin perinteisen käsityksen mukaan mm. naisten ja miesten väliset erot vähenevät. Mies voi olla pehmeä, hoitava ja vähemmän kilpailuhenkinen.

New York Timesin referoima tutkimus väittää päinvastaista. Kun vapaus lisääntyy, persoonallisuustyyppierot kasvavat.

To test these hypotheses, a series of research teams have repeatedly analyzed personality tests taken by men and women in more than 60 countries around the world. For evolutionary psychologists, the bad news is that the size of the gender gap in personality varies among cultures.

For social-role psychologists, the bad news is that the variation is going in the wrong direction. It looks as if personality differences between men and women are smaller in traditional cultures like India’s or Zimbabwe’s than in the Netherlands or the United States. A husband and a stay-at-home wife in a patriarchal Botswanan clan seem to be more alike than a working couple in Denmark or France. The more Venus and Mars have equal rights and similar jobs, the more their personalities seem to diverge.

Toisin sanoen mitä vapaampi yhteiskunta on, sitä vähemmän ympäristö vaikuttaa ihmisten persoonallisuuteen ja sitä enemmän perimä (mm. sukupuoli). Naisten ja miesten väliset persoonallisuuserot kasvavat.

Tämähän on oikeastaan pelkästään loogista. Jo aiemminhan on todettu se, että mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä vähemmän ympäristö vaikuttaa ihmisen kohtaloon ja sitä enemmän perimä. Sata vuotta sitten useimmissa maissa vanhempien yhteiskunnallinen asema määräsi mihin kouluun lapsi pääsi ja mihin ammattiin hän aikuisena joutui. Lahjakkuuden (äo:n) ja yhteiskunnallisen aseman korrelaatio oli alhainen. Säätykierron voimistuessa lähes kaikki älykkäät alempien sosiaaliluokkien lapset nousivat keskiluokkaan.

(Kts. esimerkiksi Murrayn ja Herrnsteinin Bell Curve: Intelligence and Class Structure in American Life tai aikaisempi postaukseni aiheesta.)

NYT:n referoima tutkimus antaa viitettä siitä, että maatalousyhteiskunta muokkasi nimenomaan miesten persoonallisuutta tiukoilla säännöillään. Kun säännöt kevenevät, mies vapautuu olemaan oma itsensä. Mies on perinteisessä maatalousyhteiskunnassa ahdistuneempi ja vähemmän kilpailuhenkinen kuin modernissa yhteiskunnassa.

Moderni yhteiskunta on tutkimuksen tekijöiden mukaan eräänlainen askel kohti metsästäjä-keräilijä-elämää pois ahdistavasta maatalousyhteiskunnasta:

"“In some ways modern progressive cultures are returning us psychologically to our hunter-gatherer roots,” he argues. “That means high sociopolitical gender equality over all, but with men and women expressing predisposed interests in different domains. Removing the stresses of traditional agricultural societies could allow men’s, and to a lesser extent women’s, more ‘natural’ personality traits to emerge.”

[In agriculturally based economies] monopolization of power and resources by a few men was ‘unnatural’ in many ways,” Dr. Schmitt says, alluding to evidence that hunter-gatherers were relatively egalitarian.

Olen miettinyt sitä, mitenkä paljon itseasiassa moderni maailma muistuttaa metsästäjä-keräilijöiden yhteisöllistä elämää.

1. Yhteiskunta sirpaloituu hyvässä ja pahassa pieniin yhteisöihin - etnisiin ryhmiin, uskontokuntiin ja jengeihin - joitten sisällä kyllä tehdään yhteistyötä, mutta jotka kilpailevat keskenään.

2. Keskenään kilpailevat pienyritykset muistuttavat keräilijä-metsästäjä-yhteisöjä:

Yhteistyö firman sisällä on voimakasta. Kilpailu firmojen välillä kovaa. Ne firmat voittavat, joissa kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja joissa toimitusjohtaja kykenee motivoimaan työntekijänsä. Toimitusjohtaja ei voi tällaisessa yrityksessä "pomottaa" työntekijöitään, vaan hänen auktoriteettinsa perustuu ensi sijassa henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Kilpailu yritysten välillä on eräänlaista kulttuurista ryhmävalintaa: Väärät käytännöt johtavat yhteisön (yrityksen) tuhoon, jolloin väärät käytännöt ("meemit") häviävät. Tai ainakin muut yritykset imitoivat menestyvien yritysten käytäntöjä, jolloin tehottomat käytännöt taas häviävät.

Kansankokonaisuus kirjoitti yritysten yhteisöllisyydestä perusteellisemmin jo kaksi vuotta sitten.

Strategia, työntekijä, yritys ja valtio

2008-09-09T04:51:00.000-07:00

Keskustelimme Alumiinitaivas-nimisen kaverin kanssa strategioista ja peliteoriasta jonkin aika sitten. Keskustelu liittyi erityisesti Naton sotilasstrategioihin ja Baltian puolustukseen.

"Pelin" suhde "strategiaan" on käsittääkseni se, että pelillä pyritään mallintamaan tietynlaista strategista tilannetta hyvin kompaktissa matemaattisessa muodossa. Malli ei koskaan kuvaa todellisuutta yksi-yhteen vaan malli tekee aina yksinkertaistuksia. Toisaalta matemaattisen mallin etu on, että mallista voidaan tehdä eksakteja ennustuksia matematiikan keinoin. Mallit - esimerkiksi pelit - ovat tietysti vain työkaluja todellisuuden hahmottamiseen.

Tänään HS haastattelee strategia-asiantuntijaa, Stanfordin yliopiston johtamisen professoria, Robert Burgelmania.

Mielenkiintoisinta haastattelussa on se mitä Burgelman puhuu työntekijöistä:

"Jokaisen työntekijän pitäisi yksilötasolla olla strategi ja kysyä itseltään 'mitä arvoa luon työssäni yritykselle'. Jos vastaus on, että en tiedä, on syytä päätellä, että jossain vaiheessa työpaikka eliminoidaan."

Työntekijän ja työnantajan suhde on ainakin osittain strateginen: työnantaja hyötyy työntekijästä jollain tavalla ja työntekijä työnantajasta vastaavasti. Työntekijälle on oleellista tietää, kuinka paljon työnantaja hänestä hyötyy, kuinka helppo työnantajan on korvata hänet toisella työntekijällä ja kuinka helppo hänen itsensä on löytää uusi työpaikka. Kun työntekijä tietää - ainakin suunnilleen - nämä seikat hän kykenee päättelemään miten omaa etuaan maksimoiva työnantaja toimii tietyissä tilanteissa ja miten hänen itsensä kannattaa toimia. Työntekijä kykenee näin tekemään startegisia päätöksiä. Pelin pelaamiseksi pitää ymmätää mitä peliä pelataan.

"Työntekijän on silloin [kun hän huomaa että työnantaja ei hänestä hyödy] parempi eliminoida itsensä ja hakea uusi työpaikka, jossa voi tuoda arvoa, kuin pysyä työpaikassa jossa arvoa ei synny."

Jos et tuota työnantajallesi arvoa, on parempi vaihtaa työpaikka itse nousukauden aikana kuin odottaa että taantuman aikana työnantaja irtisanoo sinut.

"Olosuhteet eivät tällöin määrittele sinun elämääsi vaan sinä määrittelet olosuhteet."

Työnantajan etu ei ole sama kuin työntekijän etu. Jos työnantaja esimerkiksi tietää tarvitsevansa sinua vielä jonkin aikaa, hän alkaa luvata irtisanottaville irtisanomisrahaa. Tämä saa työntekijän kuvittelemaan, että ei kannata irtisanoa itseään vaan odottaa, että työntekijä irtisanoo. Tämä on kuitenkin väärä johtopäätös. Irtisanomiset kasautuvat usein taantumaan, jolloin uuden työpaikan saaminen on vaikeaa. Irtisanomisraha ei silloin juuri lämmitä.

Uusklassisen taloustieteen Homo Economicus-oletuksen mukaan ihminen toimii rationaalisesti omaa utiliteettian maksimoiden. Todellisuudessa näin ei useinkaan ole. Mm. henkinen laiskuus saa ihmisen usein valitsemaan lyhyellä tähtäimellä helpoimman ratkaisun - esimerkiksi jäämään vanhaan työpaikkaan.

Stratgeinen ajattelu ei ole tärkeää vain työntekijöille ja yrityksille. Valtion johdon on oleellista ymmärtää valtion strateginen tilante. Paasikivi tarkoitti juuri tätä sanoessaan

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku

HS:n entinen Moskovan kirjeenvaihtaja Kalle Koponen tarkoitti myös samaa:

"Yksi ilmeinen johtopäätös tapahtumista on se, että monella taholla ei ole osattu analysoida Venäjän aikeita oikein. Tämä on hälyttävä johtopäätös. On terveydelle vaarallista tehdä virhearvioita Venäjän aikeista. Toiveajattelu ei ole hyvä työkalu politiikan ennakointiin."

Suomelle on oleellista ymmärtää Venäjän päämäärät, prioriteetit, Venäjän todellinen vahvuus ja sen kiinnostus naapurimaidensa suhteen. Tällöin ja vain tällöin Suomen johto kykenee tekemään strategisia päätöksiä Suomen omasta linjasta - esimerkiksi Nato-jäsenyydestä.

HS:n artikkeli jatkuu:

Rajut irtisanomiset vaikeina aikoina kertovat Burgelmanin mukaan siitä, että yrityksen johto ei ole hoitanut asioitaan kunnolla hyvinä aikoina. Strategiaa ei kannata ruveta ajattelemaan vasta siinä vaiheessa, kun talouden suunta on kääntynyt.

"Se on myöhäinen, joskus ihan liian myöhäinen vaihe."

Vaikeina aikoina parhaiten pärjäävät sellaiset yritykset, jotka ovat hallinneet riippuvuudet parhaiten. Tällaiset yritykset eivät laskusuhdanteen aikana joudu tekemään kovia saneerauksia.

Vastaavasti Suomen ulkopoliittiselle johdolle voisi sanoa:

Rajut muutokset ulkopoliittiseen linjaan vaikeina aikoina kertovat siitä, että valtion johto ei ole hoitanut asioitaan kunnolla hyvinä aikoina. Strategiaa ei kannata ruveta ajattelemaan vasta siinä vaiheessa, kun Venäjän suunta on kääntynyt.

"Se on myöhäinen, joskus ihan liian myöhäinen vaihe."

Vaikeina aikoina parhaiten pärjäävät sellaiset valtiot, jotka ovat hallinneet riippuvuudet parhaiten.

Eli suomennettuna:

Stubb hötkyilee, kun Halonen ja kumppanit ovat hoitaneet ulkopolitiikan huonosti.

Suomalaisten negatiivisuus - osa 1

2008-09-06T04:37:00.000-07:00

Kansankokonaisuus kirjoitti suomalaisten negatiivisuudesta aikoinaan näin:

"Paavo Ruotsalainen totesi aikoinaan että elämä on murhehuone johon Vapahtaja-vainaa joskus tuo hetkellisen armon vilauksen. Suomalaisen kulttuurin parhaimmisto on aina tiennyt että elämä on onnetonta ja ahdistuneisuus on luovan ihmisen osa. Kari Hotakainen totesi muutama viikko sitten että huono itsetunto ja syyllisyys ovat valtava voimavara kirjailijalle.

Kauan suomalaiset ovat tienneet että amerikkalaisten ja ruotsalaisten positiivisuudessa on jotain mätää - ihmisen ei kuulu olla positiivinen. Itku pitkästä ilosta ! Mollimusiikki on parempaa kuin ruotsalaisten duurimusiikki.

Viime vuosikymmeninä kaikenlaiset Esa Saariset ovat hymyssä suin esittäneet positiivisuuden ilosanomaa. Ainakin keski-ikäistä miestä tuollainen ällöttää. Tietäähän sen että ei tuollaisesta hyvää seuraa. Joku turkulainen ravintoloitsija - Turkuhan on suomalaisen negatiivisuuden uljas pääkaupunki - totesikin että vielä pitkään sen jälkeen kun Esa Saarinen on jo alkanut kasvaa koiranputkea, turkulainen negatiivisuus elää ja voi hyvin."

Minusta suomalaisten negatiivisuus on fakta. Sitä on aika alkaa käsitellä analyyttisesti - ilman että se nähdään puhtaasti pahana tai hyvänä asiana.

Suomalaiset suhtautuvat negatiivisesti venäläisiin ja amerikkalaisiin, mustalaisiin, mustiin ja muslimeihin. Nuoret suvaitsevaiset suomalaiset halveksivat vanhempien ryssänvihaa ja suhtautuvat sen sijaan negatiivisesti suomalaisiin (ja amerikkalaisiin). Mm. suomalainen perusruoka on negatiivisten suvaitsevaisten ihmisten mielestä kauhistus.

Omiin suuntautuva negatiivisuus on negatiivisuuden korkein muoto. Rosa Meriläinen vaatii Suomen väestön vaihtamista. Rosa Meriläinen onkin ehkä Suomen negatiivisin ihminen.

Suvaitsevainen suomalainen tietää, että roduissa ei ole eroja ja hän suhtautuukin negatiivisesti siihen, että suomalaiset ovat maailman pahimpia rasisteja. Tarja Halosen äänestäjä suhtautuu negatiivisesti poliitikkoihin ja yleensä herroihin ja ihailee Halosta joka nöyryyttää poliitikkoja.

Negatiivisimpia suomalaisia ovat ne, jotka jatkuvasti valittavat että suomalaiset ovat negatiivisia.

Negatiivisuus on nimittäin usein kuitenkin myös voimavara - negatiivisuus ei ole pelkästään negatiivinen asia vaan usein myös positiivinen asia. Kansankokonaisuus antaa esimerkin:

Würtburgin yliopiston tilastotieteilijä Elart von Collanin mukaan PISA-testi ... ei kerro suomalaisen koulujärjestelmän vahvuuksista, vaan siitä yhteiskunnallisten ilmiöiden summasta, jossa suomalaislapset osallistuvat kokeeseen.

Yksi esimerkki tästä on suomalaisten suhtautuminen ulkomaalaisiin. Darmstadtin yliopiston tutkija Horst Entof vertaili PISA- tuloksia ulkomaalaispolitiikkaan. Korrelaatio on vahva. Mitä nuivempi maa on maahanmuuttajia kohtaan, sen parempia PISA-tuloksia se voi odottaa.

Myös maahanmuuttajiin suopeasti suhtautuvien maiden välillä on eroja. Jos maassa on paljon ulkomaista syntyperää olevia, mutta heidät on päästetty maahan tiukan seulonnan jälkeen (Kanadan malli), he pärjäävät paremmin kuin maat, joissa ei ole tiukkaa seulontaa (Saksan malli). Parhaiten pärjäävät maat, jotka eivät juuri rajojansa avaa (Suomen malli).

Naton sitoutuminen Baltian puolustukseen

2008-09-03T21:37:00.000-07:00

Kirjoitin viimeistä edellisessä postauksessani siitä, että Naton on sitouduttava puolustamaan kaikkia jäsenmaitaan - myös Baltian maita. Sitoutumisen on oltava niin vakuuttavaa, että Venäjä tietää, että "rauhanturvaajien" lähettäminen Narvaan "turvaamaan" Venäjän kansalaisten henkeä etnisen konfliktin sattuessa johtaa Naton vastahyökkäykseen.

HS:n mukaan Yhdysvaltain uusi Nato-lähettiläs Kurt Volker toteaakin, että Naton valmiutta puolustaa Baltian maita on parannettava Georgian tapahtumien takia. Nato on Volkerin mukaan täysin sitoutunut puolustamaan Baltiaa. Naton viides artikla edellyttää Volkerin mukaan että kaikki Nato-maat puolustavat hyökkäyksen kohteeksi joutuvaa maata.

Virolaisen sotilasasiantuntijan Leo Kunnaksen mukaan Natolla ei ole kuitenkaan lainkaan puolustusuunnitelmaa Baltian maille, koska Nato on pitänyt Venäjää kumppaninaan. Kestäisikin Kunnaksen mukaan jopa 30 vuorokautta saada riittävä määrä Nato-joukkoja paikalle, jos Venäjä hyökkäisi.

Natolla on Puolalle jo operatiivinen suunnitelma ja Viron presidentti Toomas Ilves vaatii vastaavan suunnitelman tekoa myös Baltian maille. Naton viidettä artiklaa pitää Ilveksen mukaan konkretisoida sotilaallisen tuen osalta.

(Lähde: HS 4.8.2008, "USA haluaa vahvistaa Baltian maiden puolustusta Venäjän varalta")

Varsinaisesta asiasta hiukan sivuun voinee todeta, että presidentti Ilves pyrkii aktiivisesti takaamaan oman maansa turvallisuuden, mutta on myös aktiivinen kansainvälinen toimija. Hän on seisonut mm. Georgian rinnalla. Ilves on toimillaan osoittanut olevansa eurooppalainen valtiomies, eikä vapiseva fasismin myötäilijä kuten oma presidenttimme.

Eesti Päevaleht kritisoi EU:n heikkoa reagointia Venäjää kohtaan ja totesi että EU:n politiikka Venäjää kohtaan muistuttaa sitä sovittelupolitiikkaa, jolla Eurooppa 30-luvulla yritti rauhoittaa Saksaa. (Esimerkkinä 30-luvun sovittelupolitiikasta oli Tsekkoslovakian sudettisaksalaisalueiden luovutus Saksalle Muenchenin sopimuksella.)

Suomen vasemmiston suhde venäläisiin fasisteihin on ainakin peilikuva suomalaisen oikeiston suhtautumisesta natseihin 30-luvulla. Ymmärtävä ja hiukan ihaileva. Halonen toki tuomitsi venäläisen imperialismin Georgian tapauksessa, mutta piti taitavasti huolta siitä, että teki sen viimeisenä ja hyvin vaisusti.

Yhteisöllisyydestä kainuulaiseen tapaan

2008-09-02T09:51:00.000-07:00

Valkean blogilla on mielenkiintoinen postaus yhteisöllisyydestä kainuulaiseen tapaan. Valkea käsittelee erityisesti sitä, miten tarinat heijastavat ryhmän normeja vastavuoroisuudesta, luonnon kunnioittamisesta ja työn arvostamisesta.

Sitoutuuko Nato puolustamaan jäsenmaitaan ?

2008-08-28T02:00:00.000-07:00

Yhdysvalloissa keskustellaan Georgian tapahtumien jälkeen siitä, oliko virhe päästää Baltian maat Natoon vai kuuluuko Baltia "luonnostaan" Venäjän etupiiriin.

Onko Natolla - ja Yhdysvalloilla erityisesti - todella halukkuutta puolustaa Viroa, jos Venäjä lähettäisi "rauhanturvajoukkojaan" Koillis-Viroon ? Kysymyksen voi esittää toisella tavalla: Onko Nato sitoutunut puolustamaan jokaista jäsenmaataan kaikissa tilanteissa vaikkapa ydinasein ?

Mikäli Venäjä olisi varma, että Nato todella on sitoutunut puolustamaan jokaista jäsenmaataan hinnalla millä hyvänsä, Venäjä ei ainakaan peliteorian mukaan astuisi jalallaan yhdenkään Nato-maan alueelle eikä sodan riskiä juuri olisi. Mutta ongelma tuleekin siitä, että sitoutuminen kaikkien Nato-maiden puolustamiseen pitää tapahtua ennen kuin hyökkäys on tapahtunut. Jos vasta hyökkäyksen jälkeen aletaan keskustelemaan, kannattaako Naton iskeä konventionalalisin asein hyökkääjiä vastaan ja/tai ydinasein Moskovaan, globaalin sodan hinta tuntuu aivan liian suurelta saatuun hyötyyn (Viron koskemattomuuden turvaaminen) verrattuna.

Alkuperäinen peli AP, jossa hyökkäyksen hyöty Venäjälle on pieni verrattuna varman vastaiskun aiheuttamaan haittaan, transformoituu nimittäin sillä hetkellä, kun Venäjän armeija ylittää Narva-joen, aivan toiseksi peliksi UP. Uudessa pelissä UP Nato saa vastahyökkäyksestä haitan, joka on monin verroin suurempi kuin se haitta joka syntyy jos vastahyökkäykseen ei lähdetä.

Suoraviivainen johtopäätös on että Venäjä voi huoletta hyökätä Viroon, koska uudessa pelissä UP Nato optimoi omaa etuaan ja valitsee luopumisen vastahyökkäyksestä.

Suoraviivainen johtopäätös ei kuitenkaan päde, jos Nato saa Venäjän uskomaan että kaikissa tapauksissa jossa Nato-maahan hyökätään, Nato vastaa hyökkäykseen ydinaseilla. Eli Nato sitoutuu puolustamaan omia jäsenmaitaan. Peli AP ei transformoidu peliksi UP koska Nato sitoutuu alkuperäiseen peliin: Sillä hetkellä kun Venäjän armeija ylittää Narva-joen, vääjäämätön seuraus on että ydinsota alkaa. Koska peli AP ei koskaan transformoidu peliksi UP, Venäjä optimoi strategiaansa alkuperäisessä pelissä AP jolloin on selvää että Venäjä ei hyökkää.

En tiedä tarkkaan, miten tämä sitoutuminen tapahtuisi, mutta Naton asiantuntijat toivottavasti tietävät.

Kansankokonaisuus kertoi aikoinaan esimerkin siitä, miten Cortes sai miehensä sitoutumaan taisteluun Meksikosta:

Esimerkki sitoumuksesta oli kun Meksikon valtaaja Cortes poltti omien sotilaidensa ja atsteekkien nähden ne laivat joilla Cortesin joukot saapuivat Meksikoon. Cortes osoitti tällä teollaan että hänen joukkonsa sitoutuvat taistelemaan voittoon tai häviöön asti. Pakeneminen oli rajoitettu pois Cortesin ja hänen sotilaidensa strategioista.

Jos laivojen polttamisen sijaan Cortes olisi vain julistanut taistelevansa loppuun asti, lupaus olisi ollut helppo myöhemmin purkaa. Lupaus olisi ollut vain lupaus ei oikea sitoumus. Lupaus muuttui sitoumukseksi kun laivat poltettiin.

Edellisen kylmän sodan aikana USA onnistui vakuuttamaan Neuvostoliiton ainakin kaksi kertaa sitoutumisestaan:

Peliteoreetikko Gintisin uudessa kirjassa Game Theory Evolving on hyvä esimerkki sitoutumisesta: Kun USA sitoutui siihen että se vastaa NL:n konventionaalisin asein suoritettuun hyökkäykseen ydinaseilla, NL ei koskaan hyökännyt Länsi-Eurooppaan.

Ellei USA olisi kyennyt osoittamaan NL:lle olevansa sitoutunut, NL olisi voinut aloittaa sodan minkä se olisi hyvin suurella todennäköisyydellä voittanut. Pelkän oman edun (utiliteetin) maksimoinnin kannalta USA:n ei olisi enää hyökkäyksen alettua kannattanut aloittaa atomisotaa koska atomisota olisi johtanut molempien suurvaltojen - myös USA:n tuhoon.

Vastaavasti USA kykeni Kuuban kriisin aikaan osoittamaan NL:lle että se on sitoutunut ydinsotaan jos NL tuo Kuubaan ydinaseita.

Se miten USA näissä kahdessa tilanteessa kykeni osoittamaan sitoutumisensa Nl:lle on minulle osittain epäselvää.

Herää kysymys, onnistuuko Nato vuonna 2008 osoittamaan Venäjälle vakuuttavasti että on sitoutunut puolustautumaan ydinasein jokaista jäsenmaataan. Onnistuuko Nato vakuuttamaan Venäjän sitoutumisestaan tilanteessa, jossa Eurooppa on yhä enemmän riippuvainen Venäjän öljystä ja tilanteessa, jossa USA:ssa isolationistiset pyrkimykset vahvistuvat presidentin vaalien alla.

Toivottavasti länsimaiden johdossa on vielä rationaalisia ihmisiä, jotka tajuavat sitoutumisen merkityksen. Kauhulla voi ajatella että Nato-strategi joutuisi selittämään yllä olevan logiikan suomalaiselle sosiaalidemokraattiselle naispoliitikolle ja joutuisi yrittämään saada tämän vakuuttumaan siitä että sitoutuminen on välttämätön.

Sosiaalidemokraattisen naispoliitikon on mahdoton ajatella tilannetta, jossa jossittelulle ja jaarittelulle ei enää ole tilaa vaan on pakko rajoittaa tulevaisuuden mahdollisuuksia sitoutumalla automaattiseen vastahyökkäykseen. En sano tätä poliittisena propagandana. Asia vain on näin.

Venäjän kunnia - osa 2

2008-08-24T21:11:00.000-07:00

Emme me halua kiristää kansainvälisiä suhteita. Me haluamme vain, että meitä kunnioitetaan, sanoi Venäjän presidentti Dimitri Medvedev.

Uskon, että näin onkin. Mutta Medvedev tietää, että Venäjää kunnioitetaan vain ja ainoastaan jos sitä pelätään. Kun länsi pelkää Venäjää, se samalla kunnioittaa Venäjää.

90-luvulla - ja pikälle 2000-luvulle - länsi tottui ajatukseen että Venäjä on heikko eikä sen reaktioista juuri tarvitse välittää. Kun Venäjä esitti voimakkaan vastalauseensa lännen masinoimalle Kosovon itsenäisyydelle, lännessä oletettiin että Venäjän on lopulta pakko hyväksyä Kosovon itsenäisyys.

Venäjää ei kunnioitettu, koska se oli suurvalta-asemastaan kehitysmaaksi heikentynyt valtio. Sitä pidettiin toisen luokan valtiona, josta ei tarvinnut välittää. Se sai korkeintaan holhoavia ohjeita siitä, miten sen pitäisi uudistaa talouttaan ja miten valtiomuotoaan ja miten lehdistönvapauttaan, jotta siitä tulisi kansainvälisen yhteisön ensimmäisen luokan jäsen - sisäpiiriläinen.

Venäjä nöyryytettiin Kosovon itsenäisyyskiistassa täysin.

Venäjä oli kuin työyhteisön nariseva valittaja, jonka mielipteistä ei välitetä.

Nyt Venäjää pelätään ja siis kunnioitetaan. Se on päässyt kansainvälisen yhteisön sisäpiiriin - ei matkimalla länsimaita, vaan olemalla vanha "kunnon" Venäjä. Ihmisoikeuksia polkeva, imperialistinen ja puolitotalitäärinen harvaivalta, joka on valmis tartumaan aseisiin pieniä naapureitaan vastaan.

Suomessa presidentti ja ulkoministeri ovat täysin ymmällään. Vanhat "kunnon" yhteistoimintamiehet ovat arkirealismissaan tajunneet mahdollisuuden. Taistolaiskansanedustajat kiillottavat peitsiään. Maanpettureille on taas yhteiskunnallista tilausta.

Ummah - julkishyödyke ?

2008-08-23T00:37:00.000-07:00

Ottamatta kantaa siihen mikä on jihadistin perimmäinen motiivi, voi sanoa että jihadisti taistelee ja kuolee yhteisönsä (kuvitellun) edun puolesta.

Valistunut (liberaali) Islam-kritiikki luottaa usein siihen että järjen ääni saa Jihadin loppumaan: Jihadisti haaskaa tästä näkökulmasta tarkasteltuna nuoren elämänsä hukkaan mielettömän asian hyväksi ja aiheuttaa ongelmia koko ympäristölleen. Monet Euroopan muslimeista ovatkin maltillistuneet, hylänneet Jihadin tai he eivät ainakaan aktiivisesti osallistu siihen. Jihadin hylänneet maltillistuneet tai maallistuneet muslimit edustavat Islam-kritiikin näkökulmasta valistusta ja siis hyvää. Islam-kritiikki suhtautuu toiveikkaasti maltillistumisen ja/tai maallistumisen etenemiseen Euroopan muslimiväestön keskuudessa. ( Poikkeuksen tästä toiveikkuudesta tekevät tosin Mikko Ellilä ja monet muut monikulttuurisuuskriittiset liberaalit.)

Islamin näkökulma on erilainen. Jihadisti on yhteisönsä kunnioitettu jäsen - nuori mies tai nainen, joka taistelee oman yhteisönsä puolensa. Uskontotieteilijä Scott Atran kertoo:

Sheikh Hamed Al-Betawi, spiritual leader of Hamas, told me in Nablus: "Those who undertake martyrdom actions are not hopeless or poor, but are the best of our people, educated, successful. They are intelligent, advanced combat techniques for fighting enemy occupation."

The statistics that I and others have gathered confirm much of what he says — most Hamas suicide bombers, for example, are college educated and come from families that are economically better off than their surrounding populations."

Ainakin Palestiinassa jihadistit ovat keskimäärin koulutetumpia kuin muut palestiinalaiset. He ovat älykkäämpiä, suhteellisen hyvän taloudellisen aseman omaavia ja usein moraalisesti parempia kuin muut. He ovat ihmisiä jotka kokevat moraalista suuttumusta ja vihaa israelilaisten hyökkäyksistä palestiinalaisalueille - ihmisiä jotka ovat valmiita kostamaan marttyyrien kuoleman.

He edustavat sanalla sanoen yhteisönsä parasta nousevaa polvea.

Islamin valta (Ummah) on Islamin näkökulmasta julkishyödyke.
Jihadisti on ihminen, joka osallistuu julkishyödykkeen tuottamiseen. Ne, jota eivät osallistu vaikka ikänsä puolesta siihen kykenisivät, ovat vapaamatkustajia.

Vapaamatkustajan ongelma on hyvin tunnettu ongelma kaikessa julkishyödykkeen tuottamisessa:

Vapaamatkustajan ongelma on tilanne, jossa yksittäinen toimija hyötyy muiden panostuksesta antamatta omaa osuuttaan. Esimerkiksi henkilö, joka ei maksa matkastaan julkisessa kulkuvälineessä on vapaamatkustaja, koska hän käyttää palvelua, joka on muiden kustantama. Jos jokainen maksaisi matkastaan, lipun hinta olisi kaikille alhaisempi.

Täsmällisemmin taloustieteen käsitteillä ilmaistuna kyse on siitä, että toimijalla ei ole kannustetta ottaa huomioon käyttäytymisensä laajempia vaikutuksia.

Kannuste on harvoin taloudellinen. Esimerkiksi talkoisiin osallistutaan pikemmin osallistumisen ilosta tai siksi että osallistumattomia katsotaan pahasti. Osallistumisen ilo, yhteisön arvojen sisäistäminen, suuttumus yhteisön puolesta tai rangaistuksen pelko ajavat jihadistejakin osallistumaan Ummah'n tuottamiseen eli Jihadiin.

Läntisen liberaalin Islam-kritiikin ylistämät maallistuneet muslimit ovat jihadistin näkökulmasta vapaamatkustajia - yhteisönsä pettäjiä tai ainakin moraalisesti heikkoja ihmisiä.

En ole liberaali enkä muslimi. Enkä koe mitään tarvetta ottaa kantaa siihen kumpi on "oikeassa". Molempien osapuolten pyrkimystä idealistiseen päämäärään - Ummaan ja Maallistuneeseen Yhteiskuntaan - voi jollain lailla kuitenkin arvostaa. Kumpikaan päämäärä ei ole kuitenkaan minun päämääräni.

Ulossulkemisesta

2008-08-21T21:51:00.000-07:00

Lapsi, joka on asunut ikänsä rivitalolähiössä, jossa kadut ovat aina siistejä, seisoo isänsä kanssa Pohjoisella Hesperiankadulla. Lapsi kysyy isältään:

Täällä on tosi kauniita taloja, mutta miksi täällä on niin paljon roskia ?

Monia muitakin ihmisiä harmittaa Helsingin keskustan viime aikojen lisääntynyt roskaantuminen. En aio tässä kuitenkaan alkaa päivittelemään tätä ongelmaa tai ottamaan edes kantaa siihen, kuinka suuri ongelma on kysymyksessä.

Myöskään roskaantumisen syitä ei kannata valtavasti spekuloida. Katujen siisteys on taloustieteen termein yhteisresurssi (Common-pool resource) ja yhteisresurssin tuottamisen ja kuluttamisen (esimerkiksi katujen siistinä pitämisen) ongelmia on tutkittu pitkään.

Voinee sanoa, että probelmatiikkaa on taloustieteilijöiden tiedossa. Spekulaatioon ei ole juuri mitään sijaa. Kun yhteisresurssien tuottamisen ja kuluttamisen yleiset sudenkuopat on ymmärretty voidaan korkeintaan spekuloida sillä, miksi kyseiset sudenkuopat laukeavat juuri nyt Helsingin keskustan katujen siisteyden osalta.

Helsingin katujen siisteys ei ehkä jonkun mielestä edes ole sen arvoinen asia, että siitä kannattaa puhua. Se on kuitenkin yksinkertainen esimerkki erittäin laajasta - taloustieteen näkökulmasta identtisten - ongelmien joukosta. Siis yhteisresurssien hallinnan ongelmatiikasta. Muita yhteisresursseja ovat mm. kastelujärjestelmät, pohjavesivarat, yhteislaitumet, itsenäisyys, hyvinvointiyhteiskunta, ilmaston laatu, laillisuus, turvallisuus ja demokratia.

Yhteisresurssille on ominaista että se tuotetaan usein yhdessä esimerkiksi talkoilla tai verovaroin. Yhteisresurssin määrittävä ominaisuus on kuitenkin se että yhteisresurssin käyttöä on vaikeaa estää keltään niiltäkään, jotka eivät ole osallistuneet yhteisresurssin tuotantoon. Siksi ihmisillä on houkutus vain käyttää yhteisresurssia, muttta ei osallistua sen ylläpitoon tai tuottamiseen.

Vaikka ongelmatiikka on hyvin monimutkainen, ongelmatiikan ydin on yksinkertainen. Se selviää professori Elinor Ostromin kirjasta Governing the Commons: The Evolution of Institutions for Collective Action (Political Economy of Institutions and Decisions).

Ostrom on tutkinut yhteisresurssien ongelmatiikka sekä teoriassa että käytännössä lähes 50 vuotta. Hän on tutkinut niinkin erilaisia yhteisresursseja kuin Kalifornian pohjavesivaroja, Sveitsin ja Japanin yhteislaitumia, Itä-Espanjan (Valencia), Taiwanin ja Filippiinien kastelujärjestelmiä ja globaalia ilmastoa.

Lainaan Ostromia:

Yhteisresurssin käytön organisoimisen ensimmäinen askel on määritellä resurssin käytön rajat eli se kuka saa käyttää resurssia. Niin kauan kuin itse resurssin rajat ja resurssien käyttöön oikeutettujen henkilöiden joukko on tuntematon, kukaan ei tiedä mitä [yhteisresurssia] ollaan manageroimassa.

Ellei määritellä ketkä ovat ulkopuolisia, paikallisilla yhteisresurssin käyttäjillä on riski, että kaikki panostus minkä he kohdistavat resurssiin, riistetään heiltä sellaisten ihmisten toimesta jotka eivät ole panostaneet resurssin ylläpitoon millään lailla.

Pahimmassa tapauksessa ulkopuolisten toimet tuhoavat yhteisresurssin kokonaan.

Yhteisresurssin käyttäjien pitää voida sulkea ulkopuoliset käyttämästä yhteisresurssia.

Joissain tapauksissa ulossulkeminen tapahtuu yksityistämällä resurssi. Kaikkea ei kuitenkaan voi helposti yksityistää. Silloin ulossulkeminen tapahtuu muulla tavalla.

Ulossulkeminen voi tapahtua rajoittamalla kastelujärjestelmän käyttöoikeus vain niihin perheisiin, joilla on ikimustoinen ja ylöskirjattu oikeus käyttää kastelujärjestelmää tai joilla on viljelysmaata kastelujärjestelmän alueella, ja jotka osallistuvat tietyllä työpanoksella kastelujärjestelmän ylläpitoon.

Ulossulkeminen voi tapahtua myös rajoittamalla tietyt oikeudet vain maan kansalaisille ja rajoittamalla kansalaisoikeuksien antamista ulkomaalaisille.

Keskustan siisteys on vaikeampi ylläpitää kuin esimerkiksi Pakilan siisteys, koska suurin osa ihmisistä, jotka liikkuvat Pakilan kaduilla, ovat paikallisia jotka omistavat asunnon Pakilan alueella. Vaikka Pakilan kaduilla saa kävellä kuka tahansa, käytännössä suhteellinen ulossulkeminen toimii.

Elinor Ostrom jatkaa: Joskus saa sen kuvan, että tämä [ulossulkeminen] on ainoa mitä tarvitaan. Ostrom toteaa kuitenkin, että vaikka ulossulkeminen on välttämätöntä, se ei ole riittävä ehto yhteisresurssin onnistuneelle hallinnalle.

On mielenkiintoista verrata Ostromin havaintoa kansankokonaisuuden havaintoon ulkossulkemisen merkityksestä. Kansankokonaisuus kirjoitti:

Lukuisia ovat ne keinot joilla elämä on miljoonien vuosien aikana onnistunut muodostamaan talkoolaisten yhteisöjä sulkemalla vapaamatkustajat ulkopuolelle.

Ulossulkeminen on pääsääntöisesti ainoa ratkaisu jolla yhteistyö voi kehittyä:

Ulossulkemiseen perustuu solunseinä.

Ulossulkemista on se, että naaras tunnistaa omat poikasensa ja antaa huolenpitoa ensi sijassa omille poikasilleen.

Ulossulkemista on ihmisellä valtiollinen raja. Raja rajoittaa liikkumista ja parhaassa tapauksessa se mahdollistaa yhteistyön rajan rajoittamalla alueella asuvien kesken.

Ulossulkemista on etninen markkeri - juutalaiset, hutteriitit ja suomenruotsalaiset määritelevät kielen ja/tai uskonnon avulla yhteisönsä. Mitä vaikeampaa markkerin hankkiminen tai oppiminen on, sitä vahvempi yhteisö syntyy.

Ulossulkemisen mahdollistaa myös maine: niitten ihmisten kanssa ei tehdä yhteistyötä, joita ei tunneta tai jotka ovat aiemmin tehneet huonosti yhteistyötä.

Ulossulkeminen on välttämätön mutta ei riittävä ehto yhteistyön ylläpidolle.

Ei ole olemassa maailmankylää.

Suomen häpeä

2008-08-16T23:36:00.000-07:00

Kansankokonaisuus kertoi aikoinaan Venäjän uudesta imperiumista, jonka ideana on lisätä Venäjän valtaa Venäjän lähialueilla. Uuden imperiumin tärkeimmäksi aseeksi on määritelty Venäjän energiasektori. (Viime aikoina olemme voineet havaita että perinteisemmätkin aseet ovat taas nousseet arvoonsa.) Suomen entinen pääministeri on astunut nyt Venäjän energiasektorin palvelukseen - siis palvelemaan Venäjän uutta imperiumia. Talouselämän vaikuttajat kiittelevät Lipposen ratkaisua.

Kun maailma ei ole valmis

2008-08-15T20:47:00.000-07:00

Kylän vieressä on metsä, josta kyläläiset hakevat polttopuunsa. Ajoittain joku kyläläinen, jolla on suuri perhe, kaskeaa itselleen kaskipellon ja viljelee siellä muutaman vuoden viljaa. Metsä on yhteismaa - tekniseltä nimeltään common pool resource. Kun väkeä on vähän, metsä kestää yhteiskäytön, mutta lopulta metsä alkaa väistyä ja polttopuun hakumatka kasvaa yhä pidemmäksi ja pidemmäksi.

Jokainen suomalainen on nähnyt kuvia puita kantavista afrikkalaisnaisista, jotka kärsivät yhteismaan ongelmasta: metsä kylän vieressä on hakattu tyhjäksi.

Suomalainen valistunut ihminen alkaa heti miettiä ratkaisua: Yksi ratkaisu voisi olla kieltää kaskeaminen kokonaan, jotta puu riittäisi. Toinen ratkaisu olisi yksityistää metsä, jolloin jokainen huolehtisi omasta palstastaan. Yksityisomistus takaisi sen, että, jos omistaja istuttaa metsään puita, kukaan muu ei kaada niitä. Kolmas vaihtoehto on, että metsä sosialisoidaan ja valtio määrää kunkin kyläläisen puunkaato-kiintiön.

Mutta ongelmapa ei olekaan se, etteivät kyläläiset tai kehitysmaan valtaapitävät tietäisi, että ongelma voidaan periaatteessa ratkaista yksityistämällä tai kiintiöillä. Ongelma on se, että ei ole olemassa instituutiota, joka tehokkaasti kykenisi turvaamaan yksityisen omistusoikeuden. Tai jos päädytään sosialisointiin ja kiintiöihin, ei ole olemassa instituutiota joka kykenisi valvomaan käyttöä. Tai vaikka instituutio olisikin olemassa, instituutio saattaa olla täynnä korruptoituneita poliiseja.

Kylän sijaintivaltion pitäisi siis ratkaista korruptio ja muu instituutioiden tehottomuus, jotta yksityistäminen tai kiintiöiden määrääminen ratkaisisi yhtään mitään. Kyläläisillä ei kuitenkaan yleensä ole aikaa odotella tehokkaitten instituutioitten luomista, metsä on pelastettava heti, eikä vasta sen jälkeen kun maailmanpankin tai YK:n rahoittama korruption vastainen ohjelma on ratkaissut instituutioiden tehokkuusongelman.

Onneksi kyläläisillä on usein satojen vuosien kokemus ratkaista keskinäisiä ongelmiaan paikallisesti. Kansankokonaisuus kertoi siitä miten nigeriläiset talonpojat onnistuivat pysäyttämään aavikoitumisen otettuaan uudelleen käyttöön perinteisen tavan istuttaa peltojen reunoille puita.

Paikalliset ratkaisut perustuvat uskonnollisiin ja muihin paikallisiin normeihin, jotka ovat syntyneet satojen vuosien kehityksen myötä sen sijaan että ne olisi suunniteltu rationaalisesti. D.S. Wilson kertoo kirjassaan Darwin's Cathedral miten balilaiset ovat ylläpitäneet yhteistoimin monimutkaista kastelujärjestelmää, joka hyödyttää kaikkia talonpoikia:

Uskonnollinen insituutio ja kastelujärjestelmä ovat vuosisatojen myötä nivoutuneet yhdeksi järjestelmäksi - jokaisessa kastelujärjestelmän päähaaraumassa on temppeli, jonka pappi tekee ratkaisuja siitä, mikä määrä vettä johdetaan mihinkin haaraan. Pappien välinen hierarkkia on suorastaan samanrakenteinen kuin itse kastelujärjestelmä niin että esimerkiksi käskyt kulkevat alajuoksuun samaa reittiä kuin vesi !

Pappien yhteistyöllä, joka perustuu erilaisiin "irrationaalisiin" normeihin, tabuihin ja uskomuksiin, kastelujärjestelmää varten on syntynyt instituutio, joka huolehtii siitä että kaikki talonpojat hyötyvät järjestelmästä ja että kaikki myös osallistuvat järjestelmän ylläpitoon.

Opetus Balin ja Nigerin tapauksista on, että silloin kun kyläläisten kesken on olemassa toimivia tapoja ratkaista yhteismaan ongelmia, on ehdottoman tärkeää ettei niitä rikota valtion toimilla. On usein järkevämpää tukea paikallisia instituutioita kuin luoda uusia keskitettyjä järjestelmiä. Hyvää tarkoittava metsien yksityistäminen on monissa kehitysmaissa johtanut metsätuhojen kiihtymiseen.

Suomessa instituutiot toimivat usein varsin hyvin. Suomessa yhteislaitumet ja yhteismetsät on ollut helppo yksityistää, koska omistusoikeus on turvattu. Sisäjärvien saastumista on kyetty hyvin tehokkaasti rajoittamaan valtion määrättyä puunjalostusteollisuuden puhdistamaan jätevetensä ja valtion luotua tehokkaan valvontajärjestelmän.

Vaikeasti ratkaistavat yhteismaan ongelmat koskettavat kuitenkin suomalaisia aivan yhtä lailla kuin esimerkin kyläläisiä. Ilmaston lämpeneminen ja Itämeren saastuminen ovat hyviä esimerkkejä.

Suomalainen valistunut tarkkailija ajattelee helposti, että ilmaston muutos on ratkaistavissa kun määritellään vain kullekin maalle kiintiöt joita ei saa ylittää ja kunkin maan sisällä määrätään haittavero takaamaan kiintiöissä pysyminen. Ratkaisu olisikin juuri tuo, jos ongelma olisi ensi sijassa tekninen. Mutta ongelma ei ole ensi sijassa tekninen. Ongelma on pikemmin siinä, miten kaikki maailman valtiot saadaan yhdessä sopimaan kiintiöistä. Ei ole olemassa mitään globaalia maailman hallitusta joka ratkaisi ongelman maailman kylän puolesta. Ei siis ole globaaleja instituutiota, jotka ratkaisisivat ongelman. Globaalit instituutiot on luotava kansainvälisen yhteistyön kautta.

Vaikka Suomi on varsin valmis, uusia ei-globaalejakin ongelmia syntyy Suomessakin koko ajan uusia. Vanhat instituutiot - vaikka hyvinvointiyhteiskunta, kansankirkko tai asevelvollisuus - rapautuvat. Ongelmat, jotka on jo ajateltu ratkaistuiksi näillä instituutioilla, pahenevat uudelleen.

Instituutioilla on niilläkin elinkaari. Aikansa toimittuaan instituutio rapautuu ja on korvattava uudella ja erilaisella instituutiolla.

Ongelmien ratkaiseminen yhteistyössä muitten ihmisten kanssa ilman valmiitten insituutioiden tukea on aina oleva ihmisen dilemma. Maailma ei ole valmis. Emme voi koskaan tuudittautua ajatukseen, että "minä huolehdin vain omista asioistani, valtio huolehtikoon yhteisistä asioista siksihän tässä veroja maksetaan". Valtiokin on vain instituutio muitten joukossa. Valtioilla on elinkaarensa eivätkä valtiot säily ilman kansalaisten sitoutumista vaan korvautuvat uusilla - ehkä huonommilla ehkä paremilla - instituutioilla.

Viisautta tarvitaankin sen ymmärtämiseen, milloin instituutio on aikansa elänyt ja milloin se on vielä elinvoimainen. Sitoutumista ja yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan taas siihen, että vanhoja instituutioita hoidetaan ja uusia luodaan.

Vanha instituutio - kuten lasten huoltajuuden ratkaiseminen sosiaalivirastossa - ei joskus ole vain tehoton vaan suorastaan erittäin haitallinen. Puheena oleva esimerkki-instituutio takaa kansalaisten epäoikeudenmukaisen kohtelun erotilanteessa: Jos naisen oikeudet ovat ristiriidassa lasten ja miehen oikeuksien kanssa, naisen oikeus on useimmiten ensisijainen. Ko. insituutio onkin pikimmiten purettava, koska instituutio on osoittautunut kykenemättömäksi ratkaisemaan ongelmaansa sisäisesti.

Suomen kunnia

2008-08-14T22:27:00.000-07:00

Paasikivi opetti että realiteetit on otettava huomioon ulkopolitiikassa:

Geopolitiikalle emme mahda mitään.

Mielenkiintoinen kysymys on millaista ulkopolitiikkaa Paasikivi olisi 1990- ja 2000-luvulla pitänyt realistisena. Oma arvaukseni on, että 1990-luvulla realismia olisi ollut mennä nopeasti Natoon.

Paljon vaikeampi on sanoa mikä on realismia nyt vuonna 2008, kun Venäjä aggressiivisesti rankaisee naapurimaitaan, jotka pyrkivät Natoon. Ehkä myöntyvyyspolitiikka ("puolueettomuus") on taas realistisinta politiikkaa.

Paasikivi sanoi aikoinaan, että ainoa kunniallinen teko, jonka hän presidenttinä teki, oli Risto Rytin armahdus. Myöntyvyys onkin aina kunniatonta, mutta se voi olla joskus realistista.

Sodan jälkeen myöntyvyys oli realistisinta politiikkaa, koska myöntyvyydellä saatiin Venäjä pidettyä tyytyväisenä ja kyettiin turvaamaan jonkinasteinen itsenäisyys ja korkea taloudellinen hyvinvointi. Talvisodassa myöntyvyys ei ollut realistista. Suomi taisteli ja sai kunniaa omissa ja muitten silmissä. Jatkosodassa jouduimme taas harjoittamaan myöntyvyyttä natsi-Saksaa kohtaan.

Kunniatonta on myös nykymyöntyvyysmiesten ja -naisten toiminta: Halonen kritisoi "rohkeasti" Usan invaasiota Irakiin, mutta ei kritisoi Venäjää missään asiassa. Tämä onkin ehkä järkevää, mutta kunniatonta. Lipponen menee venäläisille töihin rakentamaan kaasuputkea, joka Virolle ja Puolalle merkitsee uutta Molotov-Ribbentrop sopimusta.

Oma mielipiteeni on, että tärkeämpää kuin realismi ja maan etu on kunnia. Myöntyvyys mädättää moraalin ja on siksi pahempi kuin kuolema. Suomi on joutunut jo liian monta kertaa 1900-luvulla harjoittamaan myöntyvyyspolitiikkaa, jotta kansan tai poliitikkojen moraali sitä enää kestäisi.

Kansainvälisessä politiikassa ei vuonna 2008 vallitse minkäänlainen laillisuus - siinä vallitsee vahvemman oikeus. Mutta niin vallitsi talvisodan aikanakin. Suomalaisten vastarinta herätti silloin Stalininkin silmissä kunnioitusta. Jaltan kokouksessa, kun Euroopan kansojen kohtaloista päätettiin, Suomi säilyi itsenäisenä. Amerikkalaiset eivät suostuneet uhraamaan kansaa, jonka maine oli amerikkalaistenkin äänestäjien keskuudessa suuri.

Hyvinvointiyhteiskunnasta ja väestönlaadusta

2008-08-11T21:30:00.000-07:00

Eräs nykytilastotieteen uranuurtajista, eugeenikko ja kansallismielinen sosialisti Karl Pearson esitti aikoinaan vieläkin relevantin kansallismielisen perustelun hyvinvointiyhteiskunnalle tai ylipäätään taloudelliselle tasa-arvolle:

"Riippumatta siitä saako ryhmien [kansakuntien] välinen taistelu sodan vai taloudellisen kilpailun muodon, ryhmä jonka sisällä kilpailu [ryhmän jäsenten välillä] on luonut laajan proletariaatin, tuhoutuu ensimmäisenä"

(Katso aiempi postaukseni aiheesta.)

Kun hyvinvointiyhteiskunta "tasaa kakkua" yhteiskunnan sisällä, luokkaristiriidat vähenevät ja ryhmäkoheesio (kansallishenki) kasvaa. Alkuperäinen hyvinvointiyhteiskunta - esimerkiksi ruotsalainen 20/30-luvun kansankoti - perustui siis ajatukseen, että kun kansantulo jaetaan reilummin kun puhdas kapitalismi ne jakaisi, yhteiskunnan ryhmäkoheesio kasvaa ja yhteiskunta (kansa) on taistelukykyisempi.

Metsästäjä-keräilijä-yhteiskunnassa on itse asiassa sama idea. Saaliin jako (food sharing) vähentää konflikteja ja kilpailua ryhmän sisällä ja parantaa ryhmän koheesiota. Toinen esimerkki ryhmäkoheesiota lisäävästä instituutiosta on yksiavioisuus (monogamia).

Hyvinvointiyhteiskunta ja metsästäjä-keräilijä-yhteisö tarvitsee toimiakseen lisäksi jonkin instituution tai keinon, joka estää vapaamatkustamisen ja takaa että jokainen, joka kynnelle kykenee, osallistuu yhteisön ylläpitoon.

On olemassa lähinnä kaksi toisiaan täydentäviä keinoja:

1. Vapaamatkustajien (normin rikkojien) rankaiseminen (altruistic punishment).
2. Yhteisön normien sisäistäminen.

Nyky-hyvinvointiyhteiskunnan ongelma on, että sekä vapaamatkustajien rankaiseminen että normien sisäistäminen koetaan vanhanaikaiseksi. Yhteiskunnassa on erityinen eliitti, jonka ainoa tehtävä on nakertaa näitä kahta instituutiota. Siis nakertaa instituutioita, joitten tarkoitus on onnettomien ihmisten auttaminen ja kansankokonaisuuden elinvoiman ylläpito. Instituutiot 1 ja 2 ovat siinä määrin rapautuneet, että voi ehkä jopa todeta että hyvinvointiyhteiskunta nykyisessä muodossaan on tullut tiensä päähän.

Erityisen lisäongelman tuo maahanmuutto. Tai pikemminkin kaksi lisäongelmaa.

1. Maahanmuutto tuo maahan ihmisiä, jotka eivät ole sisäistäneet suomalaisia normeja. Koska normien sisäistäminen tapahtuu alle kolmekymppisenä, aikuiset maahanmuuttajat eivät tietenkään tule koskaan kokonaan sisäistämäänkään suomalaisen yhteiskunnan normeja.

Suurempi ongelma on se, että koska normien rikkomisen rankaiseminen on heikentynyt oleellisesti, normien rikkomisesta on ihmiselle pikemmin hyötyä kuin haittaa. Jos maahanmuuttajanuoret näkevät ympärillään ihmisiä, jotka pärjäävät hyvin ilman että noudattavat yhteiskunnan normeja, he ottavat helposti mallia juuri näistä ihmisistä.

Sosiaalistumista yhteiskunnan normeihin ei tapahdu seuraavassakaan sukupolvessa vaan sosiaalistutaan jonkin alakulttuurin normeihin.

2. Toinen maahanmuuttoon liittyvä ongelma on se Murrayn ja Herrnsteinin kirjassaan Bell Curve mainitsema ongelma, että korkea sosiaalihuollon taso valikoi heikkolahjaisempia ja laiskempia maahanmuuttajia kuin alhainen sosiaalihuollon taso. (Korkea veroaste toimii vastaavalla tavalla.)

Johtopäätös siis on:

nykyisenlainen hyvinvointiyhteiskunta generoi heikkolaatuista maahanmuuttoa mikä sitten heikentää väestönlaatua

(Lue kansankokonaisuus-blogin postaus väestönlaadusta.)

Johtopäätökseni on, että nykyisenkaltainen hyvinvointiyhteiskunta nykyisenkaltaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa on taantumuksellinen. Koska instituutioiden 1 ja 2 (rankaisu ja sisäistäminen) vahvistaminen on vaikeaa valtion toimin, ehdotan hyvinvointiyhteiskunnan asteittaista alasajoa niin, että alasajo ei saa kuitenkaan vaarantaa tervettä perhepolitiikkaa. Kun alasajon seuraukset pahenevat, uskonnolliset yms. yhteisöt luovat uudet hyvinvointia tarjoavat palvelut, joissa instituutiot 1 ja 2 toteutuvat.

Toinen vaihtoehto olisi panostaa instituutioiden 1 ja 2 uudelleen henkiin herättämiseen, mutta vaihtoehto ei ole oikein realistinen ilman laajaa yhteiskunnallista murrosta.

Ehdotukseni ei tietenkään mene läpi, mutta se toteutuu todennäköisesti joka tapauksessa pitkän päälle yhteiskunnan rapautumiskehityksen myötä.

Venäjän kunnia

2008-08-10T22:29:00.000-07:00

Venäjä ei ehkä ole varsinainen kunnian kulttuuri, mutta niille ihmisille, jotka tänään ovat Venäjällä vallassa, kunnialla on suuri merkitys.

Venäjän ja Putinin kunnia koki pahan kolauksen, kun Venäjä epäonnistui estämään Serbian silpomisen ja Kosovon itsenäisyyden. Erityisen häpeällistä tämä Venäjän kyvyttömyys oli, koska Serbia luotti Venäjän apuun.

Vaikka Venäjä perustelee toimiaan Etelä-Ossetiassa venäläisten siviilien turvallisuudella, kyseessä lienee suuressa määrin Venäjän kunnian palautus.

EU:n sekaantuminen Kosovon tilanteeseen loi lisäksi eräänlaisen ennakkotapauksen, joka antaa myös kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Venäjälle perusteen toimia Etelä-Ossetiassa.

Nato ja EU menetti tietysti kunniansa georgialaisten silmissä, mutta käsite lienee vieras ainakin useimmille EU-poliitikoille.

Huomautus

Tämä kirjoitus ei ota kantaa Venäjän tai Georgian toimien moraaliseen oikeutukseen tai siihen onko kunnian käsite "tätä päivää" vai "hullujen hommaa". Varmasti kunnian käsite on tätä päivää ainakin siinä mielessä, että kunnialla on suuri merkitys monessa kulttuurissa.

Georgian kunnia

2008-08-10T00:21:00.000-07:00

Georgia on häviämässä sodan Abhasiasta ja Etelä-Ossetiasta. Georgia yritti voittaa mutta epäonnistui.

Häviö taistelussa on Georgian kannalta harmillinen asia, mutta ei niin harmillinen kuin jos Georgia ei olisi edes yrittänyt. Häviö taistelussa ei vie Georgian kunniaa. Yrittämättä jättäminen olisi vienyt.

Puolan jaon jälkeen Puolassa oli 1800-luvulla lukuisia kapinoita venäläisiä ja saksalaisia vastaan. Jokaisen sukupolven oli ryhdyttävä kapinaan. Jos puolalainen aatelismies ei elämänsä aikana ase kädessä taistellut Puolan puolesta, hän ei häpeänsä takia kyennyt katsomaan isäänsä silmiin. Se, että jokainen kapina hävittiin ja johti venäläisten tai saksalaisten kostoon, oli epäoleellista.

Puola mm. menetti kapinoiden takia erityisasemansa Venäjän valtakunnassa: Nikolai I oli valtaan noustessaan vielä "Venäjän keisari, Puolan kuningas, Suomen suuriruhtinas jne. jne.", mutta kuollessaan enää ""Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas jne. jne."

Alexander Stubb väittää, että Saakashvilin puheet eivät ole "tätä päivää". En tiedä. Mikä loppujen lopuksi on "tätä päivää" ? Kunniankulttuuri on globaalisti tarkasteltuna mitä suurimmassa määrin tätä päivää, koska sadat miljoonat ihmiset elävät kunnian kulttuurissa.

Tämä blogi ei ota kantaa siihen, toimiko Georgia oikein vai väärin.

Asabiyah

2008-08-07T10:15:00.001-07:00

Sana asabiyah (عصبية) on arabiaa ja tarkoittaa ryhmäkoheesiota, yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta.

Termiä käytettiin jo islamia edeltävänä aikana tarkoittamaan nimenomaan heimon ryhmäkoheesiota. Nykyään sanaa käytetään joskus myös synonyyminä sanoille nationalismi, kansallishenki tai kansankokonaisuus.

Sanan asabiyah toi yhteiskuntatieteeseen arabialainen historioitsija, sosiologi ja virkamies Ibn Khaldūn (1332 - 1406). Ibn Khaldūn toimi virkamiehenä mm. Granadassa noin sata vuotta ennen kuin Granada Iberian niemimaan viimeisenä muslimialueena joutui uudelleen espanjalaisten käsiin (Reconquista). Hän työskenteli myös monen Pohjois-Afrikan (Maghreb) muslimivaltion hallinnossa.

Ibn Khaldūnin pääteos Muqaddimah esittää ehkä historian ensimmäisen tieteellisen teorian sosiaalisesta konfliktista kaupungin ja maaseudun (autiomaan) välillä. Muqaddimah selittää tieteellisen teorian muodossa myös sivilisaation nousun ja rappion. Muqaddimahin keskeisin käsite on juuri asabiyah.

Lainaan wikipedian artikkelia vapaasti kääntäen:

Koheesio syntyy spontaanisti pienissä sukulaisuuteen perustuvissa ryhmissä - ja sitä vahvistaa uskonnollinen ideologia. Ibn Khaldūnin analyysi selittää miten koheesio vie ryhmän valtaan mutta sisältää samalla ryhmän (psykologisen, sosiologisen, taloudellisen ja poliittisen) rappion siemenen, joka johtaa ryhmän korvautumiseen toisella ryhmällä.

...

Yhteisöstä tulee suuri sivilisaatio, mutta sen suuruuden päiviä seuraa rappion kausi ja ryhmäkoheesion aleneminen. Tästä seuraa että uusi ryhmä, joka valtaa heikentyneen sivilisaatioon alueet on käytännössä barbaariryhmä joka on alemmalla sivilisaation tasolla kuin aiempi ryhmä. Barbaariryhmän asabiyah on myös vahvempi kuin aiemman ryhmän asabiyah. Kun barbaarit vahvistavat valtansa, he kuitenkin alkavat kiinnostua sivilisaation hienostuneemmista piirteistä kuten lukutaidosta ja taiteesta ja ottavat ne osaksi omaa kulttuuriaan. Hiljalleen prosessi alkaa alusta ja seuraavat barbaarit valtaavat sivilisaation alueen.

Ibn Khaldūnin teorian arvo ymmärrettiin länsimaissakin jo 1800-luvun alkupuolella.

Historioitsija Alexis de Tocqueville arvosti Ibn Khaldūnia suuresti. Viimeisin Ibn Khaldūnin työnjatkaja on professori Peter Turchin, jonka teos War and Peace and War: The Rise and Fall of Empires analysoi sivilisaatioiden nousua ja tuhoa Ibn Khaldunin hengessä.

Ryhmäheesion hyöty (ja haitta) on laajempi kysymys

Ryhmäkoheesio ei ole oleellisesta vain heimoille, kansakunnille ja sivilisaatioille . Samalla tavalla se on tärkeää yrityksille, uskontokunnille, yhdistyksille, asuinalueille, armeijalle ja muille yhteiskunnan instituutioille sekä perheille.

Ryhmäkoheesio ei ole mustavalkoisesti hyvä tai huono asia. Se voi olla huono asia kun uskontokunnasta eronnut nuori eristetään perheestään ja tuttavistaan tai kun etnisesti määritelty yrittäjäryhmä muodostaa kartellin. Se voi olla positiivinen asia kun uskonnollinen yhteisö huolehtii köyhistä jäsenistään tai kansakunta puolustautuu ulkoista aggressiota vastaan.

Yksi mielenkiintoinen kysymys on, selittääkö Ibn Khaldūnin teoria islamin tehokasta leviämistä Eurooppaan vai onko syy jokin muu. Onko ryhmäkoheesio islamilaisessa kulttuurissa lopputulemassa vahva vai heikko - ja mistä ryhmästä silloin puhumme. Islamilaisessa kulttuurissa ainakin kansakunnan merkitys on alhainen - tärkein yhteisö lienee suku. Islamissa haikaillaan kyllä kalifaatin perään, joka loisi uskovien yhteyden, mutta käytännössä suku on ja pysyy tärkeimpänä yhteisönä.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on mikä on ryhmäkoheesion merkitys yritykselle. Onko työnantajan ja työntekijän interaktio puhtaasti taloudellinen suhde, jossa molemmat osapuolet vain maksimoivat taloudellista tuottoa. Vai onko Ibn Khaldūnin teorialla annettavaa yritysmaailmalle. Millainen on barbaarinen yritys ja mikä asabiyahin sovellus yritysmaailmaan.